Koska töihin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Susette
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Susette

Vieras
Meiän tyttö on vasta 7 viikkoa, mutta nyt jo mietin töihin paluuta sit kun sen aika tulee. En haluis lähteä vanhempainloman päätyttyä, mut en tiä miten rahallisesti pärjättäis. Mies sitä mieltä, että töihin vaan niin saadaan rahatilanne kuntoon, mut en todella haluis viedä 9kk vanjaa hoitoon. On niin pieni. Neuvoja ja mielipiteitä otetaan vastaan!
 
Meillä poika reilu 7 kk ja töihin lähtö olis edessä syyskuun alussa. Meillä sekä mies että minä ollaan sitä mieltä että vauva on siinä vaiheessa vielä ihan liian pieni hoitoon laitettavaksi.

Näinollen meillä pistetään asuntolainat jäihin ja maksetaan vaan korot ja kituutellaan. Mielummin elän tiukasti vauvan kanssa kotona ja pistän hoitoon vasta 1 v 2kk kuin hoitoon 9 kk, näin meillä.:)
 
Sama tilanne. Syyskuussa loppuu loma ja vauva 9kk. Otin ensi kesään asti hoitovapaata. En tiedä miten pärjätään mutta kait sitä pärjää. Vähän on säästöjä. Pakko sitten maksella asuntolainasta vaan korkoja jos ei muuten pärjää. En kyllä vie alle vuoden ikäistä päiväkotiin. Mummoja ei asu lähettyvillä....
 
Kotihoidotukea saa ekasta lapsesta 294,28e/kk, ja jos on pienet tulot niin voi saada hoitolisää 168,19e (jos perheen tulot alle 1430e/kk niin saa täyden hoitolisän, sit kun tulot kasvaa niin se tippuu). Mulla on nimittäin just ne hakemukset tässä työn alla, siitä luvut... Meillä kun jää tulot alle ton rajan niin saan siis 462,47e miinus verot. Joissain kunnissa saa myös kuntalisää, meidän kunnassa valitettavasti ei. Mutta oon siis jäämässä toistaiseksi kotiin, onneks asutaan vuokralla niin ei oo mitään lainoja niskassa, nuukasti elämällä pärjätään. Sen muutaman vuoden kun lapsi on pieni haluan olla kotona vaikka sit ois vähän vähemmän käyttörahaa, mutta kukin valitsee mitä pitää tärkeänä.
 
Toisaalta, kun tyttösi on 7kk voi mielesi olla ihan toinen ja odotat jo töihin pääsyä. Vaihtoehtoja kannattaa tietty miettiä mutta toisaalta tuossa vaiheessa kannattaa mielestäni keskittyä enemmän nauttimaan vauvasta ja vauvaelämästä kuin murehtimaan tulevasta. Ehtii niitä päätöksiä tekemään myöhemminkin.
 
Ei se nyt ihan niin mustavalkoista ole, että jos menee töihin, niin ei pidä lasta tärkeänä, ja jos jää kotiin, niin pitää.

Ihmisiä on erilaisia, elämäntilanteita on erilaisia, eikä kukaan saisi syyllistää töihin meneviä =(
 
Meillä vauva nyt 5,5kk ja syksyllä minä palaan opiskelemaan ja osa-aikatöihin. Isä hoitaa lasta kotona silloin kun minä en voi ja isä sitten työskentelee kun minä olen kotona. Onneksi pystyy sovittelemaan omat työnsä sen mukaan. Joulun jälkeen kun vauva on 1v, niin lapsi menee hoitoon.
 
Mellä lapsi 5kk ja syksyllä oon menossa töihin. toisaalta tuntuu pahalta viedä vieraan hoitoon,mutta toisaalta halu pois neljän seinän sisältä on kova! eikä muutenkaan olisi taloudellisesti mahdollista,että vain mies kävisi töissä,kun kummallakin on autolainat maksettavina ja vuokra yms. Näin meillä!
 
Tehkää toinen lapsi heti perään niin voi sit jäädä taas äitiys- ja vanhempainvapaalle. Kaks lasta voi tehdä nykyään peräkkäin eikä tartte käydä puolta vuotta töissä niin kuin aikaisemmin piti käydä.
 
Asian vierestä, mutta pakko kommentoida edellisen kirjoittajan viestiin. MUISTAKAAHAN HYVÄT ÄIDIT ETTÄ LAPSIA EI AINA TODELLAKAAN TEHDÄ! MUISTAKAA OLLA KIITOLLISIA PIENOKAISISTANNE, MENITTE TÖIHIN MILLOIN TAHANSA!
 
töihin kun lapsi 8,5 kk. hoitoon niinä päivinä mummolaan kun vuorot menee ristiin itselläni vuorotyö ja miehellä normi 7-15. saadaan kotihoidontuki myös näin itsellemme, mistä olin todella yllättynyt:)
 
Tähän aiheeseen liittyen: Mikä on vaavilla pahin eroahdistusikä vai onko se hyvin yksilöllistä sekin? Olen jostain kuullut, että 8-10 kk:n ikä on melko kriittinen eli juuri se aika kun äitien pitäisi palata vanhempainlomalta töihin.

Onko tästä asiasta ajatuksia/kokemuksia??
 
