Mieheni on nigerialainen ja hanen kulttuuriin kuuluu, etta tyttolapsille laitetaan korvakorut ihan vauvoina, mieheni selityksen mukaan etta 'nakee vauvan olevan tytto' tai kalyni mukaan ' ei kay niin kipeasti, kun vauvana reiat laitetaan'. Mina olen 'totaalisesti' edellamainittua vastaan; henkilokohtaisesti minulle tulee aina mieleen, kun naen pienen lapsen korvakorut korvissa, etta vanhemmilla 'vahan viiraa'. Mieheni ja jopa anoppini ymmartavat kantani, eika meidan tytoilla (2.5V ja 8kk) ole korviksia eika tule olemaan ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen, vaikka vanhempi sanoi haluavansa pienet korvakorut, kun naki serkullansa olevan. Osasi viela painottaa, etta haluaa PIENET, ei isoja, kuten serkullaan on. Korvakorukeskustelu loppui siihen, kun selitin sievasti, etta korvakorut voidaan laittaa sitten, kun ollaan vahan isompia. Neiti totesi tyynesti, etta' joo, joku paiva laitetaan korvakorut'.