olen ollut kotiäitinä 17v,mutta syksyllä joudun ilmoittautumaan työnhakijaksi.oisin halunnut että oisin voinut olla siihen asti kun tyttäreni täyttää 3v kotona,mutta en voi,kun ei ole ammattia ja jos odotan kotihoid tuen loppumiseen asti,pätkähtää 5 den kuukauden karenssi!!suren kun en viimeiseni kanssa voi olla kotona niin kauaa.
Täällä kotiäiti myös ja onnellinen!Kotona on oltu jo 10v,lapsia 5.lapset on 10v,7v,5v,3v ja 5kk.välillä olen hetken ollut perhepäivähoitajana,muualle en töihin mene,ennenkuin nuorin on turvallisesti koulussa =) Haluan ehdottomasti hoitaa lapseni kotona,nuo pienet ihmeet on niin kullanarvoisia että en halua heitä muiden hoidettavaksi.Onhan päivät välillä yhtä hulinaa,mutta onnellisempi en voisi tällähetkellä olla :heart:
Kotiäitinä puuhailen nyt toista vuotta. Sitä edelsi opinnot kätilötyössä ja työt eril. lastenhoitoinstansseissa.
Nautin suunnattomasti kotiäitiyden tuomasta vapaudesta. Päivät perheen pienimmän kanssa ovat säännönmukaisia ja turvallisen rutinoituja ja kuitenkin meillä on mahdollisuus leikkiin ja ilotteluun. Voimme leipoa kun siltä tuntuu tai nauttia ulkoilmasta pitkään, silloin kun aurinko tarjoaa parastaan. Kellon kanssa ei tarvitse enää kilpaa juosta.
Lapsi nauttii rauhassa tekemisestä ja iloisesta, rennosta seurastani. Tilanne saattaisi olla vallan toinen, jos kävisin kolmivuorotyössä. Tiukat aikataulut ja väsymys saavat kenet tahansa äreäksi. sellaiseksi en enää halua. Onneksi perheen isän tulot riittävät peruselämiseen ja tulemme toimeen omillamme näinkin.
Pirteää kevättä kaikille kotiäideille kautta Suomen :wave:
Nautin suunnattomasti kotiäitiyden tuomasta vapaudesta. Päivät perheen pienimmän kanssa ovat säännönmukaisia ja turvallisen rutinoituja ja kuitenkin meillä on mahdollisuus leikkiin ja ilotteluun. Voimme leipoa kun siltä tuntuu tai nauttia ulkoilmasta pitkään, silloin kun aurinko tarjoaa parastaan. Kellon kanssa ei tarvitse enää kilpaa juosta.
Lapsi nauttii rauhassa tekemisestä ja iloisesta, rennosta seurastani. Tilanne saattaisi olla vallan toinen, jos kävisin kolmivuorotyössä. Tiukat aikataulut ja väsymys saavat kenet tahansa äreäksi. sellaiseksi en enää halua. Onneksi perheen isän tulot riittävät peruselämiseen ja tulemme toimeen omillamme näinkin.
Pirteää kevättä kaikille kotiäideille kautta Suomen :wave:
Minä olen kotiäiti.
Nuorin tytär tällä hetkellä 1v3kk.
Mutta kotona olen ollut kahta viikkoa lukuun ottamatta vuonna 2005
kotona 7vuotta.
Kun odotin kuopusta olin kax viikkoa töissä kaupan lihatiskillä.
Muuten olen "aina" kotona.
Ei kain tähän mitään tiettyä syytä ole mutta kun haluaa olla kotona ja
sairastaa yhtä perustautia.
Niin monet työnantajat vieroksuu, kun ilmoitat et minulla diabetes.
Vaikka tauti on minulla ihan hallinnassa, niin silti.
Nuorin tytär tällä hetkellä 1v3kk.
Mutta kotona olen ollut kahta viikkoa lukuun ottamatta vuonna 2005
kotona 7vuotta.
Kun odotin kuopusta olin kax viikkoa töissä kaupan lihatiskillä.
Muuten olen "aina" kotona.
Ei kain tähän mitään tiettyä syytä ole mutta kun haluaa olla kotona ja
sairastaa yhtä perustautia.
Niin monet työnantajat vieroksuu, kun ilmoitat et minulla diabetes.
Vaikka tauti on minulla ihan hallinnassa, niin silti.
olen ollut kotiaitina vasta kun kolmas lapsi syntyi 10 kk sitten ja paatosta mietin 2 vuotta. kahden ensimmaisen lapsen kohdalla menin toihin kun he olivat 7 kk (palkalinen aitiysloma 4 kk + max 3 kk palkatonta vanhempain lomaa) lapsilla oli 2 vuotta sama hoitaja kotona. koin kahden vaippaikaisen lastenhoidon raskaaksi. olin aivan avuton, ennestaan minulla ei ole ollut minkaanlaista lastenhoitokokemusta. tarhassa he ehtivat olla alle 1.5 vuotta.
ihan jouluun saakka olin kahde vaiheilla palaanko helppoon ja hyvinpalkattuun tyohon vai jaanko hoitamaan lapsia kotiin. kaiken pitkan pohdinnan paatteeksi asia olikin akkia mielestani ihan selva: tietenkin jaan kotiin hoitamaan lapsiani. en tieda miten olen raaskinut jattaa lapset hoitajan hoivaan niin pienina vaikka han olikin ihana. silloin se vain tuntui oikealta ratkaisulta. raskaanakin olin toissa aina 2 paivaa ennen LA.
oma aitini oli taysverinen uraihminen, teki pitkia paivia ja matkusti ulkomaille paljon. en silti ole kokenut jaavani mistaan paisti. no han ei leiponut, mutta muuten oli urastaan huolimatta osallistuva aiti. ja tuoreita pullia sai leipomosta.
elamanpiiri on nyt paljon pienempi ja yksinkertaisempi, mutta niin paljon oman ja lasten elamanlaadun kannalta parempi. minulle kotiys on ollut enemmankin haparoiva ammatinvaihto, johon oitaa opetella ihan toiset taidot kun toissa.
ihan jouluun saakka olin kahde vaiheilla palaanko helppoon ja hyvinpalkattuun tyohon vai jaanko hoitamaan lapsia kotiin. kaiken pitkan pohdinnan paatteeksi asia olikin akkia mielestani ihan selva: tietenkin jaan kotiin hoitamaan lapsiani. en tieda miten olen raaskinut jattaa lapset hoitajan hoivaan niin pienina vaikka han olikin ihana. silloin se vain tuntui oikealta ratkaisulta. raskaanakin olin toissa aina 2 paivaa ennen LA.
oma aitini oli taysverinen uraihminen, teki pitkia paivia ja matkusti ulkomaille paljon. en silti ole kokenut jaavani mistaan paisti. no han ei leiponut, mutta muuten oli urastaan huolimatta osallistuva aiti. ja tuoreita pullia sai leipomosta.
elamanpiiri on nyt paljon pienempi ja yksinkertaisempi, mutta niin paljon oman ja lasten elamanlaadun kannalta parempi. minulle kotiys on ollut enemmankin haparoiva ammatinvaihto, johon oitaa opetella ihan toiset taidot kun toissa.
en lukenut kaikkia kirjoituksia mut pitää kysyä,miten te pärjäätte kotona siis rahallisesti? itselläni pieni poika ja syksyllä loppuu aitiysloma ja töihin pitäs mennä kun rahat ei yksin kertasesti riitä.(kodinhoidontuki tai mikä lie)mies on tavallinen duunari saa ihan normaalia palkkaa mut ei sillä yksin eletä.onko kaikkien muiden miehet hyvin koulutettuja ja hyvin palkattuja?
\
Meillä siis miehellä korkeakoulutus, mutta on vain keskipalkkainen, ei hyväpalkkainen, ja joten kuten pärjätään. Tosin lapsia kaksi, joten päivähoitomenotkin veisivät palkasta isomman osan.
Oma mies on hyvin koulutettu, nettotulot reilusti alle 2000 euroa. Karsia pitää kaikki ylimääräinen. Raha riittää asuntolainaan ja ruokaan ja pakollisiin laskuihin (vakuutus, televisio, sähkö, vesi, jäte...). Mitä muuta lapset tai itsekään tarvitsee?Alkuperäinen kirjoittaja 21.03.2007 klo 10:52 ninnu kirjoitti:
Meillä siis miehellä korkeakoulutus, mutta on vain keskipalkkainen, ei hyväpalkkainen, ja joten kuten pärjätään. Tosin lapsia kaksi, joten päivähoitomenotkin veisivät palkasta isomman osan.
\
Huonosti pärjätään, mutta yritetään silti. Mies on duunari ja tällä hetkellä koulutuksessa vaihtamassa työpaikkaa eli saa jotain työmarkkinakoulutustukea alle tonnin kuussa. Ja minä kotihoidontukea + hoitolisää mistä jää käteen 330 kuussa. Ei sillä juhlita mutta isovanhemmat auttavat lapsen ruoka- ym menoissa. Minä olen meidän perheessä se koulutetumpi ja paremmin tienaava osapuoli, mutta päädyttiin silti tällaiseen ratkaisuun.Alkuperäinen kirjoittaja 21.03.2007 klo 10:52 ninnu kirjoitti:
Minäkin olen ollut kotona jo peräti 9 vuotta kolmen ihanan lapsen kanssa. Nuorinkin täyttää loppuvuodesta 3 v, joten täytynee kai kohta alkaa harkitsemaan josko sitä pitäis mennä töihin.
Olen monesti saanut kuulla kommentteja, että koska olet ajatellut mennä töihin ja muuta vastaavaa. Mutta mullahan ei ole mitään kiirettä, mielelläni olisin vaikka niin kauan että nuorimmainenkin menis kouluun
Lapsillehan sitä mieluiten omaa aikaansa antaa nyt kun he sitä tarvitsevat. Aamupäivät varsinkin on aivan ihania ku saa rauhassa heräillä omassa kotona. Isommat lapset on monesti sanoneetkin, että on kivaa ku sä äiti oot kotona =) Joten ilomielin jatkan elämääni kotona omien kullannuppujeni kanssa mahdollisimman kauan.
Olen monesti saanut kuulla kommentteja, että koska olet ajatellut mennä töihin ja muuta vastaavaa. Mutta mullahan ei ole mitään kiirettä, mielelläni olisin vaikka niin kauan että nuorimmainenkin menis kouluun
Lapsillehan sitä mieluiten omaa aikaansa antaa nyt kun he sitä tarvitsevat. Aamupäivät varsinkin on aivan ihania ku saa rauhassa heräillä omassa kotona.
Isommat lapset on monesti sanoneetkin, että on kivaa ku sä äiti oot kotona =) Joten ilomielin jatkan elämääni kotona omien kullannuppujeni kanssa mahdollisimman kauan.Joku tuossa kyseli, että kuinka sitä taloudellisesti pärjäillään. Yksinkertaisesti niin, että kaikki ylimääräinen karsitaan. Vaatteilla ei pröystäillä, ei lapset eikä aikuiset. Remonttia ei kotiin juuri tehdä vaikka ideoita ja haaveita onkin. Huonekaluja ei vaihdeta ja "disainia" ei ostella.
Mutta mainitakseni vielä, kyllä me ollaan ihan nykyaikaisen näköisiä ihmisiä.
Mutta mainitakseni vielä, kyllä me ollaan ihan nykyaikaisen näköisiä ihmisiä.
tympääntynyt
Tässä taasen vuoden kotosalla. Välissä olin vuoden töissä. Ja odotan innolla töihin paluuta! Kotiäitiys on liian yksinkertaista hommaa minulle. En turhaan kouluttautunut, jotta voisin olla 10v. kotona hoitamassa lapsiani. Isä hoitakoon oman osansa.
Itse en voisi kuvitella olevani vuosia kotona lasta hoitamassa.
En vain ole sen luontoinen. Varaa olisi kyllä jäädä, mutta se ei ole
mun juttu. Enkä sittenkään tunne olevani huono äiti, vaikka en kotona
aio hoitaa lastani vuositolkulla.
Ei todellakaan kiinnosta istua hiekkalaatikolla muiden äitien kanssa ja keskustellavaippajuttuja. Lisäksi en halua olla taloudellisesti riippuvainen mihestäni. Olen liian vanha sellaiseen.
Lastani kuitenkin hoidan ihan yhtä hyvin kuin muutkin äidit. Eiköhän jokaisen ole oma valinta mitä tekee.
En vain ole sen luontoinen. Varaa olisi kyllä jäädä, mutta se ei ole
mun juttu. Enkä sittenkään tunne olevani huono äiti, vaikka en kotona
aio hoitaa lastani vuositolkulla.
Ei todellakaan kiinnosta istua hiekkalaatikolla muiden äitien kanssa ja keskustellavaippajuttuja. Lisäksi en halua olla taloudellisesti riippuvainen mihestäni. Olen liian vanha sellaiseen.
Lastani kuitenkin hoidan ihan yhtä hyvin kuin muutkin äidit. Eiköhän jokaisen ole oma valinta mitä tekee.
Nyt ei ole ollutkaan kyse kenestä on ja ei ole kotiäidiksi vaan aloittaja kysyi miten ollaan päädytty kotiäideiksi.
Minustakaan ei ollut ennen kuin vasta nyt kotiäidiksi ja en näe asiaa niin, että milloin olisin lapseni hoitanut paremmin. Aina , töissä ollessanikin, olen yrittänyt parhaani, ovathan lapseni maailmani.
