Koska helpottaa? (pienten lasten kanssa)

[Mummy Sunshine]

Olen alkanut turhautua tähän, että mitään ei pysty tekemään kunnolla, kun pitää vahtia vajaan vuoden ikäistä kuin haukka ja 5-vuotiaskin vaatii osansa eli ruoka pitää olla pari kertaa päivässä ja sotkua tulee. Alan olla vähän kypsä tähän, että kotia ei ehdi siivota koskaan kunnolla saati että ehtis laittamaan naamaansa, käydä vaateostoksilla, harrastaa tai edes kotona esim. ommella rauhassa.
Yhden 3-4- vuotiaan kanssa asiat alkoi olla jo helppoja, hän kulki mukana ja leipominen ym. onnistui hyvin. Mutta mulla ei ole ollut tähän mennessä kahta lasta, joten olis mukava kuulla kokeneemmilta, että saanko mä vielä ennen lasten kouluunmenoa yhtään rauhaa tehdä mitään asiaa kunnolla saati käyttää aikaa itseeni. Vähänkin isommat siivoukset on jääneet, esim. lattialistojen pyyhkiminen, kaappien siivoaminen ym. Nuprempi nukkuu päivällä 1/2-1 tuntia kerrallaan, joten ei siinäkään ajassa ehdi kuin pelata isomman kanssa jonkun pelin, kun häntäkin yritän vähän huomioida.

 

[vieras]

Enpä tiiä millon helpottaa,itsellä lapset 2v ja 8kk. Mie otan mahdollisimman paljon lapsia mukaan kotitöihin ja tekemisiin,esim. leipomiset tehdään melkein aina yhdessä esikoisen kanssa. Siivous sujuu,kun antaa isommalle luutun käteen ja pienempi konttaa innoissaan imurin perässä. Omia harrastuksia ei juurikaan ehdi harrastamaan,joskus kun lapset viihtyy leikeissään niin pystyn esim. kutomaan siinä vieressä. Ja sit illalla kun saa ne unten maille on omaa aikaa.. Käykö sulla se isompi missään kerhoissa?

 

[f]

Viestejä
1006

 

[Mrs Shillelagh]

Viestejä
1006

Sä et taida olla mikään luova ihminen?

 

[vieras]

Meillä "pahin" tai rankin vaihe oli, kun lapset olivat 1-, 3- ja 5-vuotiaat. Silloin ei ollut juuri mitään omaa elämää. Kaikki pyöri lasten ympärillä ja heidän ehdoillaan mentiin täysin. Tuota vaihetta kesti n.vuoden kunnes esikoinen lähti eskariin ja sitä myöten arki alkoi pikku hiljaa helpottua.

 

[En ymmärrä.]

Olen alkanut turhautua tähän, että mitään ei pysty tekemään kunnolla, kun pitää vahtia vajaan vuoden ikäistä kuin haukka ja 5-vuotiaskin vaatii osansa eli ruoka pitää olla pari kertaa päivässä ja sotkua tulee. Alan olla vähän kypsä tähän, että kotia ei ehdi siivota koskaan kunnolla saati että ehtis laittamaan naamaansa, käydä vaateostoksilla, harrastaa tai edes kotona esim. ommella rauhassa.
Yhden 3-4- vuotiaan kanssa asiat alkoi olla jo helppoja, hän kulki mukana ja leipominen ym. onnistui hyvin. Mutta mulla ei ole ollut tähän mennessä kahta lasta, joten olis mukava kuulla kokeneemmilta, että saanko mä vielä ennen lasten kouluunmenoa yhtään rauhaa tehdä mitään asiaa kunnolla saati käyttää aikaa itseeni. Vähänkin isommat siivoukset on jääneet, esim. lattialistojen pyyhkiminen, kaappien siivoaminen ym. Nuprempi nukkuu päivällä 1/2-1 tuntia kerrallaan, joten ei siinäkään ajassa ehdi kuin pelata isomman kanssa jonkun pelin, kun häntäkin yritän vähän huomioida.

Kai lapsilla on isä? Ihmettelen tätä, että ei muka koskaan pääse vaateostoksille, tai harrastukseen jne. Kyllä kai se isäkin voi lastensa kanssa joskus muutaman tunnin viettää, jotta äiti saa vähän omaa aikaa. Mikä siinä on teillä niin hankalaa? Kertokaa toki.

