Kotiäitiydestä

[Madicken04]

Riippuu työstä ja kodista, ja ihmisestä itsestään :xmas:

Varsinkin jos työ on sellaista, josta saa itselleen jotain muutakin kuin palkkaa, on siellä kivempaa ehkä kuin stressata kotona Jos työ taas ei ole kovin mielekästä, niin kotona voi olla mukavampaa. Ja sekin riippuu kaikki päivistä ja tilanteista.

Noinhan se menee. =)

Olen kyllä nauttinut kotona olosta, mutta kun sitä on ollut 2,5v takana, tuntuu ihanalta palata takaisin töihin. Tällä hetkellä meillä varmasti unelmaratkaisu, kun pääsen itse töihin "tuulettumaan" ja mies saa vuorostaan olla kotona lasten kanssa.


Olenkin miettinyt että oma unelmani olisi varmasti joku 50% työaika työssä missä viihdyn, jäisi sitten mukavasti aikaa lapsille ja kodille vaikka samalla olisi tuota kodin ulkopuolistakin elämää.

 

[yksinkaksin]

Kotiäitiys on juuri sellaista millaiseksi kukin äiti sen tekee.Toki äidin luonnekkin siihen vaikuttaa.Mutta kannattaa ensin katsoa peiliin,ennen kuin muille kotiäitiyden "kiroja" rupeaa muille selvittämään.

Ai? Ja jos joku valittaa palkkatyöstä, ei tarvitse katsoa peiliiin? MIettiä omaa ammatinvalintaa ym? se on sallittua?

Entäpä muut valituksen aiheet? Mies, sää, lapset? Tarvitseeko katsoa peiliin?

Vai on ko kotiäiti ainoa, jonka pitää katsoa peiliin?

 

[nöppönen]

Olen kotiäiti ja saan nukkua rauhassa,syödä ja jopa käydä vessassa.Teen kaikki kotityöt ja kerkiän roikkua täälläkin.Kun ja jos töihin palaan niin siivouksesta on pakko tinkiä =)

peesi, paitsi etten voi nukkua silloin kun väsyttää ja yötkin on välillä viel rikkonaisia. ja nautin yksin syömisestä kun lapset ovat nukkumassa, silloin kukaan ei ole enää vailla minun ruokaa, minun lautaseltani

 

[Madicken04]

Kotiäitiys on juuri sellaista millaiseksi kukin äiti sen tekee.Toki äidin luonnekkin siihen vaikuttaa.Mutta kannattaa ensin katsoa peiliin,ennen kuin muille kotiäitiyden "kiroja" rupeaa muille selvittämään.

Jep. Ja sama pätee töissäkin.

Suu pyöreänä olen viime kuukaudet kuunnellut kun eräskin työkaveri valittaa yöt läpeensä kuinka meillä o töissä niiiiiin raskasta...

Mutta juu, ihmiset kokevat asiat erilailla ja ovathan jokaisen lapset, kotitilanne ja voimavarat erilaiset. Se että minä jaksan hyvin kotona tai töissä ei tarkoita että se muilla olisi yhtä helppoa. Varmaan tällä työkaverillanikin on elämässään muita asioita jotka rassaavat niin että saavat työnkin tuntumaan raskaalta (pakko olla niin...).

 

[tähdenlento09]

Jos rankan työpäivän jälkeen saa ja on oikeus valittaa huonoa päivää, niin miksei myös silloin jos kotona on ollut raskas yö/päivä?
Eihän niitä huonoja päiviä aina ole kummassakaan tapauksessa (useimmilla ainakaan), mutta silloin kun on ja mättää, niin saa kai sen ilmaista? Ilman että syyllistyy valittamaan ja itkemään täysin turhasta?

 

[äippä]

Kotiäitiys on juuri sellaista millaiseksi kukin äiti sen tekee.Toki äidin luonnekkin siihen vaikuttaa.Mutta kannattaa ensin katsoa peiliin,ennen kuin muille kotiäitiyden "kiroja" rupeaa muille selvittämään.

Ai? Ja jos joku valittaa palkkatyöstä, ei tarvitse katsoa peiliiin? MIettiä omaa ammatinvalintaa ym? se on sallittua?

Entäpä muut valituksen aiheet? Mies, sää, lapset? Tarvitseeko katsoa peiliin?

Vai on ko kotiäiti ainoa, jonka pitää katsoa peiliin?

