Koskettavia kohtaamisia

[Kukka]

Mieleeni nousi vuosien takaa eräs pieni hetki kaupungilta:

Lähestyin käsi kädessä pienen poikani kanssa kolmikkoa, jossa oli vanha harmaahapsinen mummo, häntä päätä pidempi puliukko ja hänen kaverinsa. Terästäydyin ja kuuntelin tarkkaan, mistä tilanteessa on kyse - epäilin, että miehet painostavat mummoa antamaan esim. rahaa. Kuitenkin juttelivat ihan rauhallisesti. Yhtäkkiä mummo ja iso mies kietoivat kätensä toistensa kaulaan. Mies itki hartiat vapisten. Kuulin mummon sanovan "voi äitin pikkuista!"

Toinen miehistä hymähti: "Vai äitin pikkuinen - no ehkä lapsi on aina äitilleen pikkuinen."

Ohi päästyämme purskahdin itkuun ja yhä edelleen saan kyyneleet silmiini, kun muistelen tuota ohikiitänyttä hetkeä.

...
Onko sinulla mielessäsi jokin koskettava tapaus vanhemman ja lapsen kohtaamisesta? (ei omien lapsiesi)

 

[hyytikyppynen]

Kerran olin käymässä kaverin kanssa isossa marketissa ja löydettiin pikkutyttö itkemässä lelupuolella, oli hukannu äitinsä. Mentiin neuvontaan ja äitiä kuulutettiin yli puoli tuntia ja mietittiin jo muita toimenpiteitä, lapsiparan hätä oli ihan suunnaton... Sitte ko äitinsä vihdoin ja viimein tuli hakemaan, kyllä mulla itku meinas tulla. Kummanki hätä oli ollu suuri, äiti oli ettiny kaupan läpi ja menny pihalle ettimään, eikä kuullu kuulutuksia.

 

[karvakorvakettu]

Ei ihan aiheesta mutta:
kaupan kenkäosastolle saapui harmaahiuksinen muori ja pappa. Molemmat kävelivät huonosti, muorilla oli kävelykeppi ja pappa vielä tuki toiselta puolelta. Muori istui tuoliin ja pappa kumartui sovittamaan kenkiä muorille. Muori kyseli onko ne sopivat. 'Liian isot. Sulla on niin sirot jalat.' varsinkin papan hellä äänensävy sai mut silloin toivomaan, että voisin itse vanhentua samalla tavalla jonkun rinnalla. Vanhana, mutta kuitenkin ihailtuna.

 

[vila]

oli se sanoinkuvaamattoman koskettava hetki kun joku nainen kävellä pamautti vilan lasioveen pahki! vieläkin sitä muistelen hymy huulilla...

 

[Ultramariini]

Tässä taannoin tulin hyvin kosketuksi kohdatessani kadulla kaksi vastaantulijaa. Pienen vaunuissa makailevan lapsen ja hänen äitinsä. Vaunuista kuului se mitä ihanin pienen vauvan nauru, sellainen heleä ihana kujerrus. En nähnyt vauvan kasvoja, mutta vaunujen ylle kumartuneen naisen kasvot näin :heart: se hymy, jota tämä nainen sille kujertavalle vauvalleen hymyili oli niin täynnä sellaista äidin ylpeyttä ja onnea ja se katse, jonka hän lapseensa suuntasi oli niin täynnä rakkautta ja lämpöä- että se tuntui ihan minunkin sydämessäni asti. Heidän ympärillään oli todella käsinkosketeltava rakkauden ilmakehä. Se hetki kosketti, ja kantoi eteenpäin.

 

[kyynel]

Silmät kostuu liikutuksesta

 

[sossu]

työni puolesta olin mukana kohtaamisessa, jossa 6-vuotias lapsi, jonka mol vanhemmat kuolleet, tapasi ensi kertaa uuden perheensä, sijaisvanhempansa. se oli koskettava kohtaaminen kaikin puolin.

 

[metsänpeitto]

En tiedä meneekö nämä tähän kategoriaan vai ei.

Mutta yhden kerran istuin kahvilassa, esikoisen kanssa, hän oli noin 1½-vuotias. Viereisessä pöydässä alkoi noin 50-vuotias mies kertomaan seurassaan oleville miehille siitä, kuinka hänen puolisonsa oli saanut keskenmenon noin 20 vuotta aikaisemmin. Ja kuinka koville se hänelle (siis miehelle) edelleen otti.

Jäi mieleeni, koska olin itse hieman aikaisemmin saanut keskenmenon rv15.



Toinen koskettava, muttei iloisella tavalla sekään. Nainen ja kaksi lasta istuivat rautatieasemalla, naisen kasvot olivat turvonneet, silmä muurautunut puoliksi umpeen, mustelmainen. Heillä oli mukana muovikassillinen tavaraa, vaatteilta näyttivät. Lapset olivat alle kouluikäisiä. Toinen kysyi, että tuleeko isi mukaan mummolaan. Äiti vastasi tyhjä ilme kasvoillaan että ei, äiti soittaa isälle sitten vasta kun olemme mummolassa perillä, isä ei tule sinne.

 

[Tuula]

Tässä vuosia sitten ollessani eräässä kesätyöpaikassa. Myymälään tuli asioimaan vanha mies joka oli minulle tuttu jo vuosien takaa. Mies tervehti ystävällisesti ja teki normaalit ostokset jonka jälkeen lähti kävelemään kohti ulko-ovea. Juuri ennen kynnystä mies kääntyi katsomaan minua ja toivotti minulle aurinkoista päivää ja kaikkea hyvää jatkossa elämään (tämä oli hieman outoa sillä ei mies koskaan ennen noin ollut toivottanut, sanonut heippa vain lyhyesti), mies katsoi minua vielä ja hymyili. Sitten hän otti vielä yhden askeleen ja se oli viimeinen...mies sai sairaskohtauksen (ilmeisesti siis sydänkohtauksen) ja kuoli siihen kynnykselle samantien. Kun poliisi ja ambulanssi tulivat paikalle tuli sinne myös samalla tämän miehen vaimo jolle oltiin jo ehditty soittaa. Nainen tuli katsomaan lattialla makaavan miestään viimeisen kerran ja ne jäähyväiset olivat niin koskettavat, että kyllä kaikillla paikalla olleilla silmät kostuivat. Nainen suuteli miestään ja toivotti hänelle hyvää matkaa ja sanoi tulevansa pian perässä, kertoi vielä huolehtivansa heidän kissastaan hyvin ja lupasi tulla makaamaan aikoinaan samaan "petiin" miehen viereen. Kyyneleet vain vierivät naisen poskilla, kun ambulanssi vei miehen pois.

Tätä tapahtumaa ja hetkeä en unohda koskaan...jotain niin surullista ja samalla niin kaunista...

 

[ap]

up