Koska tämä helpottaa?

Tiedossa väsyneen kotiäidin ruikutusta, älä lue pidemmälle jos jo valmiiksi ahdistaa...

Esikoinen on 2-vuotias ja kuukausi sitten syntyi toinen lapseni. Siitä lähtien elämä ollut yhtä helvettiä. Kyllä mä odotin, että rankkaa on ainakin alkuun mutta en mitään näin kamalaa.

Vauva on kolikki-vauva (ilmeisesti), huutaa AINA hereillä ollessaan. Koskaan, vielä kertaakaan ei ole ollut hereillä ja tyytyväisenä kahta minuuttia kauempaa. Herää huutaen uniltaan, imetän, jonka jälkeen taas huutaa kunnes nukahtaa. Mikään ei siis auta.

Mulla on niin paha olla vauvan kanssa, tuntuu että en vaan osaa auttaa lastani, enkä olla hänelle äiti, hänellä kun on vaan jatkuvasti paha olla. :'( Esikoisen suhteen on taas koko ajan huono omatunto, kun olen koko ajan väsynyt enkä jaksa olla hyvä äiti hänellekkään. Siksi suurimmaksi osan aikaa hänkin vaan kiukuttelee.

Mies on kuvioissa ja tekee kyllä parhaansa, mutta myös hän on väsynyt. Yöt kuluu valvoessa, vauva herää 1,5 tunnin välein ja lisäksi esikoinenkin pyörii sängyssämme. Lisäksi vauva herää aamuisin viiden aikaan, eikä suostu sen jälkeen enää nukkumaan vaan toinen meistä nousee heijaamaan häntä kunnes nukahtaa 8 aikoihin uudestaan. Illat venyy puoleen yöhön itkevän vauvan kanssa.

Mä oon niin loppu. Elämä muuttui totaalihelvetiksi, enkä vaan ilmeisesti osannut varautua tähän. Viime käynnllä neuvolassa purskahdin itkuun vaikka yritin pitää kulissia yllä.. en vaan kehtaa pyytää apua. :ashamed: Onhan se noloa etten pärjää kahden lapsen kanssa.

Muut äidit, joilla samanlainen ikäero lapsilla, helpottaako tää koskaan???

 

Tiedät itsekin, että ei se loputtomiin jatku tuollaisena. :hug:
Lisää maitoa vauvalle kehiin, röyhtäytys, jumpat ja hieronnat. Kannattaa kokeilla em. juttuja ja jos vieläkään ei helpota, niin vyöhyketerapiaan.
Vuorotelkaa ja nukkukaa vuoroin korvatulpat korvissa.

 

helpottaa se joskus. mutta pitkältä voi tuntua aika tuollaisessa kuviossa.

suosittelen että hommaat hoitoapua tavalla tai toisella. niin että saat edes päiväaikaan levättyä muutaman tunnin.

 

Ja sitä apua kannattaa pyytää lähipiiristä jos ei yhteiskunnan silmätikuksi halua joutua

 

Parin kuukauden päästä on jo hiukan helpompaa. Puolen vuoden päästä erilaista. Sitten kun nuorimmainen on yli vuoden on helpompaa.

Mies nukkumaan työpäiviksi eri huoneeseen, jotta jaksaa töissä ja perheessä on edes yksi nukkunut aikuinen arki-iltaisin. Jos mahdollista lypsä maitoa pulloon ja nuku edes yksi yö viikonloppuna eri huoneessa. Jos vauva ei huoli kuin rintaa silloin se ei toki onnistu.

 

Tiedät itsekin, että ei se loputtomiin jatku tuollaisena. :hug:
Lisää maitoa vauvalle kehiin, röyhtäytys, jumpat ja hieronnat. Kannattaa kokeilla em. juttuja ja jos vieläkään ei helpota, niin vyöhyketerapiaan.
Vuorotelkaa ja nukkukaa vuoroin korvatulpat korvissa.

Jep, näitä olen kokeillut vauvan kanssa. Vyöhyketerapiaa sitten ilmeisesti voisi vielä kokeilla..

Joo, kyllä mä koko ajan yritän itselleni sanoa, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi, ei tää ikuisuutta kestä.. Mutta ahdistaa, että mun elämä on nykyisin vaan ajankulumisen odottelua. Ehkä mä vielä joskus kahden vuoden päästä hymyilen.. ehkä.

