Toggle sidebar

Koskaan en ole lasta palkinnut koulunkäynnistä ja nyt kirjoitti hyvin paperein yo:ksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kohtuutonta?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Kohtuutonta?

Vieras
Tuli mieleen tuosta keskustelusta lasten palkitsemisesta koulumenestyksen suhteen. Itse en ole kumpaakaan lastani koskaan palkinnut. Poika kirjoitti nyt ylioppilaaksi, mukavat magnan paperit ja pitkästä matikasta laudatur (jonka pitäis olla kovaa valuuttaa kun haluaa tekniseen korkeakouluun). Tyttö on lukion ekalla ja keskiarvo on yli ysin.

Ikinä en ole heitä mitenkään palkinnut. Tyttö on saanut useemman stipendin kyllä ja on poikakin joskus jossain matikkakisoissa pärjännyt. Ei ole asiasta edes oikein keskusteltu, mutta sen olen huomannut, että lapsilla on ollut aitoa kiinnostusta koulunkäyntiin. Ainakin sellaisissa aineissa, mitkä kokee tärkeiksi. Ja silti pakkopullatkin on hoidettu kohtuudella.

Toki poika saa nyt kunnon yo-lahjat, mutta se on vähän erikseen. Eikä ne varmaan paljoa pienemmät olisi, vaikka menestys olisi ollut vähän heikompaakin.
 
No ei ainakaan mun koulumenestys ollu siitä kiinni sainko jonkun palkkion vai en. Mutta eihän niistä palkitsemisista mitään haittaa ole. Kyllähän bonukset työelämässkin piristää..
 
Ei mua koskaan lapsena palkittu koulumenestyksestä rahalla tai tavaralla. Ne hyvät numerot oli se palkka. Ja kun nyt oikein mietin, niin kavereista niitä palkittiin, joilla menestys ei ollut kaksinen, ne jotaka sai hyviä numeroita aina, ei yleensä saanut kotoa mitään palkintoja... aika jännää, vai mitä.
 
Muakaan ei koskaan palkittu ja sain melko huonot paperit.

Eli joo, en todellakaan usko että koulumenetys riippuu palkinnoista tai palkinnotta jättämisestä. Jollekkin palkitseminen oikeasti voi olla paikallaan, jos motivaatiota opiskeluun ei löydy muuten. Parempihan se on hyvä torkka saada sitten vaikka väärin motiivein, kuin saada huono torkka.
 
no eipä siinä paljoa palkita tarvitse jos lapsi on sattunut saamaan sellaiset älyn ja oppimisen lahjat että sujuu vaivatta saada hyvät arvosanat ja oppia vaadittavat asiat. Kannattaa vaan muistaa, että kaikkia ei ole siunattu niin hyvillä aivoilla ja koska heille oppiminen voi olla vaikeata, se tekee siitä myös paljon työläämpää ja raskaampaa.. Silloin luulisin, että niillä "palkinnoilla" voi olla motivaatioita kasvattava vaikutus.

Ei muakaan koskaan palkittu koulunkäynnistä...mutta sisäinen motivaatiokaan ei ollut kovin suurta. Hyvät yo paperit kirjoitin ja suoraan sanoen ei niiden eteen tarvinnut edes muuta työtä tehdä kun jaksaa istua tunneilla (läksyt jäi yleensä tekemättä) ja käydä sitten ne kirjoitukset kirjoittamassa. Se kirjoituksiin annettu lukulomakin meni kyllä aika lailla muuten lomaillessa ...:D:D
 
Mua palkittiin hyvästä koulumenestyksestä ja olin melkein täyden kympin oppilas. Olen pärjännyt myös elämässäni hyvin.

Olisiko siis pitänyt tehdä toisin? Sorry mulle tää keskustelu kuulostaa tyypilliseltä jurolta suomalaiselta joka ei puhu eikä pussaa ja mistään ei saa olla itsessään tyytyväinen ettei ylpisty ja itseään ei saa kehua, koska voi olla joku parempi :D Näkyy selvästi työelämässäkin tämä suomalainen asenne...
 
En minäkään ole palkinnut, tosin meidän 10 v on vähän ruvennut vaatimaan, kun kaveritkin saa ja vielä huonommista numeroista. Meillä vanhin on menossa lukioon, näillä näkymin pitäisi päästä erikoislukioon, mistä on suoraan reitti auki yliopistoon, kun suorittaa tiettyjä kursseja tarpeeksi hyvin.

Itsekään en saanut koulun stipendejä ihmeempää.
 