 

[Mummy Sunshine]

Enpä tiiä millon helpottaa,itsellä lapset 2v ja 8kk. Mie otan mahdollisimman paljon lapsia mukaan kotitöihin ja tekemisiin,esim. leipomiset tehdään melkein aina yhdessä esikoisen kanssa. Siivous sujuu,kun antaa isommalle luutun käteen ja pienempi konttaa innoissaan imurin perässä. Omia harrastuksia ei juurikaan ehdi harrastamaan,joskus kun lapset viihtyy leikeissään niin pystyn esim. kutomaan siinä vieressä. Ja sit illalla kun saa ne unten maille on omaa aikaa.. Käykö sulla se isompi missään kerhoissa?

Ei noiden kanssa voi edes imuroida kun pienemmän intohimo on johtojen pureminen. Isompi ei suostu menemään minnekään kerhoon, joku jännitysikä tullut. Yritetty on kovin.
Pienempänä meni vauva kantoliinassa mukana mut alkaa olla painava kanniskeltava huonon selän kanssa.
Pienet negaatiot mulla päällä

 

[4- ja 5-vuotiaat meillä ja helppoa on]

En halluu olla ilkeä, mutta pienessä ikäerossa on etunsa.

 

[tuulen sydän]

Olen alkanut turhautua tähän, että mitään ei pysty tekemään kunnolla, kun pitää vahtia vajaan vuoden ikäistä kuin haukka ja 5-vuotiaskin vaatii osansa eli ruoka pitää olla pari kertaa päivässä ja sotkua tulee. Alan olla vähän kypsä tähän, että kotia ei ehdi siivota koskaan kunnolla saati että ehtis laittamaan naamaansa, käydä vaateostoksilla, harrastaa tai edes kotona esim. ommella rauhassa.
Yhden 3-4- vuotiaan kanssa asiat alkoi olla jo helppoja, hän kulki mukana ja leipominen ym. onnistui hyvin. Mutta mulla ei ole ollut tähän mennessä kahta lasta, joten olis mukava kuulla kokeneemmilta, että saanko mä vielä ennen lasten kouluunmenoa yhtään rauhaa tehdä mitään asiaa kunnolla saati käyttää aikaa itseeni. Vähänkin isommat siivoukset on jääneet, esim. lattialistojen pyyhkiminen, kaappien siivoaminen ym. Nuprempi nukkuu päivällä 1/2-1 tuntia kerrallaan, joten ei siinäkään ajassa ehdi kuin pelata isomman kanssa jonkun pelin, kun häntäkin yritän vähän huomioida.

Aika tutulta tilanteelta kuulostaa. Mä vaan päätin tehdä sen valinnan, että otan siitä vähästä "vapaa-ajasta" omaa-aikaakin ja kestän tään huushollin sotkuisuuden...vaikka se välillä ärsyttää ja stressaa. Mietin sitä, että kumpi stressaa enemmän. Se, että kerran päivässä kämppä on pienen hetken suht siisti (kokonaan siistiksi sitä en ehtisi saada) vai sen, että rentoudun hieman ja teen hieman kotihommia.

 

[Mummy Sunshine]

Olen alkanut turhautua tähän, että mitään ei pysty tekemään kunnolla, kun pitää vahtia vajaan vuoden ikäistä kuin haukka ja 5-vuotiaskin vaatii osansa eli ruoka pitää olla pari kertaa päivässä ja sotkua tulee. Alan olla vähän kypsä tähän, että kotia ei ehdi siivota koskaan kunnolla saati että ehtis laittamaan naamaansa, käydä vaateostoksilla, harrastaa tai edes kotona esim. ommella rauhassa.
Yhden 3-4- vuotiaan kanssa asiat alkoi olla jo helppoja, hän kulki mukana ja leipominen ym. onnistui hyvin. Mutta mulla ei ole ollut tähän mennessä kahta lasta, joten olis mukava kuulla kokeneemmilta, että saanko mä vielä ennen lasten kouluunmenoa yhtään rauhaa tehdä mitään asiaa kunnolla saati käyttää aikaa itseeni. Vähänkin isommat siivoukset on jääneet, esim. lattialistojen pyyhkiminen, kaappien siivoaminen ym. Nuprempi nukkuu päivällä 1/2-1 tuntia kerrallaan, joten ei siinäkään ajassa ehdi kuin pelata isomman kanssa jonkun pelin, kun häntäkin yritän vähän huomioida.

