Kotiäitiys ei ole aina mahdollista, vaikka haluaisi - kenellä näin ja mistä syystä?

Mun mielestä aika ihmeellistä, että äitiys loppuu kun lapsi täyttää kolme. Sitten lapsen voi laittaa hoitoon tai kouluun säilöön ja unohtaa koko jutun!!!
Ääliömäisiä kommentteja, toki pikkulapsen hoitaminen on kivempaa kuin vanhempien lasten, mutta niitä koululaisiakin pitäisi vielä kasvattaa ja hoitaa, vaikka eivät niin söpöjä olekaan kuinvauvat ja taaperot.

 

[QUOTE="Vieras";28132679]Tiedätkö, että valtiolle maksaa n. 1500 € kuussa hoidattaa 1 ainoa lapsi? Eikö sinusta siis olisi parempi, että vanhemmat hoitaisivat itse lapsensa? Kotihoidontuki on todella pieni menoerä valtiolta verrattuna siihen, mitä lapsenhoitaminen tulisi kustantamaan, mikäli lapsi vietäisiin tarhaan. VALTIO SÄÄSTÄÄ, KUN LAPSET HOIDETAAN KOTONA! Minkä takia hoitotädeille maksetaan palkkaa lastenhoitamisesta, mutta ei kuitenkaan voitaisi maksaa tuota pienen pientä kotihoidontukea vanhemmille, vaikka valtio siinä säästääkin huomattavasti?! Valtio säästäisi, vaikka se maksaisi vanhemmille 800 € per lapsi kuussa, kunhan vanhemmat hoitaisi lapsensa itse.[/QUOTE]

Tyhmää juttua, työssä käyvä vanhempi maksaa veroissa vähintään tuon lapsen hoitoon tarvittavan määrän!

 

Huonosti valittu mies, jos se ei elätä perhettään. Eli valinta kysymys tuokin.

 

[QUOTE="vieras";28133244]Kotihoidontukihan on sitä varten, että mahdollistaa lapsen hoitamisen kotona. Se on tottakai jokaisen äidin oikeus. Itse ajattelin niin, että jos kotihoidontuki ei riitä perheen elättämiseen, on mentävä töihin, toisen puolison on elätettävä tai on otettava lainaa. Muita yhteiskunnan tukia ei ole tarkoitettu siihen, että ollaan lapsen kanssa kotona vaikka vaihtoehtona olisi oman elämän rahoittaminen työtä tekemällä.

Minulla ei yksinhuoltajana ollut mahdollisuutta olla kolmea vuotta kotona, kahta vuotta pidempään en tosin halunnut ollakaan. Rahat riittivät kuitenkin vain siihen asti, kun lapsi oli 1,5-vuotias. Kotona olon rahoitin kotihoidontuen lisäksi säästöillä ja pankkilainalla. Lisäksi lapsen isä maksoi muutaman kuukauden ajan korotettua elatusapua.[/QUOTE]


Minä tein iltatöitä lapsen ollessa pieni ja eron tullessa kävi niin hyvä tuuri, että pystyin tekemään töitä muutamana päivänä viikossa, kaverini oli meillä hoitamassa lasta. Kenenkään verorahoista se ei ole ollut pois. Että kotona olen ollut, ei vaikka olisin hakenut joskus jotain tukeakin, koska todella olen sitä mieltä, että maksamistani veroista myös minulla on oikeus hyötyä.

 

Miten ihmeessä tukien vähentäminen vähentää eriarvoisuutta? Sehän vaan lisää sitä, koska rikkailla on edelleen varaa jäädä hoitamaan lapsia, mutta pienituloisilla taas on vielä huonommat mahdollisuudet siihen kuin heillä on nyt.

 

[QUOTE="Vieras";28133280]Tyhmää juttua, työssä käyvä vanhempi maksaa veroissa vähintään tuon lapsen hoitoon tarvittavan määrän![/QUOTE]

Kaikilla ei ole hyvä palkkainen työ. Oma palkka nettona 1300e ja tulee edullisemmaksi valtiolle että hoidan neljä lasta kotihoidontuella.