 

Saisiko ketään vauvaa hoitamaan edes jonkun kerran ja pääsisit esikoisen kanssa vaikka puistoon. Mulla on lasten ikäero 2,9 vuotta, mutta kyllä se oli aluksi kovin rankkaa kun vauvan kanssa oli niin rikkonaisia öitä, vaikkei mikään koliikki vauva ollutkaan!
Jotenkin minua myös hävetti jollekkin myöntää, että kahden kanssa oli
toisinaan tosi rankkaa...

 

voih... mä muistan tuon ajan. sen kuinka rikki olin. se oli kamalaa ja symppaan sua täysin. meillä toka huusi 8kk syntymästään. voit kuvitella miten poikki olin... mutta siis, kyllä se aikanaan menee ohi vaikka nyt tuntuu ylivoimaiselle. se päivä tulee kun huomaat että hitsit, siitä selvittiin.
TSEMPPIÄ!!!!! <3

 

Olethan tarkistanut oman ruokavaliosi, että ei saa maidossa mitään sellaista, joka voisi aiheuttaa tuota huutoa ja itkua?
En oikeen osaa muuta sanoa, kuin helpottaa se ajan kanssa. ja toivoa kovasti voimia teille!

 

Onko teillä käytössä jokin kantoväline? Saat kanniskeltua huutavaa vauvaa, mutta samalla sulla on kädet vapaana ja voit (ainakin yrittää) touhuta jotain esikoisen kanssa. Varmasti rankkaan, mutta kuten moni sanoi, niin se loppuu aikanaan, vaikka NYT ei siltä tunnukaan. Voimia!

 

Onko teillä käytössä jokin kantoväline? Saat kanniskeltua huutavaa vauvaa, mutta samalla sulla on kädet vapaana ja voit (ainakin yrittää) touhuta jotain esikoisen kanssa. Varmasti rankkaan, mutta kuten moni sanoi, niin se loppuu aikanaan, vaikka NYT ei siltä tunnukaan. Voimia!

Sori, toi hymiö ei todellakaan kuulu tuonne.

 

Kyllä se siitä ihan varmasti helpottaa! Oletko kokeillut kantoliinaa/manducaa tms avuksi? Siinä vauva saisi olla lähelläsi ja mahdollisesti sekin, että saisi olla vatsa vatsaasi vasten pystyasennossa helpottaisi mahdollisia vatsaväänteitä.
Meidän kahdelle itkuiselle/mahakipuiselle tytölle kokeiltiin akupuktiota ja se toimi. Toisen aikana kaksi kertaa riitti ja toisen kolme.

 

Kiitos tsempityksistä!

Tosiaan on niin noloa myöntää kenellekkään, etten pärjää kahden lapsen kanssa! Ja ylipäätänsä noloa valittaa, itsehän mä olen tilanteeni aiheuttanut. :ashamed:

En osaa päivisin nukkua vaikka tilaisuus tulisi, tuntuu että käyn jotenkin ylikierroksilla. Kamalaa on myös sanoa, mutta mulla on ollut todella vaikea muodostaa kiintymyssuhdetta vauvaan.. meillä ei ole ollut vielä oikeastaan yhtäkään hyvää hetkeä yhdessä. Tottakai häntä hoidan ja teen parhaani, mutta äidinrakkaudesta ei voi puhua.. sen sijaan säälin esikoistani kovasti ja tuntuu että pilasin hänenkin elämänsä hankkimalla tänne huutavan vauvan. :'(

 

Kun vauva on sen 3kk.

Meillä 1v1kk ikäero (tytöt nyt 5kk ja 1v6kk) ja kun vauva alkoi vähän viihtymään yksikseen esim. sitterissä noin 3kk iässä, arki helpottui

 

Olen kokeillut kantoliinaa ja siinä vauvaa viihtyy jonkin aikaa. Ongelmana nyt kesällä on lähinnä ollut vaan nää helteet, ollaan nopaesti molemmat hiestä märkiä ja vauva hermostuu. Mutta ehkä sitten syksymmällä..