Työelämässä on se ero että siellä on joku joka maksaa sinulle palkkaa ja näin ollen hän sanelee sinulle säännöt.Kotiäiti on itsensä pomo.Eikä minusta tuossa tekstissä sanottu ettei muiden tule peiliin katsoa mutta minusta se on kanssa niin.Koska kotiäiti ei ole minkään työyhteisön jäsen, ei ole työehtosopimuksia, ei ole työnantaja velvollisuuksia, ei ole työpaikan sääntöjä tms jotka jokin muu olisi laatinut.Kotiäitihän itse laatii omat työehtonsa ja neuvottelee niistä itsensä kenties lastensa tai miehensä kanssa.Siitä syystä kannatta katsoa kuinka kotiäitiytensä viettää ja jos on valittamista niin kannatta pohtia kuinka itse muuttaisi toimintaansa.

 

[Madicken04]

Kotiäitiys on juuri sellaista millaiseksi kukin äiti sen tekee.Toki äidin luonnekkin siihen vaikuttaa.Mutta kannattaa ensin katsoa peiliin,ennen kuin muille kotiäitiyden "kiroja" rupeaa muille selvittämään.

Ai? Ja jos joku valittaa palkkatyöstä, ei tarvitse katsoa peiliiin? MIettiä omaa ammatinvalintaa ym? se on sallittua?

Entäpä muut valituksen aiheet? Mies, sää, lapset? Tarvitseeko katsoa peiliin?

Vai on ko kotiäiti ainoa, jonka pitää katsoa peiliin?

Työelämässä on se ero että siellä on joku joka maksaa sinulle palkkaa ja näin ollen hän sanelee sinulle säännöt.Kotiäiti on itsensä pomo.Eikä minusta tuossa tekstissä sanottu ettei muiden tule peiliin katsoa mutta minusta se on kanssa niin.Koska kotiäiti ei ole minkään työyhteisön jäsen, ei ole työehtosopimuksia, ei ole työnantaja velvollisuuksia, ei ole työpaikan sääntöjä tms jotka jokin muu olisi laatinut.Kotiäitihän itse laatii omat työehtonsa ja neuvottelee niistä itsensä kenties lastensa tai miehensä kanssa.Siitä syystä kannatta katsoa kuinka kotiäitiytensä viettää ja jos on valittamista niin kannatta pohtia kuinka itse muuttaisi toimintaansa.

Mutta, mutta...

Samanlaisssa työtehtävissä, samalla vastuulla oleviasta ihmisistä löytyy heistäkin sekä niitä jotka pitävät työtä kevyenä ja mukavana kun taas toisen mielestä se on niin loputtoman raskasta kuin olla vaan voi, jatkuvaa valitusta. Eikö tuolloinkin ole kysymys siitä miten työhönsä asennoituu, haluaako siitä tehdä väkisin raskaamman mitä se todellisuudessa on...

 

[vieras]

Kovin kuulostaa kummalta tuo kotiäitiys. Ei saa koskaan rauhassa syödä, juoda kahvikupposta tai käydä vessassa. Nukkua ei saa koskaan, yöllä eikä päivällä. Silti riittää aikaa istua koneella, kun lapset nukkuu tai leikkii nätisti itsekseen. Monissa gallupeissa sanotaan, että siivotaan silloin kun jaksetaan, mutta kun ollaan kovin väsyneitä, niin silloin on näköjään pakko siivota. Kotiäideille kotiäitiys on koko päiväistä työtä, mutta työssäkäyville se on vaan kivaa vastapainoa työelämälle.

Enkä nyt kirjota tätä millään pahalla, ihan vaan huomioita täältä palstalta. Itsellänikin kokemusta tuosta kotiäitiydestä on 5 vuoden ajalta ja omalta kohdalta voin kyllä sanoa, että töissä käydessä arki on ainakin puolta raskaampaa.

Voi, mun äitiys on ainakin kuvailemaasi tilannetta katsoen toisenlainen Mä syön LÄHES AINA rauhassa ja käyn vessassakin ihan suljetun oven takana. Toki joskus oven takaa kuuluu kaksi käsiparia paukuttamassa mutta siinähän paukuttaa!
Yölläkin yleensä nukutaan, tosin vaihtelevalla herätysmäärällä, päivällä otan suvereenisti torkut heti kun tenavat ummistaa silmänsä päiväunille.
Koti kyllä kieltämättä toisinaan törsöttää kun on niin paljon kivempi tehdä jotain muuta; mm. askarrella lasten kanssa, mutta pääpiirteissään koko perhe on tottunut siihen että perussiivousta pidetään yllä eikä koskaan ole kamala kaaos.

