kotiäitinä uusperheessä

4-vuotias on meillä aina kun miehellä on vapaa päiviä, on päiväkodissa sillon kun kummallakin vanhemmalla töitä. sehän on jo tajuttu että kun minä annan enemmän niin mieskin antaa enemmän. mutta eikö hänen pitäisi antaa yhteiselle lapselle automaattisesti samaa huomiota kun toiselle, onhan se oma. minä olen käsittänyt että tietysti otetaan kaikki perheessä huomioon mut ei mun velvollisuus ole sama kuin omastani. vai olenko ihan hako teillä? huomaa miten vaikeaa on kun toiseen on kiintynyt ja rakastaa ylikaiken ja toisesta välittää. mutta eiköhän se ole luonnonmukaista että vanhemmat kiintyy lapseen eniten...

siis aina kun 4v on teillä niin mieskin on kotona? ja silti olet väsynyt vaikka hoidat arkena vaan puolivuotiasta?

minusta sinua väsyttää tuo oma aivan tyhmä itsekkyys ja asioiden näkeminen negatiivisesti.
ja mies ei voi antaa huomiota vauvalle, kun sinä et huomioi 4-vuotiasta tai jaksa hoitaa häntä. mies on ihan normaali ihminen, jolla on 2 kättä ja 2 silmää.

 

on tyttö ollut aina tässä näin mut kun oltiin kolmestaan mies sanoi ettei tarvi mun tehä sen kummempia kun mitä itselle luontevalta tuntuu,kun tytöllä on äitikin. kunhan toimeen tullaan ja kohdellaan hyvin ja normaalisti. mut nyt pitäs sitten revetä joka paikkaan.

 

on tyttö ollut aina tässä näin mut kun oltiin kolmestaan mies sanoi ettei tarvi mun tehä sen kummempia kun mitä itselle luontevalta tuntuu,kun tytöllä on äitikin. kunhan toimeen tullaan ja kohdellaan hyvin ja normaalisti. mut nyt pitäs sitten revetä joka paikkaan.

Miten niin revetä joka paikkaan? Kun miehesi edelleen hoitaa oman lapsensa, et kai kuvitellut etät mies hoitaa MOLEMMAT lapset töiden jälkeen ja sinä saat vaan maata sohvalla? TOTTAKAI sinä otat äitinä vastuuta omasta lapsestasikin...

 

on tyttö ollut aina tässä näin mut kun oltiin kolmestaan mies sanoi ettei tarvi mun tehä sen kummempia kun mitä itselle luontevalta tuntuu,kun tytöllä on äitikin. kunhan toimeen tullaan ja kohdellaan hyvin ja normaalisti. mut nyt pitäs sitten revetä joka paikkaan.

siis miten nii njoka paikkaan? valitat että sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa kuin oma mutta miehen pitää biologisena isänä hoitaa yhtä paljon molempia.

paska tilanne miehelläsi ja lapsellaan.
kasva aikuiseksi!

 

niin, otan äitinä vastuun omasta lapsesta, tietysti

 

etkö tee ruokaa 4-vuotiaalle vaan teet vaan omallesi?kattaako miehesi erikseen lautasen 4vuotiaalle?

 

on tyttö ollut aina tässä näin mut kun oltiin kolmestaan mies sanoi ettei tarvi mun tehä sen kummempia kun mitä itselle luontevalta tuntuu,kun tytöllä on äitikin. kunhan toimeen tullaan ja kohdellaan hyvin ja normaalisti. mut nyt pitäs sitten revetä joka paikkaan.

Joten ajattelit, että yhteisen lapsen myötä mies hoitaa molemmat lapset eikä sinun tarvitse edelleenkään tehdä sen kummempia?

Vai miten te sovitte työnjaon perheenlisäyksen myötä?

Miehesi on kuitenkin päivät töissä joten eikö ole ihan luonnollista, että sinulla on enemmän vastuuta kotitöistä ja vauvanhoidosta, miehen 4v lapsihan on päivisin tarhassa eli hänestä sinulla ei päivisin lisätyötä olekaan.

