Koska pääsee ylitse siitä surusta, että toista lasta ei tulekaan

[Itkuinen]

Mulla on yksi 10-vuotias lapsi ja itse olen 34-vuotias. Mulla ei ole miestä joten ei voi edes yrittää lasta.

Ystävä neuvoi, että vähitellen ajatella ettei toista lasta tule. Että aikaa myöten asian hyväksyisi. Siis tämän neuvon antoi kun hänelle jälleen kerran itkin asiaa.

Nyt ei tule kuin itkua kun ajattelen, että lisää lapsia ei tule. Mä halusin ison perheen, mutta yhteen lapseen näyttää jäävän lapsiluku. Toki olen onnellinen ainokaisestani, mutta ei se poista sitä surua ja henkistä kipua kun kaipuu olisin saada lisää.

Miten tästä selviää?

 

[Anatolia]

:hug:

En mä tiedä, miten siitä selviää. Toivottavasti jotenkin. Olisiko sijaisperheenä toimiminen mahdollista? Tai adoptio (saako yksineläjä adoptoida, kyllä kai)? Tai vauvan hankkiminen ns. yksin...?

Kyllä mä ymmärrän sun tuskasi. Se on lapsettomuuden tuskaa tavallaan.

 

["a p"]

:hug:

En mä tiedä, miten siitä selviää. Toivottavasti jotenkin. Olisiko sijaisperheenä toimiminen mahdollista? Tai adoptio (saako yksineläjä adoptoida, kyllä kai)? Tai vauvan hankkiminen ns. yksin...?

Kyllä mä ymmärrän sun tuskasi. Se on lapsettomuuden tuskaa tavallaan.

En tiedä onko mahdollista toimia sijaisperheenä. Adoptio ainakin nyt on liian kallista mulle ja mun terveyshistoria voi estää sen, siis jos edes saisi yksin adoptoida.

Yksin lapsen hankkiminen olisi yksi vaihtoehto, mutta en tiedä olisiko musta siihen. Ei ainakaan keinohedelmöityksellä kun sekin maksaa niin paljon. Satunnaisen baaripanon kanssa niin aika hurjalta tuntuisi tehdä noin!

 

["vieras"]

kyllähän se lapsen yrittäinen onnistuu yksinkin, jos vaan rahkeet riittää

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26962131]kyllähän se lapsen yrittäinen onnistuu yksinkin, jos vaan rahkeet riittää [/QUOTE]

Vaikka taloudelliset rahkeet riittäisi (ei juuri nyt mutta jos myöhemmin) niin henkiset rahkeet ei varmaan riittäisi.

 

[mon]

Hyvun ehdit vielä. Jos todella haluat pikkusisaren esikoisellesi, ala toimia! tavalla tai toisella

 

["Pss"]

Pahempi se on ku on se mies joka ei halua toista lasta.. :/ ei voi oikein tehdä mitään asialle. Sä voit edes hankkia sen lapsen yksinkin.

 

["Vieras"]

No mun mielstä ei oo mitään väärää siinä että hommaudut raskaaksi vaikka yhden illan jutusta, jos et laita miestä vastuuseen siitä vaan hoidat sitte lapsen ite. Keinohedelmöitykseenhän voi mennä vaikka viroon, eikä pelkkä inseminaatiokaan paljon maksa suomessakaan. Tietty kukaan ei voi taata että kerrasta onnistuu

 

[Neilee harmaana]

Ymmärrän sun tilannetta täysin ja sun surun myös.

Eikö sulla olisi jotain kaverimiestä, jonka avustuksella voisit saada toisen lapsen? Tai jotain ystäväpariskuntaa, joka voisi antaa sulle "lahjan" eli mies voisi luovuttaa?

 

["a p"]

Ymmärrän sun tilannetta täysin ja sun surun myös.

Eikö sulla olisi jotain kaverimiestä, jonka avustuksella voisit saada toisen lapsen? Tai jotain ystäväpariskuntaa, joka voisi antaa sulle "lahjan" eli mies voisi luovuttaa?

No tiedän jollakin tavalla erään homon joka on todella mukava ja ystävällinen. Moni ihminen pitää hänestä. Kumppania hänellä ei ole enkä kyllä tiedä haluaako lapsia. Siitä huolimatta olen ajatellut, että hänelle voisin lapsen saada ja hän olisi varmasti osallistuva isä vaikka emme pariskunta olisikaan.

 

[Neilee harmaana]

[QUOTE="a p";26962235]No tiedän jollakin tavalla erään homon joka on todella mukava ja ystävällinen. Moni ihminen pitää hänestä. Kumppania hänellä ei ole enkä kyllä tiedä haluaako lapsia. Siitä huolimatta olen ajatellut, että hänelle voisin lapsen saada ja hän olisi varmasti osallistuva isä vaikka emme pariskunta olisikaan.[/QUOTE]

No mutta eikö tuo olisi yksi mahdollinen vaihtoehto, vaatii sulta vaan rohkeutta ottaa asia puheeksi tuon miehen kanssa. Ideaali tilannehan nimenomaan olisi, että mies tahtoisi myös jollain tasolla olla lapsen elämässä mukana.

