Kotiäitinä omakoti/rivitalossa vs. kerrostalossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohdiskelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pohdiskelija

Vieras
Olen aina välillä pohtinut tätä kotiäiti -keskustelua. Yksi asia, jonka olen omassa tuttavapiirissäni huomannut on se, että poikkeuksetta omakoti/rivitalossa asuvat äidit ovat niitä, jotka ovat lasten kanssa pidempään kotona kuin kerrostalossa asuvat...

Ja tästä aloinkin pohtimaan sitä tosiasiaa, että kuinka moni ajattelee esimerkiksi juuri näiden asumismuotojen vaikutusta siihen päätökseen, jääkö kotiin vai meneekö työhön?

Ja tässä vaiheessa voin jo kertoa, että JUU TIEDÄN; ASUMINENKIN VOI OLLA VALINTAKYSYMYS! Mutta ei kuitenkaan aina!

Verataanpa kahta tilannetta:

1. Äiti A omakotitalossa alueella, jos naapureissa paljon lapsia, ja puistokin alle 1km säteellä ja oma piha keinuineen ja hiekkalaatikoineen

2. Äiti B kerrostalossa, jossa ei asu muita lapsiperheitä, kerrostalon pihalla asfaltoitu parkkipaikka, lähin puisto 2km:n päässä, ei autoa, huonot bussiyhteydet, kerhotarjonta alle 3vuotiaille 0.

Kumpi äiti lähtee herkemmin töihin ja laittaa lapset hoitoon alle 3 vuotiaina?


 
En usko että se asumismuoto vaikuttaa vaan enemmänkin tulotaso, josta tuo asumismuotokin välillisesti sitten johtuu. Eli ne kellä varaa, asuu omakotitalossa ja pitää hoitovapaat, ja kerrostaloasukeilla saattaa enemmän olla pakotettua se töihin meno (pienituloisempi).

Poikkeuksia on.
 
Tossa on vaan se ongelma, että jos asuu kerrostalossa, asuu todennäköisesti kaupungissa, jolloin hyvin todennäköisesti kerhotarjontaa on lähellä, samoin puistoja. Omakotitaloasukkaat taas asuvat edellistä ryhmää useammin maalla, jossa naapureita ei välttämättä ole lähellä, ja kerhotarjontakin niukempaa.

Että ihan hiukan ontuu tää ap:n teoria.
 
Kaikki minun tuntemat äidit todellakin menettelee tuolla kaavalla! Enpäs ole ennen edes ajatellutkaan. Ne kerrostalo äidit menee joko takas töihin tai kouluun ja ne rivari/okt äidit jäävät helpommin kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvä havainto:
Kaikki minun tuntemat äidit todellakin menettelee tuolla kaavalla! Enpäs ole ennen edes ajatellutkaan. Ne kerrostalo äidit menee joko takas töihin tai kouluun ja ne rivari/okt äidit jäävät helpommin kotiin.

Ehkä kerrostaloasumisen valinneet eivät ole niin kotisuuntautuneita muutenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
Tossa on vaan se ongelma, että jos asuu kerrostalossa, asuu todennäköisesti kaupungissa, jolloin hyvin todennäköisesti kerhotarjontaa on lähellä, samoin puistoja. Omakotitaloasukkaat taas asuvat edellistä ryhmää useammin maalla, jossa naapureita ei välttämättä ole lähellä, ja kerhotarjontakin niukempaa.

Että ihan hiukan ontuu tää ap:n teoria.


Asutaan sitä omakotitalossa myös kaupunkien nukkumalähiöissä, ja näissä pätee mun mielestä ihan hyvin tuo varallisuusperiaate. Varakkailla on rahaa omakotitaloon ja kotona olemiseen, muilla ei välttämättä ole. Vaikka pienituloinen kerrostaloasukki voi hyvin tehdä tässä asiassa arvovalinnan, ainakin jotkut voi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
Tossa on vaan se ongelma, että jos asuu kerrostalossa, asuu todennäköisesti kaupungissa, jolloin hyvin todennäköisesti kerhotarjontaa on lähellä, samoin puistoja. Omakotitaloasukkaat taas asuvat edellistä ryhmää useammin maalla, jossa naapureita ei välttämättä ole lähellä, ja kerhotarjontakin niukempaa.

Että ihan hiukan ontuu tää ap:n teoria.

Kuin myös sinun.
 
Itsekin aina mietin kerrostalolapsena, että mistä omakotitalojen lapset löytävät kaverinsa, kun yhteisiä pihoja ei ole. Siis kerrostalossakin voi olla aktiivista äiti-lapsi porukkaa, jotka ulkoilevat yhdessä, käyttävät hyväksi kerhoja jne. Omakotialueella taas on monen ikäistä porukkaa eikä välttämättä muita lapsiperheitä lähellä. Asuminen on kallista ja monessa perheessä pitää molempien vanhempien käydä töissä ja silloin ei äitejä lapsieen juuri näy.