 

etkö tee ruokaa 4-vuotiaalle vaan teet vaan omallesi?kattaako miehesi erikseen lautasen 4vuotiaalle?

Puoli vuotiaalla on varmaan omat soseet ja mies tekee ruoan omalle lapselleen. Teekökän myös mies itse omat ruokansa ja ap omat? Kun on nin tarkkaa perheessä tämä työnjako...

 

siis käytännössä hoidat vaan omaasi päivät ja aina kun teillä on 2 lasta on myös kaksi aikuista.
monissa perheissä tuo tilanne koettaisiin lomana.

 

niin kun sanoin hienoa mun mies hoitaa,niin kuin pitääkin.ja miehen lasta jaksan kyllä , on perheemme jäsen. minulla ei vaan ole niin paljon voimia hänelle kun hoidan myös vauvaa. varmasti jaksaisin jos olisi kaksi omaa,siihen tilanteeseen kasvaa lasten mukana. nyt minulla on yhtä äkkiä isompi ja pienempi ,kasvan vauvan mukana äitiyteen. ja omiin on kiintynyt eri tavalla. ja kyllä tarvisin varmaan keskusteluapua, olen melkein koko ajan ahdistunut ja itkuherkkä. masennustakin on ilmassa kun en meinaa päästä enää sängystä ylös kun olen murehtinut näitä fiiliksiä..

Ilmestyikö tämä neljävuotias lapsi miehesi elämään vasta sen jälkeen kun teidän vauva oli syntynyt, vai miten se saattoi tulla sinulle yllätyksenä?

 

Mies teki virheen kun muutti kanssasi vaikka et halunnut olla lapsen kanssa.
vielä suurempi virhe kun teki toisen lapsen. mutta ei varmaan ymmärtänyt että 2 lasta ei mene siinä kuin yksi.

 

Mies teki virheen kun muutti kanssasi vaikka et halunnut olla lapsen kanssa.
vielä suurempi virhe kun teki toisen lapsen. mutta ei varmaan ymmärtänyt että 2 lasta ei mene siinä kuin yksi.

tai sitten ap ei kertonut että olettaa miehen hoitavan kokonaan yksin 4-vuotiaan ja puoliksi yhteisen.

 

Ymmärrän uusperheen kotiäitinä ihan täysin. Normaaleja tunteita nuo ovat.
Ongelma meillä miehen lapsien suhteen on se, että mielelläni otan heidän suhteen kyllä ihan äidin roolin, hoidan heidät tasavertaisesti yhteisten lapsiemme kanssa ja pidän heistä kovasti. Mutta tätäpä ei uusperheen äidille suoda. Kaikessa on huomioitava perheen ulkopuolisen biologisen äidin toiveet (ja meillä ei tosiaan ole kyseessä helppo ihminen). Eli uusperheen äidillä on äidin velvollisuudet mutta ei oikeuksia.

Noh, miten siitä sitten pääsee yli. Ajan kanssa, keskustelemalla, sääntöjä sopimalla. Aikuisten kesken. Uusperheen ongelmista suurin osa johtuu siitä, että ollaan tyytymättömiä siihen aikuisasetelmaan. Lapsiin on helppo kiintyä, ainakin minusta, vaikkeivät he biologisia olisikaan.

Tästä minusta ap:n ongelmakin juontuu. Rooleja ei ole keskusteltu riittävän selviksi miehen kanssa. Miehelläkin on varmasti jotain toiveita ap:lle äitipuolena. Ei muuta kuin juttelemaan.

Peesaan tätä ihan täysillä.

 

Ymmärrän uusperheen kotiäitinä ihan täysin. Normaaleja tunteita nuo ovat.
Ongelma meillä miehen lapsien suhteen on se, että mielelläni otan heidän suhteen kyllä ihan äidin roolin, hoidan heidät tasavertaisesti yhteisten lapsiemme kanssa ja pidän heistä kovasti. Mutta tätäpä ei uusperheen äidille suoda. Kaikessa on huomioitava perheen ulkopuolisen biologisen äidin toiveet (ja meillä ei tosiaan ole kyseessä helppo ihminen). Eli uusperheen äidillä on äidin velvollisuudet mutta ei oikeuksia.