 

Minä tein iltatöitä lapsen ollessa pieni ja eron tullessa kävi niin hyvä tuuri, että pystyin tekemään töitä muutamana päivänä viikossa, kaverini oli meillä hoitamassa lasta. Kenenkään verorahoista se ei ole ollut pois. Että kotona olen ollut, ei vaikka olisin hakenut joskus jotain tukeakin, koska todella olen sitä mieltä, että maksamistani veroista myös minulla on oikeus hyötyä.

i

Itse ajattelen, että jokainen elättää ensisijaisesti itse itsensä. Tuet on tarkoitettu todelliseen tarpeeseen, ei siihen, että ollaan kotona tuilla eläen vaikka olisi mahdollisuus rahoittaa elämä muutoinkin. Olisin minäkin saanut asuntolainen korkoihin ja yhtiövastikkeeseen asumistukea, mutta en sitä hakenut vaan rahoitin lapsen kotihoidon toisella tapaa.

 

Täällä Sveitsissä ei lasten hoitoon laittaminen ole aina mahdollista. Hoitopaikkoja ei ole tarpeeksi ja ne ovat kalliita - jopa 100e päivä!

 

[QUOTE="vieras";28132827]Njaah... Tiesitkö, että monille niitä lapsia tulee ihan tekemättä? Vaikka on se ehkäisy käytössä niin silti käy tärppi.[/QUOTE]

Tuollaista oli joskus 50-luvulla. Nykyään nuoret ei harrasta seksiä ennen kuin on ovat valmiit elättää perheen.

 

[QUOTE="vieras";28133380]i

Itse ajattelen, että jokainen elättää ensisijaisesti itse itsensä. Tuet on tarkoitettu todelliseen tarpeeseen, ei siihen, että ollaan kotona tuilla eläen vaikka olisi mahdollisuus rahoittaa elämä muutoinkin. Olisin minäkin saanut asuntolainen korkoihin ja yhtiövastikkeeseen asumistukea, mutta en sitä hakenut vaan rahoitin lapsen kotihoidon toisella tapaa.[/QUOTE]

Niin kuin myös minä tein, rahoitin lapseni kotihoidon käymällä töissä, en tuilla. Pointtini oli se, että vaikka tukia olisikin haettu, niin olen ne jo omilla veroillani maksanut, joten niistä on turha puhua kuinka tukiin menee yhteiskunnan varat ja jonkun toisen verorahat. Ja siis sitä en kiellä, että on elämäntapapummeja, asia erikseen.

 

Aina ei kotiin jääminen vaan ole mahdollista, eikä aina ole kyse edes rahasta, siis oman perheen toimentulosta.
Minä olen yrittäjä, pieni muutaman hengen työllistävä yritys, ja valitettavasti yritys ei ole niin kultakaivos, että usean vuoden ajan olisi mahdollista pyörittää toimintaa ilman yrittäjän omaa työpanosta (joka on paljon suurempi kuin palkatun työntekijän). Vuodeksi vielä palkkaat kaksi työntekijää korvaamaan itsesi, mutta kolme vuotta on ihan tekemätön paikka.
Voisin toki lopettaa yrityksen ,joloin neljä työntekijää jäisi työttömäksi, joten juu tavallaan oma valinta, mut oikeesti joskus on vaan valittava kahdesta pahasta pienempi...
Mutta toisaalta yrittäänä taas pystyn myös itse määrittelemään päivän pituuden joten hoitopäivät jäävät kohtuulliseksi.

 

Niin kuin myös minä tein, rahoitin lapseni kotihoidon käymällä töissä, en tuilla. Pointtini oli se, että vaikka tukia olisikin haettu, niin olen ne jo omilla veroillani maksanut, joten niistä on turha puhua kuinka tukiin menee yhteiskunnan varat ja jonkun toisen verorahat. Ja siis sitä en kiellä, että on elämäntapapummeja, asia erikseen.

Veroja olen maksanut ansiotuloista n. 20 vuotta, mutta silti varmasti olen kuluttanut yhteiskunnan varoja enemmän kuin maksanut veroja. Päivähoito, peruskoulu, lukio, yliopisto, terveyspalvelut (aikuisiällä kyllä käyttänyt kahta synnytystä ja neuvolaa lukuunottamatta yksityisiä palveluja), tieverkosto... Ei varmasti tule koskaan kuitatuksi maksamillani veroilla vaikka palkkani onkin keskiansioita suurempi.

Tuet on tarkoitettu niille, jotka eivät pärjää ilman. Heille joilla ei ole mitään muita vaihtoehtoja.

 

Olisin jäänyt kotiin. Esikoinen nyt 5 vuotta ja toinen syntyi 5 kk sitten.