Puolensa ja puolensa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En usko että se asumismuoto vaikuttaa vaan enemmänkin tulotaso, josta tuo asumismuotokin välillisesti sitten johtuu. Eli ne kellä varaa, asuu omakotitalossa ja pitää hoitovapaat, ja kerrostaloasukeilla saattaa enemmän olla pakotettua se töihin meno (pienituloisempi).

Poikkeuksia on.

Tuskin. Kyllä niitä kalliita kerrostaloasuntojakin löytyy.
 
3. äiti C kerrostalossa,suht kiva piha,muitakin lapsiperheitä talossa. Alle kilometrin säteellä useampia puistoja,avoin päiväkoti myös.Hyvät kulkuyhteydet...jää pitkäksi aikaa kotiin lasta hoitamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
Tossa on vaan se ongelma, että jos asuu kerrostalossa, asuu todennäköisesti kaupungissa, jolloin hyvin todennäköisesti kerhotarjontaa on lähellä, samoin puistoja. Omakotitaloasukkaat taas asuvat edellistä ryhmää useammin maalla, jossa naapureita ei välttämättä ole lähellä, ja kerhotarjontakin niukempaa.

Että ihan hiukan ontuu tää ap:n teoria.


Asutaan sitä omakotitalossa myös kaupunkien nukkumalähiöissä, ja näissä pätee mun mielestä ihan hyvin tuo varallisuusperiaate. Varakkailla on rahaa omakotitaloon ja kotona olemiseen, muilla ei välttämättä ole. Vaikka pienituloinen kerrostaloasukki voi hyvin tehdä tässä asiassa arvovalinnan, ainakin jotkut voi.

Väitinkös, ettei asuttaisi?

Omakotiasujilla on usein paljon lainaa, minkä takia molempien tuloja tarvitaan; ja onhan okt:ssa asumiskustannukset muutenkin suuremmat. Pienituloisen (mistä muuten päättelet, että kt-asujat ovat kaikki pienituloisia?) kt-asujan menotkin ovat pienemmät. Sitä paitsi kt-asuminen on todellakin arvovalinta, sehän on ekologisin asumismuoto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
Tossa on vaan se ongelma, että jos asuu kerrostalossa, asuu todennäköisesti kaupungissa, jolloin hyvin todennäköisesti kerhotarjontaa on lähellä, samoin puistoja. Omakotitaloasukkaat taas asuvat edellistä ryhmää useammin maalla, jossa naapureita ei välttämättä ole lähellä, ja kerhotarjontakin niukempaa.

Että ihan hiukan ontuu tää ap:n teoria.

Kuin myös sinun.

No annahan vasta-argumentteja sitten. Pelkkä tyhjänpäiväinen päänaukominen ei minua vakuuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
Tossa on vaan se ongelma, että jos asuu kerrostalossa, asuu todennäköisesti kaupungissa, jolloin hyvin todennäköisesti kerhotarjontaa on lähellä, samoin puistoja. Omakotitaloasukkaat taas asuvat edellistä ryhmää useammin maalla, jossa naapureita ei välttämättä ole lähellä, ja kerhotarjontakin niukempaa.

Että ihan hiukan ontuu tää ap:n teoria.

Juuri näin. Kysymykset voisi muotoilla pikemminkin:
1. Äiti A omakotitalossa alueella, jos naapureissa paljon lapsia, puistoa eikä kerhotoimintaa lähimainkaan, mutta oma piha keinuineen ja hiekkalaatikoineen

2. Äiti B kerrostalossa, jossa asuu muita lapsiperheitä, kerrostalon pihalla keinut, hiekkalaatikot, liukumäet, lähin puisto 0-2km:n päässä, ei autoa, hyvät bussiyhteydet, kerhotarjonta alle 3vuotiaille runsas.

Kumpi äiti lähtee herkemmin töihin ja laittaa lapset hoitoon alle 3 vuotiaina?
 
Häh... En tajunnut olenkaan... Jos me asuttaisiin täällä pk-seudulla omakotitalossa niin asumiskulut olisivat niin paljon isommat ettei ois todellakaan varaa jäädä kotiäidiksi.. Nyt asutaan kerrostalossa jossa asumismenot kohtuulliset. Tässä talossa asuu paljon pieniä lapsia, iso piha ja lasten leikkipaikka talon takana jossa ei kulje autoja. Päiväkodit, koulut ja kerhotoiminta muutaman sadan metrin päässä..