Noh, miten siitä sitten pääsee yli. Ajan kanssa, keskustelemalla, sääntöjä sopimalla. Aikuisten kesken. Uusperheen ongelmista suurin osa johtuu siitä, että ollaan tyytymättömiä siihen aikuisasetelmaan. Lapsiin on helppo kiintyä, ainakin minusta, vaikkeivät he biologisia olisikaan.

Tästä minusta ap:n ongelmakin juontuu. Rooleja ei ole keskusteltu riittävän selviksi miehen kanssa. Miehelläkin on varmasti jotain toiveita ap:lle äitipuolena. Ei muuta kuin juttelemaan.

Peesaan tätä ihan täysillä.

Ap ei ole viitannut mitään tällaisista ongelmista, että miehen ex ei antaisi hoitaa. kertoo vain, että hän ei jaksa eikä halua huomioida ja hoitaa kuin omansa. eli miehen pitää yksin. ja lisäksi miehen pitää hoitaa puoliski vauva.

 

Kauhean suuret vaatimukset sulla miestäsi kohtaan, joka sentään käy päivisin töissä. Mutta ehkä tiedän kannattaisi harkita toisinpäin, sinä lähdet töihin kun kotona on niin rankkaa vauvan kanssa ja miehesi jääkin koti-isäksi niin saa hoitaa molemmat lapset ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Ei lapsia voi jakaa sinun ja minun lapsiin, vastuu on toki vanhemmilla mutta se ei tarkoita etteikö toisen lapsia voi hoitaa ja osallistua heidän elämäänsä.

Ihan kuten jos teille tulisi sukulaisten lapsia yökylään viikonlopuksi (vaikka miehesi siskon lapset tai sinun ystäväsi lapset), hoitaisittehan te silloinkin näiden lasten ruokaliut, pesut, pukemiset ja leikkittämiset vaikka ette heidän vanhempiaan olekaan. Juuri sillä hetkellä kuitenkin olisitte vastuussa heistä. samalla tavoin pitäisi äitipuolena suhtautua miehesi lapseen, hänen ollessaan teillä miehelläsi on päävastuu, mutta sinä osallistut puolisona lapsen hoitoon.

Kokeilepa että seuraavan kerran sinä keität lapselle iltapuuron samalla kun laitat iltapalaa itsellesi ja/tai vauvallesi ja vastaavasti sitten mies voi hoitaa vauvan iltapesut tms. Silloin mies voi osallistua enemmän vauvanhoitoon kun sinä otat enemmän vastuuta hänen lapsestaan. Kumpikin voittaa ja lapset saavat huomiota myös siltä aikuiselta, joka ei normaalisti heidän kanssaan ehdi/halua olla.

 

Älä äippä suostu perheesi kynnysmatoksi. Tee miehellesi selväksi että sillä on nyt kaksi lasta ja molempia on kohdeltava samanlailla. Ei nosteta sitä etä-lasta jalustalle, ettei sun vastuulle jää yksin se yhteinen lapsi.
Olen myös äiti ja äitipuoli. Minä en erotellut lapsia, kuka oli miehen ja kuka yhteinen. Mutta mieheni teki aina selvän jaon... Eli hänen lapset oli ne etä-lapset ja mun lapsia oli ne yhteiset. Näin jälkikäteen ajateltuna olin täysi idiootti kun hiljaisesti hyväksyin tilanteen.