Kai lapsilla on isä? Ihmettelen tätä, että ei muka koskaan pääse vaateostoksille, tai harrastukseen jne. Kyllä kai se isäkin voi lastensa kanssa joskus muutaman tunnin viettää, jotta äiti saa vähän omaa aikaa. Mikä siinä on teillä niin hankalaa? Kertokaa toki.

Isä on kovin aktiivinen isä, mutta meillä on uusi talo, jossa riittää hommia kyllä isällekin, joka on lisäksi iltaopiskelija.

 

[Nalletar]

Meillä on lapset 3v4kk ja 1v4kk. Isomman kanssa on jo aika helppoa. Sen saa katselemaan piirrettyjä ja leikkimään jo itsekseen, mutta tuon pienemmän kanssa ei sellanen onnistu. Jonkun verran leikkivät kyllä keskenään. Asunnon pidän perussiistinä ja itseni. Ruokaa laitan välttämättömän. Mitään kovin erikoisia hommia en noiden kahden kanssa koita aikaan saadakaan. Paljon kuljetaan puistoissa, kerhoissa, jne. että saavat virtaansa puretuksi. Ja kun on poissa kotoa niin ei sotkutkaan niin häiritse. Mies on paljon poissa työmatkoilla, mutta silloin kun on paikalla niin jätän paljon lapset sen huolehdittavaksi ja lähden itse ovesta ulos. Ei tätä hommaa muuten jaksaisi, jos ei olisi mitään vastapainoa.

 

[v]

Olen alkanut turhautua tähän, että mitään ei pysty tekemään kunnolla, kun pitää vahtia vajaan vuoden ikäistä kuin haukka ja 5-vuotiaskin vaatii osansa eli ruoka pitää olla pari kertaa päivässä ja sotkua tulee. Alan olla vähän kypsä tähän, että kotia ei ehdi siivota koskaan kunnolla saati että ehtis laittamaan naamaansa, käydä vaateostoksilla, harrastaa tai edes kotona esim. ommella rauhassa.
Yhden 3-4- vuotiaan kanssa asiat alkoi olla jo helppoja, hän kulki mukana ja leipominen ym. onnistui hyvin. Mutta mulla ei ole ollut tähän mennessä kahta lasta, joten olis mukava kuulla kokeneemmilta, että saanko mä vielä ennen lasten kouluunmenoa yhtään rauhaa tehdä mitään asiaa kunnolla saati käyttää aikaa itseeni. Vähänkin isommat siivoukset on jääneet, esim. lattialistojen pyyhkiminen, kaappien siivoaminen ym. Nuprempi nukkuu päivällä 1/2-1 tuntia kerrallaan, joten ei siinäkään ajassa ehdi kuin pelata isomman kanssa jonkun pelin, kun häntäkin yritän vähän huomioida.

Kai lapsilla on isä? Ihmettelen tätä, että ei muka koskaan pääse vaateostoksille, tai harrastukseen jne. Kyllä kai se isäkin voi lastensa kanssa joskus muutaman tunnin viettää, jotta äiti saa vähän omaa aikaa. Mikä siinä on teillä niin hankalaa? Kertokaa toki.

Isä on kovin aktiivinen isä, mutta meillä on uusi talo, jossa riittää hommia kyllä isällekin, joka on lisäksi iltaopiskelija.

Ok, jos isä on illatkin poissa kotoa, niin sitten kyllä ymmärrän turhautumisesi. Mutta entäs viikonloput? Ei kai hän silloin opiskele. Ihan oman jaksamisesi vuoksi suosittelisin, että keksitte jonkun ratkaisun siihen, miten saisit vähän omaa aikaa. Muuten väsähdät jossain vaiheessa lopullisesti.

Mitä siivoamiseen tulee, niin vaikka kaikki ei ihan tip top kunnossa olisikaan, niin siihen ei maailma kaadu. Älä turhaa stressaa. Siivoa sem minkä kykenet.