Enemmänkin ajattelisin että kuinka monella on siellä omakotitalon pihalle ne omat keinut, liukumäet ja hiekkalaatikot.... ??
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku Taikinaterapia:
Tossa on vaan se ongelma, että jos asuu kerrostalossa, asuu todennäköisesti kaupungissa, jolloin hyvin todennäköisesti kerhotarjontaa on lähellä, samoin puistoja. Omakotitaloasukkaat taas asuvat edellistä ryhmää useammin maalla, jossa naapureita ei välttämättä ole lähellä, ja kerhotarjontakin niukempaa.

Että ihan hiukan ontuu tää ap:n teoria.

Tähän minäkin kiinnitin huomiota:D. Kerrostaloissa asuville kaupunkilaisille on tosiaan usein enemmän toimintaa ja maalla taas nihkeästi.

Voihan sitä tietysti asua keskustan välittömässä läheisyydessä kaupungissa, omakotitalossa, mukavalla alueella. Omassa kotikaupungissani on ihana okt-alue aivan keskustan vieressä, mutta kuitenkin rauhallisella paikalla, välittömässä läheisyydessä perhepuisto, päiväkoti ja tietysti kaikki keskustan palvelut. Olenpa muutaman kerran lenkillä kuolannut niitä taloja, mutta ei pelkoa, että olisi varaa tai aikaa ok-taloon.

Ja vaikka saisinkinkin asua ok-talossa ihailemallani alueella, tuskin jäisin siltikään kotiäidiksi, lienee tuo päätös kuitenkin kiinni muista asioista. Voihan se vaikuttaa, mutta luulen, että ei kuitenkaan ratkaisevasti.
 
En usko että asumisella on vaikutusta, ainakaan noin päin. Meidän asuinalue on suht uusi ja täällä on siis paljon nuoria perheitä jotka rivitalo/omakotitaloasunnon rahoittamisen takia joutuvat menemään varhain töihin. Kerrostaloasunnot taas on halvempia tai niissä vuokrallaolo halvempaa, joten samanlaista painetta töihinpaluuseen ei ole rahan takia.
 
Meillä OK-talo pikkukylässä. Ei lapsiperheitä, puistoja tms. lähellä. Yli 3v:lle on kerho 12km päässä koululla kahdesti viikossa, 2h kerrallaan, muuten ollaan kotona. Toki on kivaa kun on oma piha ja lapsille siellä leikkipaikkoja ja välineitä.
Töihin menoa rajoittaa myös hoitopaikkojen saatavuus. Jos saisin lapsille pk-paikan keskustasta (matkaa 24km) ja töitä olisi tarjolla ihan toisessa ajosuunnassa (toisessa, isommassa kunnassa), niin eipä paljon kannata ajella... Hoitomatkoista kertyis 100km pvä ja työmatkat päälle.
Mahdollisesti olen kotona, kunnes nuorinkin lähtee koulutielle, vaikka rahallisesti on tiukkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En usko että se asumismuoto vaikuttaa vaan enemmänkin tulotaso, josta tuo asumismuotokin välillisesti sitten johtuu. Eli ne kellä varaa, asuu omakotitalossa ja pitää hoitovapaat, ja kerrostaloasukeilla saattaa enemmän olla pakotettua se töihin meno (pienituloisempi).

Poikkeuksia on.

Näin juuri. Ei kannata sekoittaa syitä seurauksiin!
Jos on pieni tulotaso koko perheessä, on pakotettu lähtemään töihin. Toisaalta, päinvastaisiakin tapauksia varmasti on; jos on hyvinpalkatussa työssä, ei ehkä pysty/halua olla kovin pitkään poissa, jottei tule syrjäytetyksi työstään.

Noissa ap:n esimerkeissä ontuu myös se, että yleensä päinvastoin, kerrostalosta ja kerrostaloalueelta löytyy helpommin leikkikavereita kuin omakotialueelta. En tietenkään puhu kaupunkien keskustoista, vaan lähiöistä. Lähiöistä yleensä on paremmat bussiyhteydet kuin omakotitaloalueelta. Meilläkin on kerrostalon edessä suoraan pysäkki. Lähin puisto 100m, kouluun muutama sata metriä.
 
Äääh, nyt te vesititte mun hienon teorian heti alkuunsa :D

Mutta joo, voin myöntää, että itse olen tuo äiti B ja tavallaan olisin voinut vielä viettää aikaa kotonakin, mutta kun lapset 4v ja 2,5v, niin alkoi homma käydä jokseenkin tylsäksi, niin äidillä kuin lapsillakin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En usko että se asumismuoto vaikuttaa vaan enemmänkin tulotaso, josta tuo asumismuotokin välillisesti sitten johtuu. Eli ne kellä varaa, asuu omakotitalossa ja pitää hoitovapaat, ja kerrostaloasukeilla saattaa enemmän olla pakotettua se töihin meno (pienituloisempi).

Poikkeuksia on.

