Kotiäidit hoi!! Miten paljon sinä kerkeät päivän mittaan istahtaa ja

Nauttikaa.

Ei siinä. Nautin minäkin toisinaan.

Itsepähän olet elämäs sössinyt, mitä sitä kadehtimaan. Eikä mulle tarvi tulla kertomaan että nauti elämästäs, osaan nauttia ihan ilman ohjeistuksiakin kiitos vaan. Marttyyrit kyllä ärsyttää, jokainen rakentaa oman elämänsä ja päättää lapsilukunsa.

 

Ennen olin stressaava ja kaiken aikaa ajattelin että pitää olla siistiä.
Nyt kun neljä lasta niin olen alkanut ajatella että nyt on pikkulapsivaihe ja elän mahdollisimman stressittömästi. Tottakai olisi ihanaa kun olisi siistiä vaan kun ei ole nyt mahdollista. Olen hieman laiska luonne.

 

Mun lapsi on jo iso. Istahtelen välillä; huilimaan, kahville...

 

Elämä on just niin vaikeeta kuin siitä itselleen tekee. Näin joku fiksu on täällä palstalla sanonut, ja allekirjoitan!

 

Kengurun kommentti oli
Ihan paras

 

Yksi 10kk ikäinen lapsi. Päivän mittaan mulla on tälläisiä 5-10min mittaisia taukoja, kun istun pöydän ääressä ja surffailen netissä, sillä aikaa kun lapsi touhuaa omiaan. Sitten kun lapsi menee päiväunille, niin saan olla kokonaiset kaksi tuntia ihan rauhassa ja juodan kupponen kahvia ilman että se kerkeää jäähtyä, aah! Aamupäivisin imuroin, ja jätän imurin ihan tarkoituksella tohon eteisen lattialle, kun toi napero sitä tykkää niin mielissään tutkia. Illalla kun mies on tullut töistä, niin siivoan keittiön. Ja sitten taas kun lapsi rupeaa nukkumaan illalla, niin omaa aikaa on noin tunti niinä, ja sit rupean itsekkin nukkumaan. Eli kyllähän tuota aika paljon on omaa aikaa, kun en oo mikään himosiivooja. Mirluummin käytän ylimääräisen ajan rentoutumiseen, kuin siivoamiseen.

 

kotiäitinä ehdin istumaan paljonkin, nyt työssäkäyvänä kahden lapsen äitinä en istu juurikaan, ne pyykit, ruoanlaitot, siivoilut sun muut odottaa työpäivän jälkeen

 

Silloin kun oli vain yksi lapsi niin sain istua paljonkin. Nyt kun on kaksi niin kaikki työt on tuplaantuneet. Saan istua illalla 20-22. Muu aika menee siivotessa, ruoanlaitossa, pyykätessä ym.

Mitäh? Mihin unohtu ne ikiaikaiset totuudet, kuten "kahden kanssa on helpompaa kuin yhden" ja "siinä ne kaks menee ku ykskin" :-D

Ei vaan musta on oikeesti niiiiin ihanaa, kun joku tunnustaa tosiasiat! Pointsit sulle!

 

Useita tunteja, kun kuopus on jo 4 vuotta ja leikkii pitkiä toveja itsekseen.

 

Kotiäitinä ollessa kaikki lapsen/lasten uniajat oli myös mun lepoaikaa, silloin en tehnyt mitään "oikeita" hommia vaan söin, luin, löhöilin, nukuin välillä itsekin. Kaikki kotihommat hoidin lasten kanssa, vaikka se joskus pikkuisen haasteellista olikin

Nyt töissä ollessa kotitöitä on suhteessa vähemmän (paitsi pyykinpesua) mutta myös niihin käytettävissä olevaa aikaa on huomattavasti vähemmän.

 

Yhden lapsen kanssa ehti istua paljon, vielä kahdenkin kun nukkuivat päiväunia. Kolmen pienen kanssa ehti ehkä istua ruokapöydässä ja puistossa - pelkästään tiskien laitto ja pöydän siivoaminen vie aikaa, sitten pitääkin vaihtaa yhden vaippa ja pyyhkiä toisen pylly jnejne. Lapseni ovat myös tottuneet sihen että äiti antaa heille koko ajan huomipta, äiti tee sitätätäjatuota.. olen aina ihmetellyt, että jos kolmenkin lapsen äiti ehtii laiskotella niin millaista se lastenhoito on.

Nykyään tilanne on tietysti erilainen kun lapset on isoja, enkä siis enää ole kotiäiti. Ehdin kyllä istua kun kaksi isompaa voi jo leikkiä pihalla keskenään ilman vahtimista ja nuorinkin ainakin vessareissun ajan.

 

Meillä vanhempi lapsi lopetti päiväunet pian sen jälkeen kun toinen syntyi, joten kahden lapsen kanssa sellasta aikaa, että saisi olla "yksin", ei päivän aikana enää ole ollut, mutta pienemmän nukkuessa laitan esikoiselle usein vaikka jotain askartelua, niin että alkuun ohjaan ja tehdään yhdessä ja kun lapsi pääsee vauhtiin, keitän itselleni kahvit ja luen vaikka lehteä tai selailen nettiä hetken Isompikin kaipaa yleensä, vaikkei nukukaan, sellaisen rauhoittumishetken päivän aikana, että maataan vaikka sohvalla kainalokkain ja lapsi "lukee" (yleensä jotain kirpparilta ostamiani lasten lehtiä tai varsinkin legojen rakennusohjeita ) ja itsekin vain lepäilen ja silittelen lasta tai saatan lukea jotain. Kyllä tässä siis saa järjetettyä lepoaikaakin.

Siivoamista ja kotitöitä on tietysti enemmän, kun ollaan kotona, kun kaikki pissavahingot, ulkoilujen jäkeiset kurat ja keittiön ruokasotkut joutuu kuuraamaan päivän aikana - töissä käydessänihän nuo hoitaa joku muu mun puolesta Siivota ei tarvitse läheskään niin paljon kun käyn töissä (teen satunnaisia pätkiä tällä hetkellä), mutta ne aina pakolliset pyykit ja imuroinnit täytyy hoitaa illalla, kun kotona ollessa ne saa yleensä tehtyä päivällä muiden askareiden ohessa. En kuitenkaan voi väittää, että työssäkäyvä joutuisi tekemään kotitöitä saman määrän kuin kotiäiti (enkä ymmärrä tappelua siitä, kumpi on rankempaa - kummassakin on puolensa).

 

Vaikka koko päivän, riippuu siitä minkä verran sotkua jaksan sietää. Nyt odotan kolmatta lastamme rv 38, kotona 1v10kk ja 3v3kk ja tässä sitä taas ollaan tekemättä mitään Vaikka teenkin kaikki kotihommat, laitan ruokaa ja remppaan omakotitaloamme samalla, niin siitä huolimatta ehtii lorvia monta tuntia päivässä. Pihahommat painaa päälle, mutta kyllä ne siellä pärjää

 

4 lapsen kotiäiti olen ja toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän kerkeää omia juttujaan tekemään.
Teen käsitöitä joka välissä kun vain ehdin. Perheessä 2 kouluikäistä joten heidän harrastuksiin kuskaamista on muutamana päivänä viikossa. Elän aika rennosti tätä kotiäitiyttä, en kyllä telkkaria katso tai sohvalla vietä aikaani juurikaan, mutta en koe tätä elämää stressaavaksi ja menen lasten ehdoilla. Käsillä teemme yhdessäkin paljon, kesäisin meillä on yhteinen puutarha jota kaikki tykkää hoitaa ja elämä itsessään lasten kanssa on ihanaa joten en oikein osaa ihan sellaista omaa istuskelu hetkeä kaivatakkaan. Siivoaminen, no joo...meillä voi viikkotolkulla olla ihan tiptop ja toisinaan olla ei niin tiptop =) , mutta normaali imuroinnit, lattianpesut, yms kyllä on aina hoidettu vaikka kämppä näyttäisikin räjähtäneeltä.

 

Kuopus nukkuu pihalla,3v on kainalossa katselemassa telkkaria ja koululaiset on koulussa,kyllä mä kerkeän ihan hyvin istumaan tässä tovin,nyt kun kaksi nuorinta nukkuvat suht hyvin niin nyt taas jaksaa,mutta aiemmin tämä päiväuniaika on ollut mun ehdottoman pyhä lepotauko.

Saan tehtyä kaiken tarpeellisen kyllä lasten hereillä ollessa, en ole himo kodinhengetär, en siis siivoile tai järjestele koko aikaa muutenkaan.

 

Elämä on just niin vaikeeta kuin siitä itselleen tekee. Näin joku fiksu on täällä palstalla sanonut, ja allekirjoitan!

En kyllä allekirjoita, ihan täyttä pötyä. Elämä itsessään voi olla yhdelle paljon rankempaa kuin toiselle jne. Toki omalla asennoitumisella siitä helpostakin elämästä saa rankan ja toisaalta vaikeasta elämästä löytää positiivisia juttuja ja jaksaa jne. Mutta silti elämä voi olla ihan hiton vaikeaa vaikka siihen asennoituisi miten positiivisesti.