Älä vielä sure, jos sulla on jokin vaihtoehto. Mä ainakin kannustan sua toteuttamaan haaveesi toisesta lapsesta, siihen voi löytyä yllättäviäkin keinoja kun vaan päätät sen toteuttaa.

Itse olen täysin vastaan jotain satunnaisia baarikeikkoja joiden tarkoitus on hankkia lapsi. Ihan kammottavaa! Lapsella on oikeus myös toiseen vanhempaansa, edes tietoon siitä, kuka hän on.

 

["vieras"]

[QUOTE="Pss";26962175]Pahempi se on ku on se mies joka ei halua toista lasta.. :/ ei voi oikein tehdä mitään asialle. Sä voit edes hankkia sen lapsen yksinkin.[/QUOTE]

Tämä on niin totta!

Jos haluat lapsen, niin ota yhteyttä lapsettomuusklinikkaan. Inseminaatiolla on hintaa n. 300€. Tietenkään ei ole varmaa, onnistuuko ensi yrityksellä, mutta ilman mitään lapsettomuustaustaa luulisi onnistuvan hyvin. Miksi surra asiaa, jolle voi hyvinkin tehdä jotain, jos vain haluaa.

Aika nuorikin olet vielä, niin voipa olla, että lapsia toivova mieskin osuu vielä kohdallesi. Moni saa vasta ensimmäisen lapsen sinun ikäisenäsi tai vanhempanakin.

 

[tytsi-89]

Ymmärrän sun tilannetta täysin ja sun surun myös.

Eikö sulla olisi jotain kaverimiestä, jonka avustuksella voisit saada toisen lapsen? Tai jotain ystäväpariskuntaa, joka voisi antaa sulle "lahjan" eli mies voisi luovuttaa?

Tuo jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa korviini aika oudolta. Vaikea kuvitella, että joku ystäväpariskunta haluaisi miehen luovuttavan pariskunnan ystävälle spermaansa, jolloin siis tästä miehestä tulisi ystävän lapsen isä. Mies olisi siis etäisä tälle lapselle ja omille lapsilleen lähivanhempi. Koen, että tilanne olisi epätasa-arvoinen sitä syntymätöntä lasta kohtaan. Jos ystävien välit menisi huonoiksi niin pariskunnan nainen viettäisi säännöllisesti aikaa lapsen kanssa, joka olisi vain hänen miehensä. Kuulostaa aivan liian hankalalta, riskialttiilta ja monimutkaiselta, jos tarkoituksena on saada lapselle osallistuva isä.

Mä harkitsisin ennemmin (mielellään lapsetonta) sinkkua kaverimiestä, jos haluaisin lapsen ilman parisuhdetta. Siitä olen samaa mieltä, että on väärin iskeä joku yhden illan juttu ja hankkiutua salaa raskaaksi. Se olisi epäeettistä sekä lasta että sitä miestä kohtaan.

 

[fffff]

Lapsella on oikeus isään. Senkun muistaisi ennen kuin spermaansa jakelee joka kolkkaan tai vaihtoehtoisesti keltä tahansa, epävirallisesti, sitä huolii...

Itse en voi adoptoida, enkä ns. hommata yksinkään lapsia, eikä niitä ole yhtään.
Vastaan: eipä näistä selviä. En usko, että välttämättä sinäkään.

 

[---]

Ala ihmeessä etsimään sitä miestä. Sopiva kun löytyy,niin ei siinä kauaa tarvi miettiä

 

[Kaiutin]

Mun mielestäni lähtökohtaisesti aika outoja neuvoja. Tottakai mä ymmärrän vauvakuumeen ja lapsettomuuden tuskan. Mutta näissä asioissa minun mielestäni ei voi pelkästään tunteella pelata. Ja mikään ehdottamistanne ratkaisuista ei ole minun silmissäni kovin varteenotettava. Itse tyytyisin yhteen, vaikka se vaikeaa olisikin. Ja allekirjoittaisin ap:n ystävän neuvon siitä, että aika auttaa.

 

["äitsy"]

Jos et yksin hommaan ryhdy niin voin kertoa, että kyllä se suru väistyy lopulta.
Itsekkin itkin pitkään ja monena vuonna asian ajttelu vielä kirvoitti kyyneleet. Nyt olen asian kanssa sinut ja löytänyt jopa hyviäkin puolia asiasta.
Minulla on monta asiaa elämässä joista voisin olla surullinen ja ryhtyä katkeraksikin, mutta jossain vaiheessa päätin että siihen en suostu. Kun pahimmat itkut oli itketty päätin jatkaa eteenpäin ja keskittyä siihen mitä minulla on ja mitä voin saada.
Onnellinen olen ja välillä jopa mietin, että onpa hyvä ettei lapsia ole enempää (ja lapsista tykkään siis ihan suunnattomasti).
Stemppiä sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkään

 

["vieras"]

:hug: Ystävän neuvo oli oikein hyvä! Elämässä ei aina kaikki mene kuten on suunnitellut! Rankkaa, mutta totta.