En pyrkinyt syyllistämään työhön meneviä tai väittämään etteivät pidä lasta tärkeänä. Mutta mun mielestä usein töihin menoon on muut kuin taloudelliset syyt, esim. jos molemmilla vanhemmilla on autolainat sanoisin että se on ehkä kuitenkin valinta. Tietty jos asuu syrjäseudulla on ehkä pakko olla kaksi hyvää kallista autoa (vai onko?). Mutta monet menevät töihin siksi, että haluavat edetä haasteellisella uralla tms, ja hyvähän se on että meissä naisissa ja äideissä löytyy sellaisiakin, muuten ei varmasti tasa-arvo olisi niin hyvä kuin se nyt on. Ei kaikki halua kotiäideiksi. Mutta ihan hiukan kyseenalaistaisin sen usein hoetun ""mulla ei ole varaa jäädä kotiin"", ehkä jos on kyse yksinhuoltajasta tai on tosi isot asuntolainan korot tms, mutta harva sanoo että ""pakko mennä töihin koska meillä on pakko olla näin korkea elintaso""... koska niukemminkin voi elää, jos tahtoo. Siksi juuri sanoin, että on kysymys valinnoista. Mutta varmasti jokainen meistä rakastaa ja pitää tärkeinä omia lapsiaan, vaikka toinen ostaa lapselle merkkivaatteita ja toinen kirpparivaatteita.
 
Minun mielestäni oikea hetki mennä töihin on silloin kun lapsi on sen ikäinen että osaa itse kertoa jos on nälkä,jano,kylmä,kuuma,pissahätä ym.
Meillä sinnitellään kotihoidontuella (234€käteen) ja lisäosalla (1.32€/kk),kotihoidontuesta menee automaattisesti veroa 20%.On kyllä mielestäni sen verran pieni summa että saiivat maksaa verottomana.Kuntalisää en pätkätyöläisenä saa.
Lainat on jäissä,maksellaan nyt vain korkoja,johon tuo kotihoidontuki juuri riittää.
 
Itse ilmoittauduin äitiysloman jälkeen työttömäksi ja mikäs tässä on ansiosidonnaisella lasta hoidellessa, rahaa jää käteen noin 1300e+ lapsilisä päälle. Menen töihin joskus tulevaisuudessa. Lapsi on nyt 1v3 kk.
 
Näillä näkymin menen töihin, kun lapsi täyttää 7 kk. Isä jää kotiin hoitamaan.

Tämä siksi, että muuten ei pärjätä. Jos mies saa töitä, niin mietitään sitten uudestaan.
 
Ei ole järkevää polttaa liiton päiviä. Työttömönä sinulla on myös velvollisuus mennä töihin, kun niitä tarjotaan tai niille työkkäreiden tarjoamille typerille kursseille.
 
Meidän tyttö meni hoitoon päiväkotiin ollessaan 1 v 5 kk ja oli kyllä ehdottomasti liian pieni. Rahat ei vain riittäneet millään enää, joten se oli pakkoratkaisu.

Tytön hoitoryhmään tuli joulun aikaan muutama yhdeksänkuinen. Niitten talvi oli aika hurja. Ensinnäkään eivät osanneet liikkua, joten kun oli parhaimmillaan 24 mukulaa (kahden ryhmän lapset) samaan aikaan ulkona ja tätien sylit ja silmät eivät riittäneet kaikille, niin ne vauvat makailivat välillä haalareissaan lumihangessa. Toisekseen mitä pienempi on, sitä enemmän sairastaa: nämä vauvat ovat olleet vähintään kahdesti kuussa kotona sairastamassa flunssaa tai vatsatautia tämän koko kevään. (Niin on tosin melkein ollut meidänkin mukula.) Ei siinä vanhemmat paljoa ehdi töissä kuin kääntymään. ;)

Perhepäivähoito tms. voisi toki olla helpompaa, meidän asuinalueella sinne ei käytännössä pääse.

Eroahdistus tulee uudestaan melko voimakkaana siinä vuoden paikkeilla. Siihen saumaan ainakaan meillä ei olisi onnistunut hoidon aloittaminen.
 
Olen kyllä pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että pikkuistani en vielä 9kk vanhana vie hoitoon. Jään kotiin ainakin vielä ens vuoden kesän yli, sit neiti olis 1v3kk. Sit on pakko palata ansaitteen rahaa, mutta siihen asti nautin pikkuisen kanssa olemisesta!

Kiitos kun olette kertoneet omia mielipiteitänne! Aurinkoa kaikille!
 
Meidän tyttö meni päiväkotiin 9,5 kk enkä ole päivääkään katunut.... Toki tuntui hieman pahalta jättää tyttö hoitoon, mutta onneksi olin vain tuntiopettajana ja päivien pituus max 6 h. Meillä on sinänsä ideaalinen tilanne, että pieninpien ryhmässä ei ole kuin 8 lasta ja hoitajia 2+1 harkkari. Syli löytyy sitä tarvitsevalle...
Tytöstä on tullut todella sosiaalinen ja oppi puhumaankin todella pian. Päivissä on tuttu ja turvallinen rutiini ja muutenkin tuntuu, että tyttö nauttii olla siellä lasten joukossa. Toki känkkispäiviäkin on.
Töihin menin koska töitä minulle tarjottiin... en olisi siis voinut ainakaan työttömäksi kirjautua ja kotihoidontuella emme olisi pärjännneet...asuntovelat, opintovelat, autolaina jne.
Tuosta elintasosta sen verran, että jos on kerran talon hankkinut niin ei sitä enää vuokralle kaksioon lähdetä sen vuoksi, että voisi elellä kotona lapsen kanssa... Näillä leveyspiireillä auto on myös välttämättömyys sillä lähiliikennebusseja ei ole ja välimatkat on pitkät.

Olisi todella ihanaa jos olisi isovanhemmat lähellä, jotka voisi ottaa avuksi, mutta nekin on 800 km päässä...

En vielä osaa sanoa kuinka toisen lapsen kanssa käy, mutta sen tiedän, että alkuu teen joka tapauksessa lyhennettyä työviikkoa...
 

Yhteistyössä