Koska tämä tuska ja ahdistus loppuu?

  • Viestiketjun aloittaja nyt nikittä
  • Ensimmäinen viesti
nyt nikittä
Vanha tuttavani menetti jokin aika sitten vauvansa. Vauva oli erittäin toivottu ja paljon rakastettu perheen esikoinen, sitten kävi noin :(

Emme ole erityisemmin tekemisissä, kuulumisia vaihdamme toki nähdessämme mutta esim emme kyläile tai soittele. Tuo heidän menetyksensä tuntuu aivan kammottavalle ja niin kohtuuttomalle :`( Olimme samaan aikaan raskaana, ja nyt kun katson kuopustamme, ajattelen joka kerta mitä he menettivät. Joka ikinen aamu katson lapsiani ja ajattelen kuinka onnellinen olen heistä (vaikka toisinaan pinna palaakin -kelläpä ei).
Samalla mietin, kuinka kukaan voi koskaan toipua siitä, että joutuu hautaamaan oman lapsensa?! Ihan liian vaikea asia, että kenenkään tarviis sellaista kokea...

En siis tiedä, kuinka tuo perhe nyt jaksaa, koska tuntuisi tungettelevalta esim. soittaa ja kysyä kuulumisia -emmehän ole muutenkaan tekemisissä oikeastaan koskaan. Mutta pakosti sitä miettii, että koska minuakin (jota asia ei tavallaan edes koske) sattuu tuo menetys, niin kuinka ihmeessä he kestävät kasassa...
 
Jos mä olisin sä, soittaisin tälle naiselle, kertoisin ajatelleeni häntä ja kysyisin kuulumisia. Voisithan nätisti kertoa, että hänen lapsensa kuoleman takia osaat arvostaa omia lapsiasi vielä tavallistakin enemmän. Naisen mieltä varmasti lämmittäisi se, että hän kuulee sinun elävän hänen menetyksessään mukana. Ja se, että hänen vauvansa on vaikuttanut siihen, miten sinä suhtaudut lapsiisi, antaisi yhden lisämerkityksen hänen vauvansa kuolemalle (äh, en nyt osaa kunnolla selittää tätä viimeistä ajatustani).
 
Olen monesti miettinyt ihan samaa..sitä tuskan määrää,jos oman pienen poikani menettäisin.En ehkä pystyisi itsekään elämään enää sen jälkeen..
Mielestäni voisit ihan hyvin ottaa yhteyttä ja tarjota tukeasi;joskus pienikin myötätunnon osoitus saa ihmeitä aikaan..jos haluavat tällä hetkellä olla rauhassa,niin suo heille myöskin se,mutta valmistaudu olemaan tukena sitten kun he niin toivovat..jaksamista heille ja teille!!
 
Saman kokenut, mutta hyvän ystäväni vauva menehtyi 5kk:n iässä. Jos olette tuttavia niin että tiedätte toisenne hyvin ei mielestäni ole mitenkään tungettelevaa esittää osanottonsa ja sanoa elävänsä myötä heidän surussaan ja jos ikinä tarvitsee keskustella jostain olet siihen valmis (jos siis oikeasti olet). Minun ystäväni sanoi, että on reilumpaa tulla puhumaan asiasta kuin kävellä ohi ja tervehtiä nopeasti sekä kääntää sitten katse maahan, hänelle tuli tunne, että selän takana puhutaan vaikka mitä ja edessäpäin ei sanota sitten mitään.
 
.
kerron kokemuksesta. menetin poikani 7kk ikäisenä. ota yhteyttä koska vaikka olisi kulunut 2v menetyksestä tämä on aina äidin mielessä. itse olin iloinen ihmisten yhteydenotoista kun menetimme poikamme, ihan vento vieraat ihmiset tulivat kylään esittämään surun valittelunsa. jos ja kun otat yhteyttä, älä ihmettele jos hänen on vaikea keskustella kanssasi. älä ota henkilökohtaisesti. olen huomannut että useammat lapsensa menettäneet eivät pysty olemaan saman ikäisesten lasten kanssa tekemisissä. en osaa selittää paremmin. lauseet ovat päässä mutta asia itsellenikin vielä sen verran vaikea vaikka kuolemasta jo 3v. muistoissa niinkuin eilis päivä.
 
aapee
Luulen, että laitan perheelle mielummin vaikka kauniin kortin, jossa kerron ajatuksistani ja toivotan voimia eteenpäin.
En usko, että edes pystyisin soittamaan... itkisin silmät päästäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
kerron kokemuksesta. menetin poikani 7kk ikäisenä. ota yhteyttä koska vaikka olisi kulunut 2v menetyksestä tämä on aina äidin mielessä. itse olin iloinen ihmisten yhteydenotoista kun menetimme poikamme, ihan vento vieraat ihmiset tulivat kylään esittämään surun valittelunsa. jos ja kun otat yhteyttä, älä ihmettele jos hänen on vaikea keskustella kanssasi. älä ota henkilökohtaisesti. olen huomannut että useammat lapsensa menettäneet eivät pysty olemaan saman ikäisesten lasten kanssa tekemisissä. en osaa selittää paremmin. lauseet ovat päässä mutta asia itsellenikin vielä sen verran vaikea vaikka kuolemasta jo 3v. muistoissa niinkuin eilis päivä.
:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
 

Yhteistyössä