Jos sulla on taloudellinen tilanne hyvä ja olet yksin valmis kantamaan vastuuta teinistä ja taaperosta, sulla on vielä mahdollisuus, kun toimit heti. Mieti tarkkaan haluatko tämän mahdollisuuden käyttää. Vai teetkö kuten ystävä neuvoo ja alat vähitellen totuttautua ajatukseen siitä, että lapset on nyt tässä?

Mulla on mieskin, mutta aletaan olla samassa tilanteessa. Mitään hoitoja ei olla kokeiltu, ei olla koettu meidän tavaksi. Meillä on ollut pitkiä aikoja, ettei elämäntilanteen vuoksi ole edes yritetty. On myös koettu keskenmeno ja kohtukuolema. On suuri onni, että meillä on yksi lapsi! Joten ollaan siinä tilanteessa, että alan uskoa meidän lapsiluvun jäävän tähän.

Tsempiä, mitä sitten päätätkään! Yritä nähdä asiat positiiviselta kannalta. Tätä menoa sulla on 10 vuoden kuluttua oma, vapaa elämä. Jos vauva syntyy, olet sidottu lapseen vielä n. 20 vuotta. Silloin saattaa olla jo lapsenlapsia.

 

["a p"]

Ala ihmeessä etsimään sitä miestä. Sopiva kun löytyy,niin ei siinä kauaa tarvi miettiä

Ai, että se on noin helppoa. :headwall:

 

[tytsi-89]

Mun mielestäni lähtökohtaisesti aika outoja neuvoja. Tottakai mä ymmärrän vauvakuumeen ja lapsettomuuden tuskan. Mutta näissä asioissa minun mielestäni ei voi pelkästään tunteella pelata. Ja mikään ehdottamistanne ratkaisuista ei ole minun silmissäni kovin varteenotettava. Itse tyytyisin yhteen, vaikka se vaikeaa olisikin. Ja allekirjoittaisin ap:n ystävän neuvon siitä, että aika auttaa.

Mitä mieltä olisit noista neuvoista, jos kyseessä olisi eka lapsi?

 

[Hankalakinkai]

Olen Kaiuttimen kanssa täysin samoilla linjoilla.

Ja sä olet oikeasti vielä nuori! Ei sitä tiedä, vaikka se elämäsi mies tulla tallustelisi jo viikon päästä elämääsi ja vuoden päästä olisi vauva tulossa. En tosin suosittele missään nimessä tähän ajatukseen tuudittautumaan vaan ystäväsi neuvon mukaan alaksiin työstää ajatusta, että lapsiluku jää yhteen.

Mä en lähtökohtaisesti suosittele mitään yhden illan panoja lapsenhankintamerkeissä etenkin kun ap:kin tuntuu epäröivän onko hänestä siihen yksinhuoltajuuteen sitten. En myöskään kannata mitää sopupelejä ystäväpariskuntien kanssa, koska siinä menee liikaa bisnekset huvin kanssa sekaisin eikä ole siten hyvä yhdistelmä.

Vaikka se vaikeaa varmasti onkin, niin koita keskittyä ajatukseen, että enempää ei vain ole tulossa. Pessimistihän ei pety..

 

["Äiti"]

Lapset syntyy parisuhteen tuloksena.
Etsi mies.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="Äiti";26972138]Lapset syntyy parisuhteen tuloksena.
Etsi mies.[/QUOTE]

Ei siihen aina parisuhdetta tarvitse. Ideaalihan se toki on.

 

[---]

Ei siihen aina parisuhdetta tarvitse. Ideaalihan se toki on.

Kyllä tarvitsee. Lapsella on oikeus äitiin ja isään. Lähtökohtaisesti ainakin. Jos lapsen päättää tähän maailmaan tuoda, niin on aika tarkkaan harkittava mitä sille pystyy tarjoamaan. Pystyykö tarjoamaan kodin, ruokaa, rakkautta, turvallisen kasvualustan.. Moni hankkii lapsen vain koska sattuu haluamaan lapsen. Ei ole reilua lasta kohtaan. Tietysti elämässä ei aina käy niin kuin haluaisi, puoliso voi kuolla, pettää tms. Silloin saattaa päätyä yksinhuoltajaksi ja lapsi menettää toisen tai jopa molemmat vanhempansa. Se ei ole reilu tilanne, mutta niillä korteilla mennään. On eri asia tietoisesti hankkia lapsi epäsuotuisaan tilanteeseen vain siksi, että itse haluaa. Vaikka kaiken muun pystyisi tarjoamaan, niin äiti ei voi muuttua isäksi, eikä päin vastoin. Jokainen lapsi varmasti haluaisi sekä äidin että isän, kunnolliset vanhemmat. Lapsen oikeus äitiin ja isään menee mielestäni kirkkaasti aikuisen tahdon edelle.

 

["a p"]

Ihan oikeastiko se mies noin vain etsitään. :headwall: Ainahan joka paikassa toitotetaan, että ei se puoliso etsimällä vastaan tule vaan tulee kun tulee.