Kannattaa antaa vain lapsen kehittyä omaa tahtia. JOs lapsi esim. kaatuu ja lyö itsensä pahasti, niin fyysinen kehitys voi ottaa takapakkia, kun lapsi pelkää uutta kaatumista.
Kaikki uudet fyysiset taidot liikkumisen suhteen vaativat hermostolta tiettyä kypsyysvaihetta sekä mahdollisuutta treenata niitä taitoja. Jos on vilkas lapsi, joka tekee moninkertaisen määrän "lihaksia vahvistavia" liikkeitä rauhallisempaan veijariin verrattuna, niin mikäli heidän motorinen kehityksensä on samanlainen, niin todennäköisempää tietysti on se, että se rauhallisempi lähtee myöhemmin liikkeelle.
Meillä esikoinen kiipesi portaat ylös 6 kk:n iässä, meni itse istuma-asentoon 7 kk:n iässä ja pian silloin alkoi ryömimään. Tukea vasten seisomaan hän oppi 9 kk:n iässä ja 10 kk:n iässä hän käveli. Vuoden ikäisenä kävely oli jo sujuvaa ilman kummempia kaatuiluja. Nuoremmman kehitys on laahannut noin 3 kk:tta esikoista jäljessä.