 

Ymmärrän uusperheen kotiäitinä ihan täysin. Normaaleja tunteita nuo ovat.
Ongelma meillä miehen lapsien suhteen on se, että mielelläni otan heidän suhteen kyllä ihan äidin roolin, hoidan heidät tasavertaisesti yhteisten lapsiemme kanssa ja pidän heistä kovasti. Mutta tätäpä ei uusperheen äidille suoda. Kaikessa on huomioitava perheen ulkopuolisen biologisen äidin toiveet (ja meillä ei tosiaan ole kyseessä helppo ihminen). Eli uusperheen äidillä on äidin velvollisuudet mutta ei oikeuksia.

Noh, miten siitä sitten pääsee yli. Ajan kanssa, keskustelemalla, sääntöjä sopimalla. Aikuisten kesken. Uusperheen ongelmista suurin osa johtuu siitä, että ollaan tyytymättömiä siihen aikuisasetelmaan. Lapsiin on helppo kiintyä, ainakin minusta, vaikkeivät he biologisia olisikaan.

Tästä minusta ap:n ongelmakin juontuu. Rooleja ei ole keskusteltu riittävän selviksi miehen kanssa. Miehelläkin on varmasti jotain toiveita ap:lle äitipuolena. Ei muuta kuin juttelemaan.

Jeps uusperheen emolla on velvollisuuksia vino pino, mutta viime kädessä oikeudet on vähän niin kuin nolla. Mulla on velvollisuutena lohduttaa äidin ikäväänsä itkijää, kun sen mutsi on lähtenyt kiertueelle viettämään villiä ja vapaata kadotettua nuoruutta. Ja huolehtia lapsista kuin omistani (joita ei ole, mikä sinällään helpottaa elämää). Mut oikeesti jos lähtee uusperheeseen niin pitää olla lähtökohtana se ettei oo sinun pennut ja minun pennut ja meijän yhteiset pennut. Kaikki ne pennut on saman perheen pentuja, samoilla säännöillä ja samoilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla. Taloudelliset vastuut voipi jyvittää, mutta ei sitä arkea voi jaotella silleen, että kukin hoitaa "omansa".

Jos apn miehen 4vee on päivät hoidossa, paitsi miehen vapaa päivinä niin mikä se todellinen ongelma on. Jouduks ap montakin tuntia viikossa hoitamaan molempia lapsia yhtäaikaa ? Esikoinen varmaan kaikille se suurin ihme, kun siitähän se vanhemmuus alkaa. Aika monet miehet viihtyy sit isompien lasten kanssa paremmin kun niitten ka puuhaa jotain. Ap. kasva hyväksymään, että sun perheessäs on kaksi lasta ja sinä nyt vaan satut olemaan toiselle biologinen vanhempi=äiti ja toiselle ei biologinen vanhempi silloin kun miehes lapsi on teillä kodissaan.

 

En väitä olevani parempi ihminen. Monen muunkin olisi vaikea hyväksyä tilanne, että joutuu jakamaan miehen rakkauden jonkun toisen naisen lapsen kanssa.

siksi minulle on päivänselvää, että tahallisesti en tuohon tilanteeseen koskaa mene. jos mies jsokus ottaisi eron (itse en ota, paitsi jos minua lyödää, edes pettämisestä en lapsiltani isää vie) niin ikuisesti olisin yh. en haluaisi sinun minun ja meidän lapsia.

Kummallista että aikuinen ihminen kuvittelee että voi vaan syödä ja säästää kakkua. Siis voi sekä saada miehen lapselleen, mutta jättää ottamatta perheeseen sen miehen lapsen. ja turha selittää että kuuluu perheeseen. oikeassa perheessä ei erotella lapsia. kaikilla just samat säännöt ja oikeudet. jos 10v siivoaa, niin 1v pystyy siivota siinä samalla, ovat parhaita pyykin ojentelussa ja astioiden ojentelussa. kukaan ei lyö ketään tai jos pienempi lyö, isommalla sama oikeus lyödä takaisin. muutenhan kukaan ei haluaisi syntyä vanhimmaksi lapseksi koskaan.

 

Palstalla aina haukutaan jos mies ei suostu pitämään naisen lapsia kuin omanaan, mutta sitten toisinpäin on näin.

 

nosto

 

nosto