 

[Riittu]

Olen alkanut turhautua tähän, että mitään ei pysty tekemään kunnolla, kun pitää vahtia vajaan vuoden ikäistä kuin haukka ja 5-vuotiaskin vaatii osansa eli ruoka pitää olla pari kertaa päivässä ja sotkua tulee. Alan olla vähän kypsä tähän, että kotia ei ehdi siivota koskaan kunnolla saati että ehtis laittamaan naamaansa, käydä vaateostoksilla, harrastaa tai edes kotona esim. ommella rauhassa.
Yhden 3-4- vuotiaan kanssa asiat alkoi olla jo helppoja, hän kulki mukana ja leipominen ym. onnistui hyvin. Mutta mulla ei ole ollut tähän mennessä kahta lasta, joten olis mukava kuulla kokeneemmilta, että saanko mä vielä ennen lasten kouluunmenoa yhtään rauhaa tehdä mitään asiaa kunnolla saati käyttää aikaa itseeni. Vähänkin isommat siivoukset on jääneet, esim. lattialistojen pyyhkiminen, kaappien siivoaminen ym. Nuprempi nukkuu päivällä 1/2-1 tuntia kerrallaan, joten ei siinäkään ajassa ehdi kuin pelata isomman kanssa jonkun pelin, kun häntäkin yritän vähän huomioida.

Aika tutulta tilanteelta kuulostaa. Mä vaan päätin tehdä sen valinnan, että otan siitä vähästä "vapaa-ajasta" omaa-aikaakin ja kestän tään huushollin sotkuisuuden...vaikka se välillä ärsyttää ja stressaa. Mietin sitä, että kumpi stressaa enemmän. Se, että kerran päivässä kämppä on pienen hetken suht siisti (kokonaan siistiksi sitä en ehtisi saada) vai sen, että rentoudun hieman ja teen hieman kotihommia.

Sama täällä. Olen laittanut oman hyvinvoinnin edelle. Koti on lähes aina jollakin tavalla sotkuinen tai ainakin sotkeentuu nopeasti siivouksen jälkeen. Mutta silti haluan harrastaa jotain, käydä ostoksilla jne. Tarvitsen omaa aikaa, muuten en jaksa! Onneksi tietysti mieskin on välillä lasten kasnsa, että saan sitä omaa aikaa. Mutta joku siitä kärsii, ja tällä hetkellä se on kodin siisteys...

 

[Emilyn]

Ompelukonetta en minäkään rullaa kun 1- ja 3vee neitit pyörii lähellä, mutta muu kyllä sujuu. Lapset pyörivät jaloissa mukana, isompi tykkää olla kotiapulainen touhuissa ja pienempikin jo alkaa matkia jotain pölyjen pyyhkimistä Ruokaa kannattaa tehdä kerralla enempi ja sen voi pyöräyttää ohimennen vaikka aamupalan aikaankin, jos muutoin aikataulu tekee tiukkaa.

Organisoi. Esim. itse teen aamuisin niin, että ensin pesut ja pukemiset, sitten puuron keitto, puuro jäähtymään, sillä aikaa omat pesut ja aamupalan jälkeen oman naaman ja hiusten laitto. Jos ollaan lähdössä jonnekin, herään ennen lapsia ja laitan itseni valmiiksi.

Eikä ruoanlaittokaan kauaa vie, sillä aikaa kun padat porisee ehtii järjestellä ympäristöä. Siivoaa jäljet aina samantien pois jne.

 

[vieras]

Jaa.. mä en tiedä koska sinulla helpottaa. Mutta miksi elämästä tehdään niin vaikea? Koskaan ei voi mitään tehdä, koskaan ei voi mihinkään mennä jne koska on pari lasta. Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota, että KAIKEN AIKAA pitää vahtia niitä lapsia. Siis joo toki pitää katsoa perään, että eivät vahingoita itseään tai tee mitään kiellettyä jne. Mutta.. meillä on hyvin pienestä, jo siinä vaiheessa kun lapsi alkanut liikkua tehty rajat mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei. Joo toki on ollut meillä kovapäisiä lapsia ja myös heitä jotka ovat uskoneet kerrasta. Meillä 5 lasta, toki aina nuorin ollut vähintää 3-3½ v kun uusi vauva syntynyt.