Kuuluin siihen pariin prosenttiin väestöstä, joka joutui viemään lapsen vauvana päiväkotiin.

Ja kyllä, mikään ei ole tuntunut niin pahalta.

Olisin jäänyt kotiin pidemmäksi aikaa, mutta olin nuori enkä ensimmäisestä lapsesta ymmärtänyt, mitä tarkoittaa yrittäjyys ja äitiys ja näiden yhdistäminen. Alettiin leikkiä kotia, kun ei vielä ymmärretty, mikä vastuu lapsesta seuraa.

Jäin siis työttömäksi, koska yritys loppui lapsivuodeaikana, saimme paljon lisävelkaa juuri ostetun talon lisäksi ja mies jäi työttömäksi.

Onneksi kuitenkin työpaikkani loppui vuoden päästä tästä ja sain jäädä lapseni kanssa kotiin kuittaamaan menetettyjä aikoja vielä vajaan vuoden ajaksi. Tästä ajasta tosin lapseni kävi hoidossa n. kerran viikossa muutaman tunnin ajan, sillä en olisi kestänyt ajatusta uudesta päiväkodista jos olisin saanut heti uuden työn.

Mutta en oikeastaan voi syyttää itseäni tilanteesta, sillä minun oli pakko.

Lapseni voi hyvin, on sosiaalisesti pidetty ja aika terävä ikäisekseen. En tiedä, millainen hänestä olisi kasvanut, jos olisin hoitanut häntä kotona 3-vuotiaaksi. Enpä parempaa ja ihanampaa lasta voisi kuvitella, heitä on minulla nyt kaksi yhtä upeaa lasta. Jos mahdollista, yritän olla kotona siihen saakka, kun lapsi on n. 2-vuotias.

Jos jotain opin, niin nautin enemmän lapseni seurasta, sillä en ole voinut pitää itsestäänselvyytenä sitä, että vietän hänen kanssaan jokaisen hetken.

En koskaan syytä äitejä valinnoista, oli se sitten kotiäitiyttä tai muuta, sillä jokainen tekee omaa perhettään koskevat valinnat kuten parhaaksi ne näkee, näin uskon.

 

[QUOTE="vieras";28132688]Se on kaikille mahdollista. Tarvittaessa saa toimeentulotukea jos taloudellisesti tiukkaa.

Kerro mikä oli se tärkeä syy ettet itse voinut olla kotiätinä kolmea vuotta?[/QUOTE]

Minulla oli juuri se tilanne, kun ap kuvaili eli mies ei suostunut elättämään perhettä. Olen aina maksanut taloutemme menoista tasan puolet. Omilla säästöilläni selviydyin äitiys- ja vanhempainvapaasta ja pienestä ajasta kotihoidontuella.

Toimeentulotukea en olisi saanut miehen tulojen takia. Enpä siis saanut itse valita, koska halusin kuitenkin säilyttää avioliittomme. Yksinhuoltajaksi heittäytyminen ei olisi ollut lasten parhaaksi.

 

Mulle ei ole ollut mahdollista olla kotiäitinä kuin maksimissaan 1,5 vuotta, useimmin n. vuoden. Kotiäitiaika on ollut parasta aikaa, ei kiirettä, aikaa lapsille, rauhallisia aamuja. Mutta pidempään en ole voinut kotona olla. Syyt: meillä on monta lasta ja vaikka priorisoimme menoja ja elämme pröystäilemättä, eivät tulomme riitä elättämään perhettämme muuten. Asumme kaukana keskustasta, koska siten saimme hankittua riittävän tilavan kodin. Puutteellisten kulkuyhteyksien vuoksi tarvitsemme kaksi autoa. Meillä on toisesta autosta autolainaa ja talosta asuntolainaa. Opintovelat on maksettu. Toki jos luopuisimme toisesta autosta ja jäisin kotiin, rahaa olisi enemmän käytössä, mutta täytyy ajatella myös vanhempia lapsia, heidän harrastuksiaan ja kaverisuhteitaan sekä työpaikkaani, josta en halua luopua. Ala, jolla työskentelen muuttuu myös, ja olisi hiukan vaikeaa päästä työhön kiinni jos jäisin vuosiksi työelämän ulkopuolelle. Miehen työ on kausittaista, ja hän ei voi heittäytyä koti-isäksi, vaan on tartuttava työhön silloin kun sitä on. Toisaalta miehen työtilanteen vuoksi taloudellinen tilanne vaatii sen, että toinen on vakituisessa ansiotyössä. Viimeiseksi: olemme hankkineet koulutuksen ja työtä ja ei vain tuntuisi oikealta jättää isoa perhettä kellumaan sosiaalitukien varaan.