Minuakaan eivät vanhemmat koskaan palkinneet koulumenestyksestä, stipendin sain kyllä koulusta joka kevät, mutta ei sekään oikeastaan motivoinut vaan lähinnä niitä hyviä numeroita halusin ja lisäksi tykkäsin oikeasti oppia ja saada tietoa asioista :D En kokisi varmaan kovin luontevaksi itsekään lasta palkita koulumenestyksestä, mutta toisaalta, jos se lapselle toimii, niin eikai siinä mitään pahaakaan ole?
 
Minua ei yleisesti ottaen palkittu, joskus taisi olla sellainen vaihe, että sain jonkun tosi pienen summan kiitettävästä (varmaan siksi kokeilu kun kavereille oli luvattu isojakin summia), mutta eipä se muuttanut minun koulunkäyntiä millään tavalla, ja siitä sitten luovuttiinkin. (Sain siis useimmiten kiitettäviä, en aina.)
 
Minua palkittiin. Olin yläasteella ja lukiossa keskiverto oppilas, joissakin aineissa parempi kuin toisissa. Parempaa opintomenestystä olen nauttinut nyt vasta vanhempana, kun on erilailla motivaatiota ja halua oppia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nalkuttava Talonmies:
Mua palkittiin hyvästä koulumenestyksestä ja olin melkein täyden kympin oppilas. Olen pärjännyt myös elämässäni hyvin.

Olisiko siis pitänyt tehdä toisin? Sorry mulle tää keskustelu kuulostaa tyypilliseltä jurolta suomalaiselta joka ei puhu eikä pussaa ja mistään ei saa olla itsessään tyytyväinen ettei ylpisty ja itseään ei saa kehua, koska voi olla joku parempi :D Näkyy selvästi työelämässäkin tämä suomalainen asenne...
Click to expand...

Nuo tuo arvaus meni kyllä väärin. Todella paljon on kehuttu ja kannustettu. Suoraan sanoen emme edes ajatelleet mitään palkintoja aikaisemmin, se tuli vastaan vasta jossain vaiheessa kun saimme kuulla, että lasten materiaalinen palkitseminen koulumenestyksestä on yllättävän yleistä.

Ja missähän sinä olit se kympin oppilas? On hyvin eri asia olla kympin oppilas ala-asteella, yläasteella tai lukiossa. Korkeakouluissa se lienee jopa mahdotonta, ellei sitten tuloksia summaa... Ja mitä tarkoittaa, että olet elämässä pärjännyt?

En minä epäile, että palkitseminen olisi aina tuhoisaa. Se voi joillekkin toimia.
 
Minulla on selkee palkitsemisjärjestelmä lapsilleni. Tietty muokkaisin sitä jos olisi vaikka koulussa vaikeuksia, mutta kun ovat molemmat aika lailla yhtä lahjakkaita.

Koearvosanat (iso pääkoe, summatiivinen): 10,10- : 10e ; kiitettävä: 5e
Kevät-todistus: 10: 50e, 9: 20e, 8: 5e

Lukiossa sitten laudaturit on 200e, e:t 100e, magnat 50e

Pitkästä matikasta maksan tuplat, koska arvostans sitä eniten.
 
Mulla on keskittymishäiriöinen lapsi, jota kyllä motivoi raha, saa 5 euroa kiitettävästä numerosta. Meillä tuolla on iso merkitys, sillä poika saa 7 - 8 lukematta, mun mielestäni poika siis alisuoriutuu ja on mahdollisuudet vaikka mihin, jos lukee. Ja siis rahan toivossa sitten opiskelee.

Kakkosella on lukihäiriö, ja kyllä häntäkin palkitaan rahalla, tasapuolisuuden nimissä, ja myös siksi, että poika tuppaa vähättelemään itseään. Eli yritetään luoda itsetuntoa aina, kun se on mahdollista - ja poika kyllä pärjää ihan hyvin, joutuu vaan tekemään kovasti töitä.
 
en usko palkitsemisiin mitenkään, ainakin lähipiirissä huomaan että moni ekaluokkalainen mennyt nyt rahasta sekasin, sitä pitäisi saada joka pikku suorituksestakin ja aina suuret määrät kerrallaan..

itse muistan että ainoat "palkinnot" oli kun sai lempi karkkia sitten kesän alussa&koulun lopussa. enkä osaa oikein sitäkään minään erikoisena ottaa, luku aineissa olin erittäin huonosti menestyvä mutta onneksi ne "taide"aineet nostivat keskiarvoa hieman.. jokainen toki palkitkoon miten huvittaa mutta itse ajattelin miettiä paljon ennenkuin aloitan mitään tollaista, juuri sen syyksi mitä olen huomannut sen lähipiirin lapsissa aiheuttavan.
 