En ole koskaan tuntenut elämää raskaaksi tai vaikeaksi. Paitsi silloin, kun lapsi sairastui vakavasti 7v sitten eikä ole parantunut vieläkään. Meillä on mies LASTEN ISÄ, joka on lasten kanssa jos haluan käydä yksin jossain. Olemme tämän 17v aikana ottaneet ns. omaa yhteistä aikaa säännöllisesti 3-5 kert/v. Eli lapset hoitoon ja me olemme tehneet sillä välin mitä haluamme. Lapset ovat olleet yökylässä 2-7 pv kerrallaan. Ehkä tämä osittain on helpottanut arkea ja jaksamista.

Ja mä olen kyllä ihan eri mieltä siitä etteikö yhtään mitään voisi tehdä. Siis ihan varmaan voi. Joo en ole mikään täydellinen energinen äiti. Joskus vaan on näitä laiskottelupäiviä välillä. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että lasten kanssa voi tehdä mitä tarvii (leipoa, siivota, ruokaa tehdä jne). Se on vaan itsestä kiinni, ja jos ihminen jotain haluaa se onnistuu kun vaan tarpeeksi haluaa. Mä en ole alistunut mihinkään verukkeisiin "ei lasten kanssa voi mitään tehdä kun pitää koko ajan vahtia mitä se nuorin tekee". Elämä menee siihen jos itse haluiaa.

Meillä elämä on tosin jo helpompaa kun nuorin on 4v. Ja onneksi ei enää tarvi lisää lapsia hankkia.

 

[Riikka]

Sympatiat aloittajalle. Siihen vielä, että ne päivät kun lapset tai äiti on kipeänä... Huoh!

 

[Mummy Sunshine]

Olen alkanut turhautua tähän, että mitään ei pysty tekemään kunnolla, kun pitää vahtia vajaan vuoden ikäistä kuin haukka ja 5-vuotiaskin vaatii osansa eli ruoka pitää olla pari kertaa päivässä ja sotkua tulee. Alan olla vähän kypsä tähän, että kotia ei ehdi siivota koskaan kunnolla saati että ehtis laittamaan naamaansa, käydä vaateostoksilla, harrastaa tai edes kotona esim. ommella rauhassa.
Yhden 3-4- vuotiaan kanssa asiat alkoi olla jo helppoja, hän kulki mukana ja leipominen ym. onnistui hyvin. Mutta mulla ei ole ollut tähän mennessä kahta lasta, joten olis mukava kuulla kokeneemmilta, että saanko mä vielä ennen lasten kouluunmenoa yhtään rauhaa tehdä mitään asiaa kunnolla saati käyttää aikaa itseeni. Vähänkin isommat siivoukset on jääneet, esim. lattialistojen pyyhkiminen, kaappien siivoaminen ym. Nuprempi nukkuu päivällä 1/2-1 tuntia kerrallaan, joten ei siinäkään ajassa ehdi kuin pelata isomman kanssa jonkun pelin, kun häntäkin yritän vähän huomioida.

Kai lapsilla on isä? Ihmettelen tätä, että ei muka koskaan pääse vaateostoksille, tai harrastukseen jne. Kyllä kai se isäkin voi lastensa kanssa joskus muutaman tunnin viettää, jotta äiti saa vähän omaa aikaa. Mikä siinä on teillä niin hankalaa? Kertokaa toki.

Okei, mä liiottelin vähän. On mulla harrastuksia pari kertaa viikossa eli "koskaan"-sana oli vahvasti liioiteltu, mutta jotenkin välillä kypsyttää tämä äitinä ja kotiäitinä olo vaan niin paljon, kun kotia ei edes pysty siistinä pitämään tai leipomaan niin usein kun haluais, ompelemaan jotain tms. Meillä siis uusi koti ja tuntuu, että joka nurkka on ihan kesken, kun ei ehdi laittaa paikkoja kuntoon.
Olin jo ehtinyt tottua siihen rauhaan, kun esikoinen oli jo hyvän aikaa "helppo", mutta ei silti, pienellä ikäerolla en olis niitä ainakaan jaksanut.
Olen ainoa lapsi ja itse tehnyt lapset yli kolmekymppisenä, joten ehdin tottua siihen rauhalliseen elämäntahtiin ja siihen, että saa tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Tää vauvan äitinä olo ei taida olla mun juttu, olen aikalailla erakkoluonne ja haaveilija... Mutta sen kyllä toki kestää, kun katselee tuota ihanuutta tuossa touhuamassa :heart:

 

[meah]

En mä tiedä, koska helpottaa, jos on vaikeaa.

