Meidän tyttö meni päiväkotiin 9,5 kk enkä ole päivääkään katunut.... Toki tuntui hieman pahalta jättää tyttö hoitoon, mutta onneksi olin vain tuntiopettajana ja päivien pituus max 6 h. Meillä on sinänsä ideaalinen tilanne, että pieninpien ryhmässä ei ole kuin 8 lasta ja hoitajia 2+1 harkkari. Syli löytyy sitä tarvitsevalle...
Tytöstä on tullut todella sosiaalinen ja oppi puhumaankin todella pian. Päivissä on tuttu ja turvallinen rutiini ja muutenkin tuntuu, että tyttö nauttii olla siellä lasten joukossa. Toki känkkispäiviäkin on.
Töihin menin koska töitä minulle tarjottiin... en olisi siis voinut ainakaan työttömäksi kirjautua ja kotihoidontuella emme olisi pärjännneet...asuntovelat, opintovelat, autolaina jne.
Tuosta elintasosta sen verran, että jos on kerran talon hankkinut niin ei sitä enää vuokralle kaksioon lähdetä sen vuoksi, että voisi elellä kotona lapsen kanssa... Näillä leveyspiireillä auto on myös välttämättömyys sillä lähiliikennebusseja ei ole ja välimatkat on pitkät.
Olisi todella ihanaa jos olisi isovanhemmat lähellä, jotka voisi ottaa avuksi, mutta nekin on 800 km päässä...
En vielä osaa sanoa kuinka toisen lapsen kanssa käy, mutta sen tiedän, että alkuu teen joka tapauksessa lyhennettyä työviikkoa...