Korvessa asumisen haitat ja hyödyt lasten kannalta?

Se on paljon vanhempien viitseliäisyydestä kiinni onko siellä nuoren hyvä olla. Itse koin että lapsena se oli aivan mahtavaa kun oli tilaa juosta pelloilla ja metsissä. Talvella hiihdettiin pitkin peltoja jne, Ei tarvittu maksullisia liikuntaharrastuksia kun liikuttua tuli. N.15v alkoi kaipaan vkonloppuisin jtn elämää. Olisin halunnu elokuviin. silloin olin sitten kavereilla joskus yötä kaupungissa. Mutta vanhemmilta odotin enemmän, heillä vaan oli kädet täynnä töitä aina.

 

Koulumatkat ei ole ongelma, koska kouluauto hakee lähes pihasta asti tai ainakin sen oman pihatien päästä asti. Vanhempien kannalta on kiva, että lasten kaverien vanhemmat tuntee, joten tietää mihin lapsensa laskee. Lapset oppii viihtymään ja leikkimään paljon itsekseen. Tää voi tietty jossain määrin olla ongelma, kun koulu alkaa ja pitäisi oppia tulemaan toimeen ryhmissä. Yleensä ei ole mikään iso ongelma.

 

Meiltä alakouluun 7 km, lähinpään kauppaan ja yläkouluun 17 km. Koulukuljetuksen lapset tulevat saamaan aina. Harrastuksia heilel ei vielä ole, mutta sittenhän kuskataan, kun kerran kaksi autoa omistetaan.. Iso piha, eläimiä, RAUHAA.. ihanaa!!! Ja tällä hinnalla ei tällaista omakotitaloa ulkorakennuksineen ja tontteineen olis ikinä saanut keskustan läheltäkään, enkä kyllä olisi niin välittänytkään keskustassa asua.. naapurit auttavat toinen toisiaan, vanha kunnon kökkäperinne elää. Ihanat maisemat!! Lapsilla ei ole kiire "sokkarin" kulmille notkumaan ja vetämää kaljaa ja tupakkaa...kauppareissut hoituu työmatkalla, jos on pakko esim. maitoa hkea, kun molemmat työskennellään eri paikkakunnalla..mutta säästöäkin tulee, kun yritetään käydä kerran viikossa hakemassa koko viikon eväät jne. En nyt kyllä keksi mitään huonoa tästä korvessa asumisesta PARASTA!!

 

Mitä vikaa on ylinopeuden ajamisella viritetyllä mopolla? Ei siitä paljon enää tekemiset parane jos nyt ei oteta panemista mukaan lukuun.

 

[QUOTE="aave";24258670]Se on paljon vanhempien viitseliäisyydestä kiinni onko siellä nuoren hyvä olla. Itse koin että lapsena se oli aivan mahtavaa kun oli tilaa juosta pelloilla ja metsissä. Talvella hiihdettiin pitkin peltoja jne, Ei tarvittu maksullisia liikuntaharrastuksia kun liikuttua tuli. N.15v alkoi kaipaan vkonloppuisin jtn elämää. Olisin halunnu elokuviin. silloin olin sitten kavereilla joskus yötä kaupungissa. Mutta vanhemmilta odotin enemmän, heillä vaan oli kädet täynnä töitä aina.[/QUOTE]

Valitettavasti ainakaan mun vanhemmat eivät kyenneet sellaiseen viitseliäisyyteen, joka olisi saanut minut viihtymään siellä jumalan selän takana. En tiedä miten se viitsiminen edes parantaisi esim. valinnaisten aineiden tarjontaa pienellä paikkakunnalla.

Sanotaan ihan suoraan, että uskon tarjoavani lapsilleni paremmat mahdollisuudet elämässä asumalla kaupungissa. Perheitä ja lapsia on erilaisia, me sovellumme tähän kaupunkiasumiseen huomattavasti paremmin.

 

Riippuu niin monesta asiasta. Tietysti niille maalla asuminen on helpompaa, jotka siellä on asuneet syntymästään asti.
Maalla on mukavaa kalastaa, uida, ajella kaikenlaisilla vehkeillä ja näin edelleen, mutta kaverit ovat pitkän matkan päässä ja harrastusmahdollisuudet rajatut.
Itse olen kasvanut maalla lapsuuteni ja asun siellä vieläkin, pienessä maalaiskaupungissa, ensin syrjäkylällä, sen jälkeen keskustassa. Itse en ole kärsinyt, tosin asuin keskustassa suurimman osan aikaa.
Vanhemmista sen verran että, maaseudulta on aika vaikea löytää töitä.
Esimerkiksi vaimollani on töihin 40 km suuntaansa töihin ja joutunut jopa auto-onnettomuuteen työmatkalla, kun lunta satoi ja tie liukas.
Tätä kannattaa punnita vähän joka kantilta.