Ei mulla ole ollut. Tässä on ihan hyvin hoituuntunut nuo 3 mukulaa, kani, 4 kissaa, koira, kanala, sekalainen setti hevosia (nyt just 7), pihahommat...

Ja kyllä mä ehdin itseksenikin vipeltää ja touhuta välillä, kun lapset on isänsä kanssa.

Mutta onhan ne järjestelykysymyksiä. Mä en todellakaan jaksa edes ajatella jotain lattialistojen pyyhkimisiä kovin usein, saati kaappien järjestelyä kuin pari kertaa vuodessa.

Siivoan kun ehdin ja jaksan, ei täällä kukaan ole paskaan hukkunut, vaikka laminaatista ei voikaan aina naamaansa peilata...

 

[Mummy Sunshine]

Sympatiat aloittajalle. Siihen vielä, että ne päivät kun lapset tai äiti on kipeänä... Huoh!

No ehkä tämä aloitus just siks tänään kun olen kipeänä parhaillaan... Tuntuu tavallista raskaammalta.
Ja tuo pienin on menossa tähystykseen lähiaikoina kun se on meinannut tukehtua moneen kertaan viime aikoina. Siksi en uskalla jättää sitä juurikaan vahtimatta, äskenkin oli löytänyt nopan suuhunsa. Esikoisen kanssa ei ollut sellaista ongelmaa ja siksi tämän vauvan kanssa on vähän työläämpää. En uskalla yksinkertaisesti jättää hänät vahtimatta ainakaan ennenkuin päästään tähystykseen.

 

[maissihiiri]

No omasta puolestani voin sanoa, että mä koen meillä olevan suht helppoa jo nyt, kun lapset on 3,5v ja 2v. Ovat kuin paita ja peppu, leikkivät ja viihdyttävät toisiaan (toki välillä tappelevat), tekevät yhdessä mun kanssa kotitöitä, menevät nukkumaan nätisti... Kyllä meilläkin taitaa jatkuvasti olla päällä pieni kaaos, mutta ei siitä kannata välittää, siivoan aina sitten kun huvittaa ja jaksan.

 

[piu]

meillä lapset syntyneet 2v välein. alkoi elämä helpottaa kun nuorin tuli 1,5 v ikään. nyt on jo ihan helppoa kun lapset 3,5 ja 7.

 

[Mummy Sunshine]

meillä lapset syntyneet 2v välein. alkoi elämä helpottaa kun nuorin tuli 1,5 v ikään. nyt on jo ihan helppoa kun lapset 3,5 ja 7.

Voi, tämä lohdutti. Kiitos!

 

[Kowalski]

En mä tiedä, koska helpottaa, jos on vaikeaa.

Ei mulla ole ollut.

Peesi.

Mulla tosin vain kaksi lasta, tasan 2 v ikäerolla.

En tiiä, miksen koe että mulla olisi ollut vaikeaa. Ehkä odotin paljon pahempaa, eikä pessimistit koskaan pety

 

[f]

Viestejä
1006

Sä et taida olla mikään luova ihminen?

Oli ihan pakko! Katsos kun sen ajan kun hengailee täällä palstalla voisi käyttää ihan hyvin johonkin muuhun.
Minä mukaanlukien...

 

[O.o]

Isä on kovin aktiivinen isä, mutta meillä on uusi talo, jossa riittää hommia kyllä isällekin, joka on lisäksi iltaopiskelija.

Onko teillä joku mätä talo, vai miksi talo vie niin paljon miehesi aikaa?? Ja kyllä itsekin asun omakotitalossa, mutta mitä täällä pitää kokoajan tehä?? Ja itsekin opiskelen iltaisin ja käyn töissä. Kuitenkin aikaa riittää vaikka mihin. Vai etkö vain kehtaa myöntää että miehes ei osallistu?