Itse henkilökohtaisesti en istu hiekkalaatikon reunalla vaan lapseni osaa leikkiä ilman minuakin. Ja muiden äitien kanssa jutellaan todellakin muista asioista kuin vaipoista tms. Työkuviotkin aika usein on jutun aiheena.
Ja vielä lisätäkseni, minä en tunne olevani riippuvainen miehestäni vaikka kotona olenkin. Hoidanhan meidän yhteisiä lapsia ja kotia.
Minustakaan ei ollut ennen kuin vasta nyt kotiäidiksi ja en näe asiaa niin, että milloin olisin lapseni hoitanut paremmin. Aina , töissä ollessanikin, olen yrittänyt parhaani, ovathan lapseni maailmani.
Itse henkilökohtaisesti en istu hiekkalaatikon reunalla vaan lapseni osaa leikkiä ilman minuakin. Ja muiden äitien kanssa jutellaan todellakin muista asioista kuin vaipoista tms. Työkuviotkin aika usein on jutun aiheena.
Ja vielä lisätäkseni, minä en tunne olevani riippuvainen miehestäni vaikka kotona olenkin. Hoidanhan meidän yhteisiä lapsia ja kotia.
Nyt takana reilu puolitoista vuotta kotiäitinä. Päätös jäädä kotiin pitemmäksi ajaksi on monien sattumien summa. Mulla ei vakituista työtä ja pätkätyö ei tässä tilanteessa kiinnostanut. Opiskellakin pitäisi, mutta haluan että lapset ovat silloin ainakin pari vuotta kun aloitan opiskelut. Meillä nyt kaksi pientä lasta, joista toinen alle kuukauden.
Eipä ole minullakaan tullut tuolla hiekkalaatikolla istuttua muiden äitien kanssa. Töitä olen tähän ikään ehtinyt tehdä ja eiköhän tuonne työelämäänkin vielä ehdi. Haaveissa olisi vielä yksi lapsi, mutta ei näin perään.
Eipä ole minullakaan tullut tuolla hiekkalaatikolla istuttua muiden äitien kanssa. Töitä olen tähän ikään ehtinyt tehdä ja eiköhän tuonne työelämäänkin vielä ehdi. Haaveissa olisi vielä yksi lapsi, mutta ei näin perään.
:saint: Moi! Töissä ollessani ajatus kotiäitiydestä, vaippajutuista, uhmaiästä jne. sai kanalihalle-ei ikinä. Nyt kahden vuoden lähes pakonsaneleman (jokapuolella ei asiat niin hyvin kuin kotisuomessa!!!!nauttikaa äitiyslomastanne ja mahdollisuudest!! jatkaa sitä menettämättä ...ehkä...? työpaikkaanne) kotiäityden jlk. huomannut kuinka mukava on aamulla rauhassa tehdä aamutoimet, katsoa kelloa ekojen leikkien jlk. kun itse oon ehtinyt jo pikaisesti kodin järjestää(ei siivota) lähteä ulos ja tulla lounaalle ennen parivuotiaan kakkosen päiväunia. Naapurit paahtaneet kiireessä ohi ennen klo.7 puoliunisten lasten kanssa, me nautittu vielä oman kotimme lämmöstä peittojen alla. En ikinä aiemmin ehtinyt nautiskella kevään ensi auringonsäteistä olematta menossa sinne tai tänne tai ainakin töihin, vaikka pyörällä kuljin säähän katsomatta...Nyt kolmatta lastani odottaessani nautin seurata sisarusten leikkiä. kinastelua, halailua yms. juon ehkä vielä kupin kahvia ennenkä lähdetään yhtään minnekään-kiirettä ei oo, ellei tapaamista sovittu klo...Aurinkoisia kevätpäiviä ja löytäköön kukin sen keskitiensä työn, lasten, puolison ja kukkaron väliltä :heart:
Olen ollut kotiäitinä yli 8v ja yhteensä kotosalla 10v... en kaipaa töihin koska lasten kanssa on kivaa-raskasta-palkitsevaa-raivostuttavaa-ihanaa olla :saint:
Ei ole työpaikkaa minne olisi "pakko" palata ja pärjätään hyvin vaikka en mene töihin. (ollaan suhteutettu menot tulojen mukaan )
Eppu & lapset -98, -00, -05 ja masu -07
Ei ole työpaikkaa minne olisi "pakko" palata ja pärjätään hyvin vaikka en mene töihin. (ollaan suhteutettu menot tulojen mukaan
)Eppu & lapset -98, -00, -05 ja masu -07