 

[QUOTE="vieras";28133146](Tää yhteiskunnan varat ja "mun verorahat" läppä saa mun sapen aina kiehumaan. Minä olen tehnyt töitä hyvin monta vuotta ennen lapsia, näin ollen olen maksanut veroja myös oikein mukavan summan, joten olen joka ainoan pennin minkä tukena nyt saan, maksanut jo yhteiskunnalle. Mistä hitosta niitä veroja maksetaan, jos niistä ei ikinä saa itse mitään hyötyä. Kaksi vuotta sillä summalla on aika itikan paska verrattuna siihen mitä olen yhteiskunnalle jo tuonut ja tulen tuomaan.)

Tämä on niin totta!!! Samoin, ikäni olen veroja maksanut ja nyt ensimmäistä kertaa jotain etuutta saamassa lapsilisän, ja sitten aikanaan kodinhoidontuen muodossa.[/QUOTE]

Äh. Ja mua ärsyttää tässä yhteiskunnan varat ja mun verorahat -keskustelussa se, että ihmiset kuvittelee vaan suorien tulonsiirtojen olevan sitä yhteiskunnalta saatavaa. Mä olen 30 ikävuoteeni mennessä nauttinut terveydenhuoltopalveluja, ilmaisen peruskoulun, olen käynyt lukion ja yliopiston. Olen soittanut musiikkiopistossa lapsena jne. Ihan älytön määrä on valtion tukea mennyt näihin puuhiin. Veikkaan, että vain erittäin hyvin rikkaat antaa enemmän kun saa yhteiskunnan palveluja. Tietenkin se lapsilisä ym. suoraan tilille rapsahtava raha on jotenkin konkreettisempaa.

Ja ap:n kysymykseen... Hmm. Tämä on niin monimutkainen kysymys. Pitääkö kaikilla olla samat mahdollisuudet kaikkeen? Mielestäni ei. Elämä on epäreilua. Joku syntyy rikkaaseen sukuun, joku syntyy viisaaksi, joku syntyy jonkun mielipuolen lapseksi tai keskelle sotaa.

Minäkin kannatan sitä, että olisi suotavaa, että kukin tekisi sen verran lapsia kuin pystyy elättämään. Tässä ei välttämättä ole pankkitilin saldosta kyse, osa tulee toimeen vähemmällä. Fakta kuitenkin on, että niitä lapsia tulee suunnittelemattakin. On hyvä, että yhteiskunta tukee sen verran, että perusasiat kullakin on. Kaikki muu on sitten omaa valintaa. Jos ei voi olla kotona pitkään, koska on omistusasunto ja ei saisi sossusta tukea, niin se on oma valinta.

Minä ajattelen niin, että ei elämässä voi aina saada kaikkea. Jos haluan jotain, pitää toisinaan olla valmis luopumaan jostain. Ei välttämättä voi siis samaan aikaan elää kalliissa asunnossa, olla lasten kanssa kotiäitinä ja saada vielä jotain uraakin samaan aikaan. Joillekin se voi olla helppoa, mutta ei kai se ole mikään oikeus.

Vaikeaa matikkaa on kyllä laskea se, että pitääkö yhteiskunnan maksaa enemmän kotiäideille, ettei tarvitsisi kalliita päivähoitopaikkoja. Kuinka kalliiksi tulee se, että yhden lapsen kanssa ollaan vuosia kotona versus, että ollaan vaikka pari vuotta kotona ja sitten mennään töihin ja se lapsi on päivähoidossa. Kai jotkut viisaat on näitä laskenut ottaen huomioon kaikki mahdolliset kulut, mä en osaa.

Minä henkilökohtaisesti en ole ns. kotiäitityyppiä. Tällä hetkellä minulla on yksi lapsi, jonka kanssa olin kotona alle 1,5 vuotta. Sopiva aika, kun sen jälkeen pystyi kuitenkin tekemään lyhyttä päivää. Nyt suunnitelmissa toinen lapsi ja varmaan samalla suunnitelmalla mennään.