 

Olen muuten myös kuullut hyvää sellaisesta koliikkikeinusta/sitteristä. Kaikki kannattaa testata!

 

No en tiedä, meillä kanssa iässä eroa tuo 1v 1kk ja alusta asti on mielestäni ollut helppoja ja vaikeita vaiheita. Nyt on oikeesti helppoa kun ne vaan leikkii keskenään päivät pitkät. Kuukauden ikäisen vauvan kanssa on kuitenkin mielestäni vasta se tutustumisvaihe menossa. On normaalia, että tuossa vaiheessa on vielä hukassa sekä vanhemmat, isompi sisarus että vauvakin.

 

Luulisin, että se on aivan normaalia tuossa tilanteessa, että on tavallaan vaikea kiintyä vauvaan joka vain huutaa, eikä anna ns. positiivista palautetta. Mutta kuten varmasti itsekkin tiedät, että kyllä se rakkaus on siellä sisälläsi ja sitten kun tilanne rauhoittuu se sieltä tulee kyllä. Väsyneenä on niin kovin eri ihminen itsekkin, eikä tunteitaan aina edes ymmärrä tai tunnista omikseen. :hug:
Muista vain, että tuo pieni ihminen ei huuda ärsyttääkseen sinua vaan hänellä on hätä. Ja kukas sitä hätää paremmin helpottamaan kuin oma äiti. :heart:
Vaikka tuntuisi ettei sylissä pitämisestä ole mitään hyötyä, on siitä! Pieni saa turvaa ja voi huutaa kipuaan turvallisessa sylissä. Äidin syli on turva.
Kannattaa ostaa kantoliina tai vastaava jolla saisit hieman omia käsiä vapaaksi.

Ja muista, Vauva aikana kaikki tilanteet vaihtuu nopeasti vaikka tuntuisi ettei tämä lopu koskaan! Se päivä tulee kun helpottaa! :hug:

 

Tiedossa väsyneen kotiäidin ruikutusta, älä lue pidemmälle jos jo valmiiksi ahdistaa...

Esikoinen on 2-vuotias ja kuukausi sitten syntyi toinen lapseni. Siitä lähtien elämä ollut yhtä helvettiä. Kyllä mä odotin, että rankkaa on ainakin alkuun mutta en mitään näin kamalaa.

Vauva on kolikki-vauva (ilmeisesti), huutaa AINA hereillä ollessaan. Koskaan, vielä kertaakaan ei ole ollut hereillä ja tyytyväisenä kahta minuuttia kauempaa. Herää huutaen uniltaan, imetän, jonka jälkeen taas huutaa kunnes nukahtaa. Mikään ei siis auta.

Mulla on niin paha olla vauvan kanssa, tuntuu että en vaan osaa auttaa lastani, enkä olla hänelle äiti, hänellä kun on vaan jatkuvasti paha olla. :'( Esikoisen suhteen on taas koko ajan huono omatunto, kun olen koko ajan väsynyt enkä jaksa olla hyvä äiti hänellekkään. Siksi suurimmaksi osan aikaa hänkin vaan kiukuttelee.

Mies on kuvioissa ja tekee kyllä parhaansa, mutta myös hän on väsynyt. Yöt kuluu valvoessa, vauva herää 1,5 tunnin välein ja lisäksi esikoinenkin pyörii sängyssämme. Lisäksi vauva herää aamuisin viiden aikaan, eikä suostu sen jälkeen enää nukkumaan vaan toinen meistä nousee heijaamaan häntä kunnes nukahtaa 8 aikoihin uudestaan. Illat venyy puoleen yöhön itkevän vauvan kanssa.

Mä oon niin loppu. Elämä muuttui totaalihelvetiksi, enkä vaan ilmeisesti osannut varautua tähän. Viime käynnllä neuvolassa purskahdin itkuun vaikka yritin pitää kulissia yllä.. en vaan kehtaa pyytää apua. :ashamed: Onhan se noloa etten pärjää kahden lapsen kanssa.

Muut äidit, joilla samanlainen ikäero lapsilla, helpottaako tää koskaan???

ap, mun esikoinen oli koliikkivauva ja kakkonen allerginen lapsi. Esikoinen huusi tietyt ajat ja kuopus koko ajan vrk:n ajasta ei väliä... voisko olla allergiaa...?? Meillä siis ikäero 1v7kk noilla ja olin ihan loppu kun kuopus itki ja ikäänkuin valitti koko ajan...

