kotiäidiksi
Haluaisin kuulla kokemuksia niiltä jotka ovat jättäytyneet töistä pois ja ovat kotiäitejä. Kaikki lukemani viestit ovat olleet kotiäitiyden puolesta.
Asun ulkomailla ja minulla on kaks alle kolme vuotiasta. Olen ollut töissä 17 vuotta ja tänä vuonna haaveillut kotiäidiksi jäämistä. Asuntovelkaa on paljon, lasten hoitokulut järkyttävät ja yhteinen aika lasten kanssa aika hässäkkää. Minulla ei ole mahdollisuutta olla hoitovapaalla eikä varmaan osa-aikatyössäkään. Se on joko/tai.
Toisaalta lapset tarhassa virikkeitä ja ikäistensä seuraa ihan eri lailla kun kerran viikossa kerhossa tai leikkikentällä. Työ on hyväpalkkaista ja suurin osa työkavereista tosi kivoja. Työ on myös stressaavaa ja olen joutunut turvautumaan masennuslääkkeisiin paniikkikohtauksiin. Johtunee varmaan sekä raskaudenjälkeisestä masennuksesta että myös kaikkien inhoamasta pomosta. Olen úsein ajatellut että jaksan kestää töiden paineet ainoastaan palkan ja lääkkeiden vuoksi.
Olen lukenut sankaritarinoita perheistä jotka selviävät minimaallisilla tuloilla, äideistä jotka jaksavat ja nauttivat kotona lasten ja kodin hoitamisesta, säästeliäisyydestä ja laadukkaasta ajasta lasten kanssa.
Suurin syy minkä vuoksi olen töissä on palkka ja tarhan tarjoama virikkeellisyys ja seura. Jos joskus haluan palata töihin en luultavasti saisi yhtä hyvin palkattua työtä.
Ei vissiin ole ketään jotka ei ole onnellinen valinnastaan kotiäidiksi.
Kertokaa kokemuksistanne...en niinkään kaipaa moraaliryöppyä sillä sitä löytyy itseltänikin vaan ihan arkipäivän kokemuksia.
Asun ulkomailla ja minulla on kaks alle kolme vuotiasta. Olen ollut töissä 17 vuotta ja tänä vuonna haaveillut kotiäidiksi jäämistä. Asuntovelkaa on paljon, lasten hoitokulut järkyttävät ja yhteinen aika lasten kanssa aika hässäkkää. Minulla ei ole mahdollisuutta olla hoitovapaalla eikä varmaan osa-aikatyössäkään. Se on joko/tai.
Toisaalta lapset tarhassa virikkeitä ja ikäistensä seuraa ihan eri lailla kun kerran viikossa kerhossa tai leikkikentällä. Työ on hyväpalkkaista ja suurin osa työkavereista tosi kivoja. Työ on myös stressaavaa ja olen joutunut turvautumaan masennuslääkkeisiin paniikkikohtauksiin. Johtunee varmaan sekä raskaudenjälkeisestä masennuksesta että myös kaikkien inhoamasta pomosta. Olen úsein ajatellut että jaksan kestää töiden paineet ainoastaan palkan ja lääkkeiden vuoksi.
Olen lukenut sankaritarinoita perheistä jotka selviävät minimaallisilla tuloilla, äideistä jotka jaksavat ja nauttivat kotona lasten ja kodin hoitamisesta, säästeliäisyydestä ja laadukkaasta ajasta lasten kanssa.
Suurin syy minkä vuoksi olen töissä on palkka ja tarhan tarjoama virikkeellisyys ja seura. Jos joskus haluan palata töihin en luultavasti saisi yhtä hyvin palkattua työtä.
Ei vissiin ole ketään jotka ei ole onnellinen valinnastaan kotiäidiksi.
Kertokaa kokemuksistanne...en niinkään kaipaa moraaliryöppyä sillä sitä löytyy itseltänikin vaan ihan arkipäivän kokemuksia.