Mä en usko rahapalkintoihin. Ite olen ollut 9 oppilas, ei ole palkittu mitenkään. Tietenkin on kehuttu ja kannustettu! En todellakaan usko, että olisin yhtään paremmin pärjännyt, vaikka olisi rahaa ollut tiedossa hyvistä numeroista, aina tein parhaani. Kai se riippuu siitäkin, että miten kotona nuo koulunkäymiset jutellaan. Meillä oli aina tehty selväksi, että jokainen opiskelee itseään ja omaa elämäänsä varten, ei vanhempia tai opettajia. Että jos joku kouluaine ei kiinnosta eikä siihen panosta, niin se on oma valinta, joka mahdollisesti vaikeuttaa omaa elämää jossain vaiheessa. Mulle oli ainkin hyvin nuoresta selvä se, että ne numerot ja arvosanat ei ole se juttu, vaan se minne ne kantaa myöhemmin...

Yo-kirjoitusten aikaan tiesin jo sen, mitkä on mun vahvuudet, tiesin mitä arvosanoja mun haluamalle alalle arvostetaan, eli mistä kannattaa saada hyvät arvosanat ja mitkä on vähemmän tärkeitä. Panostin niihin tärkeisiin eri tavalla. Ja tein ihan omia valintoja kirjoitusaikataulun jne. suhteen. Sain E:n niistä aineista joista halusin (englanti, reaali, matikka) ja lopuista M:n. Olin tyytyväinen ja ylpeä. Yo-lahjaksi sain vanhemmiltani korvakorut.
 
Minuakaan ei koskaan palkittu, ja aina sain hyviä numeroita. Mutta olin ja olen edelleen alisuoriutuja. Sain koulussa niitä kaseja ja ysejä tekemättä miitään. Jos minua olisi palkittu, olisin varmaankin saanut kymppejä suht vähällä vaivalla. Kyllä se raha vaan motivoi.
Eli ehkäpä ap:n kersa olis kirjoittanut ne ällän papaerit pienellä porkkanalla. Ainakin itse luultavasti olisin siinä onnistunut. Ilman palkkiota tuli sitten ne ämmän paperit laiskottelemalla.
 
Niin, en itsekään peräänkuuluta rahapalkintoja, mutta eniten korvaani särähti se, ettei aapee ole koskaan edes keskustellut lastensa kanssa heidän koulunkäyntinsä merkityksestä. Jokseenkin heittellepanoon verrattavaa minusta, siis kasvatuksellisessa mielessä.

Min tyttäret, vaikkakin yhä alakoululaisia, ovat kyselleet minulta jatko-opinnoista ja ovat tehneet omia suunnitelmiaan sen varalta. He ovat itsekin aktiivisia koulun suhteen (pakko ollakin, koska heillä koulua useampi lisätunti viikossa) ja menestyvät erinomaisesti, mutta mie olen sitten se, joka tuuppaa aina hieman parempaan suoritukseen. Esim. kannustan tekemään matikan lisätehtäviä, koska likka haluaa hyvin matemaattispainotteiselle alalle isona.

Ikävää, jos ainut palkinto mikä mieleen tulee on raha. Isovanhemmat maksavat tytöille todistuksista, mutta mie tarjoan sen onnistumisen fiiliksen kotona, kannustavaa ilmapiiriä ja aitoa kiinnostusta lapsen koulunkäyntiä sekä hänen tavoitteitaan/saavutuksiaan kohtaan. Paras palkinto on osallistuva vanhempi?
 
Kyllä mä jatkan edelleen lasteni palkitsemista hyvistä arvosanoista ja todistuksista.

Mutta meillä toimiikin lapsille sama kasvatus kuin koirille, positiivinen ehdollistaminen.

Kyllä mustakin on kiva töissä saada hyvin tehdystä työstä tulospalkkaus joka vuosi, eikävain vasta silloin kun työni lopetan. Pitää yllä sitä virettä että oikeasti teen hommat hyvin ja kasvattaa kunnianhimoa.

Mutta kiva että teillä toimii tuo tyyli. Ja onnea lapsesi hyvästä ylioppilastodistuksesta. :flower: Me jatketaan omaan tyyliimme. :)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa