Kotiäidistä

Kyllä mäkin nautin kotiäitiydestä ja olen mieheni valinnut, mutta arki on ajoittain raskasta kun lapset sairastaa ja valvottaa, itse on väsynyt ja kuitenkin tulee tehtyä koko ajan töitä tämän perheen eteen. Mies ei auta vaikka pyytää. Sitä en ymmärrä. Eikä mieheni tosiaan sanonut ettei aio auttaa mua missään sillon kun tavattiin vaan oli niin hyväsydämminen ja herrasmies yms. Totuus tuli ilmi lasten syntymän jälkeen.

arki on raskasta... juuri tällä hetkellä kun esikoinen on hemmetin pahassa yskässä ja heitän tässä arpaa että lähdetäänkö lääkäriin tänään vai huomenna. kakkosella meni helposti ohi, mutta tää toinen kun on taipuvainen astmaan... en nukkunu viime yönä ku pari tuntia kun ukko kuorsas toisella puolella ja muksu yski ja vaikersi toisella puolella.

mutta onneksi välillä on niitä pieniä hyviä hetkiä!
jaksamista

 

Kyllä se meillä ainakin menee noin. Lisäksi hoidan eläimet ja lämmitän talon. Miehellekkin riittää töitä silti.

 

Kiitti vastauksista : ) Menen jatkamaan kotipuuhia ja ruoanlaittoa.

 

Kotiäidin työ on hoitaa lapsia, silloin kun mies on töissä. Kaikki muu on yhteistä työtä.

 

Olen vanhoillinen, myönnän.. mutta kun toinen käy töissä ja maksaa laskut, eli myös kotona olevan kännykän, lehdet, vaatteet.. niin silloin pitää myös saada rahalle vastinetta. Kukaan kun ei PAKOTA olemaan kotona. Ja kun kotiin jäädään, silloin siellä ei maata perse homeessa.

Mutta nuo lumityöt.. ne ovat ns. miehisiä hommia. Mutta mikäli tarvii vähä rasvanpolttoa, niin tajuan että nainen tekee ne silloin. Tai ainakin päivän lumisateen jälkeen on kohtuullista käydä tie avaamas. (itse otan liikunnan kannalta l.työt)

Kotiäiti siis hoitaa kodin perussiisteyden, ruuan, pyykit, lasten hoidon päivisin.. jos ok-talo, niin mahdolliset mehut, hillot ym tekee marjoista ja kerää maahan pudonneet omput sun muut. Yleensä myös istutukset kuuluu sille, jolla silmää enempi on. Pihan haravoinnit ym raskaammat pitäisi tehdä perheen kesken yhdessä. Puiden teko ja pinoaminenkin on kivaa puuhaa, kun asenne on oikea.

Mutta! Kyllä kotona oleva myös tarvitsee omaa aikaa, käydä vaikka ostoksilla, kahvilla ystävien kanssa. Miehen kuuluu viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen.. mikäli ei ole ylitöitä painanut ko. päivänä. Vkonloppuisin olisi hyvä jakaa työt tasapuolisesti. Arkena kumpikin sitten tekee sitä omaa työtään....

 

Yhdessä ne lapset on hankittu ja yhdessä ne hoidetaan,, muussa tapauksessa:

- Tuntiveloitus kotitaloustöistä on nn. 8-10€/h ei sisällä ylläpitokorvausta eli ruokaa ja vuokraa. Tuolla rahalla siis asiasta voi ehkä neuvotella

- Jos et saa omaa aikaa ja apua, niin yksinhuoltajana sitä todennäköisemmin saat, mikäli mies mielii lapsiaan nähdä. Hyvin yksinkertaista ja helppoa, mutta ei miehelle.

- Mikäli eroatte mies itse: tiskaa, siivoaa, pyykkää ja kokkaa. Jos haluaa syödä, puhtaita vaatteita, elää muuaalla kuin sikolätissä

- Tämän lisäksi mies yksin makssaa: Vuokran, ruuan, harrastukset, sähkön, netin jne. ja vielä elatusmaksut.

- Kun lapset ovat hänen luonaan, niin hän yksin huiltaa ja hoivaa, et ole auttamassa.

Jos olisin sinä, kertoisin nuo kaikki ja sen lisäksi laittaisin hänet kokeilemaan, mitä se tarkoittaa, eli ilmoittaisin kylmästi, että lähden nyt ja jätän sinut vahtimaan katrasta niin saat kokeilla millaista se on yksin sitten, jos ja kun valitset, ettet aio ottaa osaa perheen elämään.

Etkä anna periksi, vaan kerrot, että todellakin pärjäät ja vielä vähemmällä pääset, kune i tarvitse huoltaa miestä. Ruokakulut puolittuu, kotitöidenmäärä vähenee ja saat omaa aikaa aina, kun mies on lasten kanssa. Ja annat hänen ihan itse päättää haluaako erota vai alkaako ottamaan osaa kodinhoitoon.

Tuttuja nuo asiat. Itse kysyin mhyös omalta mieheltäni, että mitäs sitten kun menen töihin? Laitetaanko lapsi lastenkotiin? Vai kuka sitä hoitaa jos ei kuulu hommiin, kun käy töissä?

Itse olen niin itsekäs, etten suostu luopumaan itsestäni ja vaadin kanssa omaa aikaa, sekä että toinen vanhempi viettää myös aikaa jälkikasvunsa kanssa. Muussa tapauksessa olen täysin valmis ottamaan sen vetovastuun sitten yksin, mutta sitten sen otan myös yksin ja siinä vaiheessa mies saa sitten omassa luukussaan miettiä, onko nyt onnellinen vai pitäisköhän asialle tehdä jotain.

Viimeksi käytiin miehen kanssa keskustelua asiasta, kun meinasi, että jos olisi aloittanut harrastuksen, joka vie n. 3h/7pv viikko ja kysyi mielipiedettäni asiaan. Eli toisin sanoen viikolla mies olisi ollut lapsen kanssa tasan 0h ja viikonloppuisin ehkä n. 3h ja minä entistä enemmän sidottuna kotiin- Ei siinä mitään, voin yksin arkea pyöritelläkkin, mutta siinä vaiheessa en kato nurkissani miestä, joka yrittää sitten kertoa mitä saan ja en saa tehdä, hänen mielestään.

 

[QUOTE="vierailija";24847019]Olen vanhoillinen, myönnän.. mutta kun toinen käy töissä ja maksaa laskut, eli myös kotona olevan kännykän, lehdet, vaatteet.. niin silloin pitää myös saada rahalle vastinetta. Kukaan kun ei PAKOTA olemaan kotona. Ja kun kotiin jäädään, silloin siellä ei maata perse homeessa. [/QUOTE]

Hmm... Mies maksaa puolet talolainasta, ostaa ruuat ja maksaa sähkön, talon vakuutuksen sekä maksu tv:n ja omat laskunsa ja harrastuksensa (moottoripyörä+auto/aseet) sekä "heräteostoksensa".
Kotiäitinä saan "palkan" kotonahoitamisesta - en kodinhoitamisesta ja sillä maksan oman puolikkaani lainasta, omat hygieeniatuotteeni, puhelinlaskuni, netin, vakuutukset (auto,lapset), lasten harrastukset ja vaatteet kolmelle.

Aika reilua...