Koneella ehdin päivisin istua myöskin. Tällä hetkellä isä touhuaa lasten kanssa töiden päälle.

Olen ammatiltani pph ja töissä ollessa olisi varmasti puolet raskaampaa ellei tuplaten. Lapsia tuplamäärä, samoin tiskejä, likaisia saappaita, ruokaostoksia jne. Nautin täysillä tästä ajasta vaikka toki myönnän että toisinaan väsyttääkin kovasti. Mutta ei kotityöt eikä lapset vaan oman sairauteni vuoksi olen toisinaan heikommassa kunnossa ja se heijastuu sitten muuhunkin jaksamiseen.

 

[LOISTOTUPSU]

Erilaisiahan tässä kaikki ollaan ja ei sitä voi mennä sanomaan että niin se on kotiäitiys helppoo että mitä sitä joku valittaa. Ite olen aina kaiken tehny vaikka parisuhteessa olenkin eläny, ja voin sanoo että ei aina niin ruusuista ole. On kai noissa molemmissa hyvät ja huonot puolensa, siis kotona olevilla ja töissä olevilla. kadehdin suorastaan kun joillain perheillä vaan toimii yhdessä tekeminen, siis että mies osallistuu täysin kaikkeen. En sillä tavalla tietenkään ole kade että huonosti toivoisin menevän vaan haikailen että miksei mullakin vois olla näin, ehkä joskus mistäs sen tietää.

 

[Soluttautuja]

Kotiäitiys on juuri sellaista millaiseksi kukin äiti sen tekee.Toki äidin luonnekkin siihen vaikuttaa.Mutta kannattaa ensin katsoa peiliin,ennen kuin muille kotiäitiyden "kiroja" rupeaa muille selvittämään.

Ai? Ja jos joku valittaa palkkatyöstä, ei tarvitse katsoa peiliiin? MIettiä omaa ammatinvalintaa ym? se on sallittua?

Entäpä muut valituksen aiheet? Mies, sää, lapset? Tarvitseeko katsoa peiliin?

Vai on ko kotiäiti ainoa, jonka pitää katsoa peiliin?

Työelämässä on se ero että siellä on joku joka maksaa sinulle palkkaa ja näin ollen hän sanelee sinulle säännöt.Kotiäiti on itsensä pomo.Eikä minusta tuossa tekstissä sanottu ettei muiden tule peiliin katsoa mutta minusta se on kanssa niin.Koska kotiäiti ei ole minkään työyhteisön jäsen, ei ole työehtosopimuksia, ei ole työnantaja velvollisuuksia, ei ole työpaikan sääntöjä tms jotka jokin muu olisi laatinut.Kotiäitihän itse laatii omat työehtonsa ja neuvottelee niistä itsensä kenties lastensa tai miehensä kanssa.Siitä syystä kannatta katsoa kuinka kotiäitiytensä viettää ja jos on valittamista niin kannatta pohtia kuinka itse muuttaisi toimintaansa.

Mutta, mutta...

Samanlaisssa työtehtävissä, samalla vastuulla oleviasta ihmisistä löytyy heistäkin sekä niitä jotka pitävät työtä kevyenä ja mukavana kun taas toisen mielestä se on niin loputtoman raskasta kuin olla vaan voi, jatkuvaa valitusta. Eikö tuolloinkin ole kysymys siitä miten työhönsä asennoituu, haluaako siitä tehdä väkisin raskaamman mitä se todellisuudessa on...

Minulla itseasiassa on hyvinkin kevyt työ, paitsi huono ilmapiiri tekee siitä henkisesti raskaan. Mutta minulle arki on huomattavasti raskaampaa työssä käydessä, koska joudun heräämään huomattavasti aiemmin ja luonnollisesti kotihommat yms. joutuu tekemään paljon lyhyemmässä ajassa.

 

[Tallu -]

Mun kokemuksen mukaan arki kotiäitinä ja työäitinä on eri tavalla raskasta. Kotiäitinä raskaaksi koin aikuiskontaktien puutteen ja sen, että arjen sujuminen ja organisointi oli vain itsestä kiinni. Toisaalta se oli myös vapauttavaa. Työäitinä olon raskaaksi tekee ne kotihommat, joita joutuu myös työpäivän jälkeen tekemään.