 

Luulisin, että se on aivan normaalia tuossa tilanteessa, että on tavallaan vaikea kiintyä vauvaan joka vain huutaa, eikä anna ns. positiivista palautetta. Mutta kuten varmasti itsekkin tiedät, että kyllä se rakkaus on siellä sisälläsi ja sitten kun tilanne rauhoittuu se sieltä tulee kyllä. Väsyneenä on niin kovin eri ihminen itsekkin, eikä tunteitaan aina edes ymmärrä tai tunnista omikseen. :hug:
Muista vain, että tuo pieni ihminen ei huuda ärsyttääkseen sinua vaan hänellä on hätä. Ja kukas sitä hätää paremmin helpottamaan kuin oma äiti. :heart:
Vaikka tuntuisi ettei sylissä pitämisestä ole mitään hyötyä, on siitä! Pieni saa turvaa ja voi huutaa kipuaan turvallisessa sylissä. Äidin syli on turva.
Kannattaa ostaa kantoliina tai vastaava jolla saisit hieman omia käsiä vapaaksi.

Ja muista, Vauva aikana kaikki tilanteet vaihtuu nopeasti vaikka tuntuisi ettei tämä lopu koskaan! Se päivä tulee kun helpottaa! :hug:

Kiitos ihanista sanoista. Muillekkin.
Mä vaan itken täällä, taas. Tuntuu etten muuta enää nykyisin teekkään silloin kun saan hetken hengähtää. :'(

 

Tiedossa väsyneen kotiäidin ruikutusta, älä lue pidemmälle jos jo valmiiksi ahdistaa...

Esikoinen on 2-vuotias ja kuukausi sitten syntyi toinen lapseni. Siitä lähtien elämä ollut yhtä helvettiä. Kyllä mä odotin, että rankkaa on ainakin alkuun mutta en mitään näin kamalaa.

Vauva on kolikki-vauva (ilmeisesti), huutaa AINA hereillä ollessaan. Koskaan, vielä kertaakaan ei ole ollut hereillä ja tyytyväisenä kahta minuuttia kauempaa. Herää huutaen uniltaan, imetän, jonka jälkeen taas huutaa kunnes nukahtaa. Mikään ei siis auta.

Mulla on niin paha olla vauvan kanssa, tuntuu että en vaan osaa auttaa lastani, enkä olla hänelle äiti, hänellä kun on vaan jatkuvasti paha olla. :'( Esikoisen suhteen on taas koko ajan huono omatunto, kun olen koko ajan väsynyt enkä jaksa olla hyvä äiti hänellekkään. Siksi suurimmaksi osan aikaa hänkin vaan kiukuttelee.

Mies on kuvioissa ja tekee kyllä parhaansa, mutta myös hän on väsynyt. Yöt kuluu valvoessa, vauva herää 1,5 tunnin välein ja lisäksi esikoinenkin pyörii sängyssämme. Lisäksi vauva herää aamuisin viiden aikaan, eikä suostu sen jälkeen enää nukkumaan vaan toinen meistä nousee heijaamaan häntä kunnes nukahtaa 8 aikoihin uudestaan. Illat venyy puoleen yöhön itkevän vauvan kanssa.

Mä oon niin loppu. Elämä muuttui totaalihelvetiksi, enkä vaan ilmeisesti osannut varautua tähän. Viime käynnllä neuvolassa purskahdin itkuun vaikka yritin pitää kulissia yllä.. en vaan kehtaa pyytää apua. :ashamed: Onhan se noloa etten pärjää kahden lapsen kanssa.

Muut äidit, joilla samanlainen ikäero lapsilla, helpottaako tää koskaan???

ap, mun esikoinen oli koliikkivauva ja kakkonen allerginen lapsi. Esikoinen huusi tietyt ajat ja kuopus koko ajan vrk:n ajasta ei väliä... voisko olla allergiaa...?? Meillä siis ikäero 1v7kk noilla ja olin ihan loppu kun kuopus itki ja ikäänkuin valitti koko ajan...