Heh, niinkö luulet? Ok-talossa maalla tai kaupungin vieressä pikkupaikkakunnalla on kohtuullisen edullista asua. Kaupungin keskustan mukavan kokoiset kerrostaloasunnot taas eivät ole ihan mitään edullisimmasta päästä, vastikkeetkin voi olla ihan mukavan suuruisia.

En todellakaan usko, että varallisuus määrittelisi asumismuodon tai kotiinjäämishalukkuuden. Me olemme tietysti nyt vain yksi esimerkki, mutta asumme keskustassa kerrostalossa, vaikka varaa olisi ok-taloon, koska ei ole mitään kiinnostusta ok-asumiseen pihatöineen ja lumenluonteineen, mulla on muutakin tekemistä, haluan myös, että palvelut ovat lähellä. En myöskään jäänyt hoitovapaalle, koska halusin jatkamaan opintoja ja muutakin elämää(ajateltavaa kuin vaunulenkit ja kahvilat.
 
En allekirjoita kumpaankaan suuntaan tuota.

Omasta kaveripiiristä hiljattain lähti 2 äitiä töihin lapsen ollessa alle 10kk. Toinen asuu rivarissa ja toinen omakotitalossa.

Molemmilla olis lähellä niin kerhot, puistot kun paljon muita lapsiperheitä.
Toinen meni töihin puhtaasti rahan takia, toinen ei varsin koskaan ole mikään kotiäiti-tyyppi ollutkaan...

Meillä on suurehko okt kaupungin laidalla alueella, jossa on kaikki palvelut lähellä.
Vaikka tässä paikalla olis kerrostalo ja asuisin siinä (vaikka ilman autoakin), olisin silti yhtä pitkään kotona kun nytkin, jos tilanteemme muuten olisi tämä sama.
 
Mä asun kerrostalossa ihan merenrantamassa ( satama ) ja täällä kyllä viihtyy ulkona kauneuden takia vaikka onkin kerrostalot aina rumia niin meri on kaunis ja satama jännän näköinen. Lapsille paljon puistoja ja 3 eri ilmaista perhekahvilaa / -tilaa kaikkina viikonpäivinä joku auki. Kuvittelen aina ettei rivari-ok alueilla ole paljoa aktiviteettia pienten lasten äideille + alta 2v vauvoille. *vaikka silti se oma piha houkuttaa minuakin :D
Haluan juuri aktiviteettien takia asua lapsieni pikkulapsi ajan ainakin täällä kerrostaloalueella missä on paljon muitakin äitejä ja isejä vauvoineen ja taaperoineen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En usko että se asumismuoto vaikuttaa vaan enemmänkin tulotaso, josta tuo asumismuotokin välillisesti sitten johtuu. Eli ne kellä varaa, asuu omakotitalossa ja pitää hoitovapaat, ja kerrostaloasukeilla saattaa enemmän olla pakotettua se töihin meno (pienituloisempi).

Poikkeuksia on.

Näin juuri. Ei kannata sekoittaa syitä seurauksiin!
Jos on pieni tulotaso koko perheessä, on pakotettu lähtemään töihin. Toisaalta, päinvastaisiakin tapauksia varmasti on; jos on hyvinpalkatussa työssä, ei ehkä pysty/halua olla kovin pitkään poissa, jottei tule syrjäytetyksi työstään.

Että ainoat oikeat syyt olla jäämättä kotiin ovat rahan puute tai se, ettei halua tulla syrjäytetyksi työssään? On myös sellainen vaihtoehto, että vaikka ei olisi työtä, josta kannattaa pitää kiinni ja rahaa olisi, niin elämältään voi silti haluta muuta kuin kotiäiteilyä.

Tästä nyt saa sellaisen kuvan, että melkein jokainen äiti oikeasti haluaisi olla kotona mahdollisimman pitkään, mutta raha ja työ ovat ne merkittävimmät esteet kotiin jäämiselle. Voi pitääkin paikkansa joissain tapauksissa, mutta ne eivät todellakaan ole aina niitä tärkeimpiä syitä. Ja ihan kuin se kotiin jääminen olisi joku oletus, ja jos ei sitä tahdo, niin joutuu perustelemaan niin perkeleesti. Ja jos syy ei ole raha tai työ, niin silloin pidetään itsekkäänä ja omituisena.
 
Ainakin omakotitaloissa asuvilla äideillä on enemmän tekemistä kotipihallaan, kukkien hoitoa, kasvimaan laittoa ym. kesäaikaan ja lumityöt ym. talvella, niin ei välttämättä tarvitse lähteä seuran ja tekemisen puutteen vuoksi puistoihin tai kerhoihin patsastelemaan, kun saa itselleen mielekästä tekemistä ulkona sillä aikaa kun lapset leikkii keskenään. Mulla ainakin hajoaisi pää kerrostalossa kotiäitinä, kun ei olisi itselle touhuttavaa. Mutta meitä on moneen junaan, ja moni jää asemallekin...
 

Yhteistyössä