 

[Soluttautuja]

Erilaisiahan tässä kaikki ollaan ja ei sitä voi mennä sanomaan että niin se on kotiäitiys helppoo että mitä sitä joku valittaa. Ite olen aina kaiken tehny vaikka parisuhteessa olenkin eläny, ja voin sanoo että ei aina niin ruusuista ole. On kai noissa molemmissa hyvät ja huonot puolensa, siis kotona olevilla ja töissä olevilla. kadehdin suorastaan kun joillain perheillä vaan toimii yhdessä tekeminen, siis että mies osallistuu täysin kaikkeen. En sillä tavalla tietenkään ole kade että huonosti toivoisin menevän vaan haikailen että miksei mullakin vois olla näin, ehkä joskus mistäs sen tietää.

Aloituksessani ei ollutkaan mitenkään tarkoitus vertailla kotiäityttä ja työssäkäyntiä. Pointti oli siinä, että miten ihmiset näkee asiat eritavalle mielentilasta ja -vireydestä riippuen. Että silloin kun on väsynyt, niin silloin sitä kurjuutta oikein maksimoidaan ja kaikki on kamalan vaikeaa. Ja yksien kunnolla nukuttujen yöunien tai miehen kanssa sovitun riidan jälkeen kaikki onkin jo paljon paremmin.

 

[melle]

Riippuu työstä ja kodista, ja ihmisestä itsestään :xmas:

Varsinkin jos työ on sellaista, josta saa itselleen jotain muutakin kuin palkkaa, on siellä kivempaa ehkä kuin stressata kotona Jos työ taas ei ole kovin mielekästä, niin kotona voi olla mukavampaa. Ja sekin riippuu kaikki päivistä ja tilanteista.

Peesi!

Mä olen ollut töissä ja kotiäitinä. sata miljuunaa kertaa helpommat päivät oli töissä ollessa. Mutta rakastan kyllä kotiäitinä olemista enemmän. Herään aamulla 6.30 ja siitä päivä lähtee, hoidan elukat, eskarilaisen huolehdin ja tuon erityislapsen milloin mitkäkin erityistarpeet. Miehen viereen käperryn kymppiuutisten jälkeen. Ja mun työt, hurjat vajaa vuosi on nyt tehty tälle valtiolle. Oman osuuteni teen tästä eteenpäin hoitamalla itse lapseni. Katsotaan mitä sitten keksii kun erityinen on täysi-ikäinen, paluuta vanhaan ammattiin ei ole.

 

[.]

Minun työni on lomaa kotiäitiyteen verrattuna (omaa perhettäni nyt tässä ajayttelen), että eipä yleistetä.

 

[työhön]

minun mielestäni kotiäitiys on henkisesti "raskaampaa". kaikki eivät koe sitä kyllä niin. itselleni se raastaa hermoja kun joutuu siivoilemaan sotkuja pitkin päivää ja on vähän niin kun loukussa kotona.. mutta on kausia kun on ihanaa olla lasten kanssa.. mutta töissä kun on niin on se oma juttu.. ei kuulu nitinaa ja natinaa jatkuaan korvan juuressa.."äiti anna sitä,äiti anna tätä".. riippunee tietysti myös lapsimäärästä.. mutta itselleni sopii paljon paremmin se että vien lapset aamulla hoitoon ja saan tehdä päivän sitä omaa juttuani ja sitten iltapäivän ja illan touhuamme lapsien kanssa.. minun psyykkeelleni paljon sopivampaa kuin se aina keskenään oleminen!

 

[Kreecher]

Kumpikin duuni omalla laillaan rankkaa, omalla laillaan helppoa. Eivät oikeastaan ole minun kohdallani ainakaan verrattavissa...

 

[tyytitityy]

Olen huonosti nukkuvan taaperon TÖISSÄkäyvä äiti ja ylpeä siitä

 

[NeitiNasu]

Noniin, kiillotetaanpa sädekehiä taas kilpaa, eikös vaan. :saint: :wave:

 

[vieras]

Mun kokemuksen mukaan arki kotiäitinä ja työäitinä on eri tavalla raskasta. Kotiäitinä raskaaksi koin aikuiskontaktien puutteen ja sen, että arjen sujuminen ja organisointi oli vain itsestä kiinni. Toisaalta se oli myös vapauttavaa. Työäitinä olon raskaaksi tekee ne kotihommat, joita joutuu myös työpäivän jälkeen tekemään.

Jännä juttu tuokin miten olemme yksilöitä.