Toki voi olla. Mitenkähän sitä vaan lähtisi selvittämään..?

 

Tiedossa väsyneen kotiäidin ruikutusta, älä lue pidemmälle jos jo valmiiksi ahdistaa...

Esikoinen on 2-vuotias ja kuukausi sitten syntyi toinen lapseni. Siitä lähtien elämä ollut yhtä helvettiä. Kyllä mä odotin, että rankkaa on ainakin alkuun mutta en mitään näin kamalaa.

Vauva on kolikki-vauva (ilmeisesti), huutaa AINA hereillä ollessaan. Koskaan, vielä kertaakaan ei ole ollut hereillä ja tyytyväisenä kahta minuuttia kauempaa. Herää huutaen uniltaan, imetän, jonka jälkeen taas huutaa kunnes nukahtaa. Mikään ei siis auta.

Mulla on niin paha olla vauvan kanssa, tuntuu että en vaan osaa auttaa lastani, enkä olla hänelle äiti, hänellä kun on vaan jatkuvasti paha olla. :'( Esikoisen suhteen on taas koko ajan huono omatunto, kun olen koko ajan väsynyt enkä jaksa olla hyvä äiti hänellekkään. Siksi suurimmaksi osan aikaa hänkin vaan kiukuttelee.

Mies on kuvioissa ja tekee kyllä parhaansa, mutta myös hän on väsynyt. Yöt kuluu valvoessa, vauva herää 1,5 tunnin välein ja lisäksi esikoinenkin pyörii sängyssämme. Lisäksi vauva herää aamuisin viiden aikaan, eikä suostu sen jälkeen enää nukkumaan vaan toinen meistä nousee heijaamaan häntä kunnes nukahtaa 8 aikoihin uudestaan. Illat venyy puoleen yöhön itkevän vauvan kanssa.

Mä oon niin loppu. Elämä muuttui totaalihelvetiksi, enkä vaan ilmeisesti osannut varautua tähän. Viime käynnllä neuvolassa purskahdin itkuun vaikka yritin pitää kulissia yllä.. en vaan kehtaa pyytää apua. :ashamed: Onhan se noloa etten pärjää kahden lapsen kanssa.

Muut äidit, joilla samanlainen ikäero lapsilla, helpottaako tää koskaan???

ap, mun esikoinen oli koliikkivauva ja kakkonen allerginen lapsi. Esikoinen huusi tietyt ajat ja kuopus koko ajan vrk:n ajasta ei väliä... voisko olla allergiaa...?? Meillä siis ikäero 1v7kk noilla ja olin ihan loppu kun kuopus itki ja ikäänkuin valitti koko ajan...

Toki voi olla. Mitenkähän sitä vaan lähtisi selvittämään..?

no veikkaan että imetysdieetti olisi ehkä se paras keino, koska varmaan haluat imettää jatkossakin. Tähän ehdottaisin käyntiä allergologilla.

Miltä susta tuntuu, onko vauvalla pieru tiukassa, siis tuntuu ettei tule pieruja ulos? oletko koettanut pumpata jalkoja?? Meidän koliikkisella oli tosi pinkeä vatsa, ihan tunsi kuinka jäykkä oli sylissäkin... Ajoittuuko huudot tiettyyn ajankohtaan vai onko ympäri vrk:n? Miten nukkuu öisin??

Millasta kakka on, onko löysää??? Limaista, vihreetä?

 

Kahden kanssa on paljon rankempaa kuin yhden, ALUSSA, sitten se kyllä helpottaa! Muistan itsekin kun ajattelin, että pilasin nyt esikoisenkin elämän kun toin tämän huutavan vauvan taloon Mutta kyllä sekin rauhottui aikanaan ja kaikki muuttui taas " hyväksi"! VOIMIA! Meillä ikäeroa on 1v9kk. Nyt mulla kolmas tulossa ja nuo 2 isompaa ovat jo 6v ja 4,5v.

 

vitsit ap tekisi mieli halata ja auttaa!!! Tiedän tuon tunteen niin hyvin. olin jo itse aivan loppu jossain vaiheessa...

 

vitsit ap tekisi mieli halata ja auttaa!!! Tiedän tuon tunteen niin hyvin. olin jo itse aivan loppu jossain vaiheessa...