Minua taas työssäkäydessä pikkulapsiaikana eivät kotityöt stressaanneet ollenkaan. Sujuivat itsestään, jaksoin leipoa joka viikko, aina puhdasta ja siistiä. Kun sitä ei tehnyt aina, ne teki nopeasti ja ikään kuin huomaamatta.

Raskasta työssäkäydessä oli vain henkisesti raskas työ ja siitä aiheutuvat stressi, joka oli ajatuksissa myös kotona ja siten ei voinut ollla läsnä lapsille eikä pinna ollut niin hyvä työasioiden vaivatessa. Jolloin lapsesta tuli ikään kuin ylimääräinen riesa, kun piti miettiä työtä...

Minua taas kotiäitinä väsyttää jatkuva sotku, vaikka minulla on mielestäni kiltit ja tottelevaiset ja hienot lapset, he ovat lapsia, ja kun he laittavat puuroon sokeria, koko pöytä ja lattia on sokerissa, jne. ja se jatkuva toisten jälkien siivoaminen ja siis kotityöt väsyttävät kun ne joutuu tehdä aina niin, että se on pois lapsilta. aina jompi kumpi kinuamassa peliin tai lukemaan, ja kun kaikki on omasta selkänahasta pois. Pitäisi ehtiä tehdä ruoka alusta loppuun, ulkoilla, kerhoilla, leipoa, askarrella, laulaa, leikkiä, siivota (ja sitä siivoamista on kun lapset aina kotona).

Minua ei haittaa aikuiskontaktien puute, kun en ole kovin sosiaalinen, mutta nuo kotityöt ja oman ajan puute.

 

[vieras]

Mun kokemuksen mukaan arki kotiäitinä ja työäitinä on eri tavalla raskasta. Kotiäitinä raskaaksi koin aikuiskontaktien puutteen ja sen, että arjen sujuminen ja organisointi oli vain itsestä kiinni. Toisaalta se oli myös vapauttavaa. Työäitinä olon raskaaksi tekee ne kotihommat, joita joutuu myös työpäivän jälkeen tekemään.

Jännä juttu tuokin miten olemme yksilöitä.

Minua taas työssäkäydessä pikkulapsiaikana eivät kotityöt stressaanneet ollenkaan. Sujuivat itsestään, jaksoin leipoa joka viikko, aina puhdasta ja siistiä. Kun sitä ei tehnyt aina, ne teki nopeasti ja ikään kuin huomaamatta.

Raskasta työssäkäydessä oli vain henkisesti raskas työ ja siitä aiheutuvat stressi, joka oli ajatuksissa myös kotona ja siten ei voinut ollla läsnä lapsille eikä pinna ollut niin hyvä työasioiden vaivatessa. Jolloin lapsesta tuli ikään kuin ylimääräinen riesa, kun piti miettiä työtä...

Minua taas kotiäitinä väsyttää jatkuva sotku, vaikka minulla on mielestäni kiltit ja tottelevaiset ja hienot lapset, he ovat lapsia, ja kun he laittavat puuroon sokeria, koko pöytä ja lattia on sokerissa, jne. ja se jatkuva toisten jälkien siivoaminen ja siis kotityöt väsyttävät kun ne joutuu tehdä aina niin, että se on pois lapsilta. aina jompi kumpi kinuamassa peliin tai lukemaan, ja kun kaikki on omasta selkänahasta pois. Pitäisi ehtiä tehdä ruoka alusta loppuun, ulkoilla, kerhoilla, leipoa, askarrella, laulaa, leikkiä, siivota (ja sitä siivoamista on kun lapset aina kotona).

Minua ei haittaa aikuiskontaktien puute, kun en ole kovin sosiaalinen, mutta nuo kotityöt ja oman ajan puute.

Tämän pitkän vuodatuksen ajatus oli, että itse koen juuri päinvastaiset asiat raskaiksi kuin tallu. Työssäkäydessä on se henkisestii raskas työ raskasta. Kotiäitiydessä se jatkuva siivous ja ruoanlaitto. Työssäkäydessä noita ei edes huomaa, koska niitä ei tarvitse tehdä koko ajan. Ne ovat vain vaihtelua ja virkistystä, kun taas kotiäitinä itkettää, taas kaatui maito, taas meni lattialle, taas nuo sotkevat...(lapset ovat lapsia) Ja minä taas en koe raskaaksi aikuiskontaktien puutetta, niitähän ehtii paremmin pitää yllä kun on kotona (jos siihen on halua).