 

Ja Suomessa ei ole oikeasti suuria kaupunkeja lainkaan. Ei sinne päinkään. Kuten kiinalainen ystäväni eilen sanoi, hän on kotoisin pikkukaupungista (asukasluku 7,6 miljoonaa). Helsingissä voi uida luonnonvesissä, kerätä marjoja, nähdä villieläimiä päivittäin muuallakin kuin Korkeasaaressa yms. yms. yms. Ei tämä mikään metropoli ole, kaukana siitä.

 

Mä olen asunut 6-vuotiaasta 16-vuotiaaksi korvessa ja oon edelleen vähän katkera mun vanhemmille, että raahasivat mut pois kavereiden luota siihen helvettiin..
Koulu oli 10km päässä oleva pieni kyläkoulu ja kaikki muut asuivat jossain sen lähettyvillä, minä sitten lapsuuteni vietin yksinäni siellä korvessa ja edelleen olen sosiaalisesti täysin osaamaton. Sisaruksetkin kun ovat reilusti mua nuorempia. Yläasteelta päästyä muutin serkkuni luo Tampereelle, että olis helpompi kulkea kouluun, kun sieltä korvesta millään olisi päässyt. Siinä kohtaa sitten repes oikein kunnolla helvetti irti, kun yhtäkkiä pääsinkin pois metsän keskeltä kaupunkiin ja oli paljon ihmisiä ja tekemistä joka puolella. Musta tuli ihan kamala teinihirviö, ryyppäsin ja riehuin ja koulu meni ihan vituilleen.
Nykyään kyllä osaan jo nauttia tuolla maalla KÄYMISESTÄ, mutta hitusenkin pitempi vierailu alkaa ahdistaan. Mun mielipide siis on aika vahvasti se, että korvessa asumisessa ei ole lapsen kannalta mitään hyvää. Aikuiselle ehkä ihan kiva, kun on omaa rauhaa ja näin, mutta ei lapselle, ei todellakaan.

 

+Paljon tekemistä.
+Oma rauha, saa juosta vaikka alasti pihalla, jos huvittaa, eikä tarvitse ajatella mitä muut ajattelevat
+Tilaa toteuttaa itseään. Mielikuvitusta joutui käyttämään, koska puistoja tai leikkipaikkoja ei ollut lähellä.
+Oppii tekemään töitä haluamansa eteen
+Herkkuostoksille ei pääse ilman vanhempia

-Harrastusmahdollisuudet vähäiset ja vaatii usein autokyydit. Tosin itse sain harrastaa juuri niitä lajeja mitä halusin, koska vanhemmat kiltisti kuskasivat ja kimppakyydit oli keksitty.
-Pienet piirit. Sama porukka saattaa kulkea yhdessä ala-asteelta lukioon ja jos siinä porukassa ei viihdy niin voivoi.
-Pienissä kouluissa opetus voi olla vähän mitä sattuu.
-Kaverit saattavat asua kaukanakin. Toisaalta tällöin oppii myös leikkimään yksinään.

 

Kirjotetaanpa tämä nyt sitten ihan siellä syrjäkylillä asuneen lapsen/teinin näkökulmasta (ja joo, en oo palaamassa).

- Yksinäisyys, lähin naapuri missä oli suht samanikäsiä oli 2km päässä, mutta tämäkin kaveerasi enemmän muiden hieman kauempana asuvien samaa ikäluokkaa olevien kanssa kuin tällaisen vuotta nuoremman kanssa.
- Ei harrastuksia, 10km päästä löytyi tasan seurakunnan kuoro ja lentopallo, halusit jotain muuta -> matkaa 35km ja kukaan ei kuskannut.
- Ainut luokalla joka kulki taksilla ala-asteella -> kiusaamista
- Yläasteellekin se 10km mikä ala-asteellekin, ja koska ei oikeastaan kuskattu yhtään mihinkään, olin yksinäinen edelleen.
- Kavereita ei juuri koskaan tullut kylään, ihan vain koska matkaa oli minimissään tuo 10km ja tie kapeaa soratietä, joka oli yli puolet vuodesta erittäin kehnossa kunnossa.
- Sisko itsellä kyllä on, mutta paljonpa iloa oli siitäkin kun kumpikin näkee maailman aikalailla eri tavalla.
- Kouluautolle ei todellakaan ole kiva kävellä kilometriä aamulla pimeässä ja odottaa sitten siellä pimeän keskellä ajan x verran (kovilla pakkasilla sinne taksiin ei päässyt lämmittelemään kun taksikin oli jäässä).
- Kesälomat yksin, yllätysyllätys, mistä niitä kavereita siihen olisi löytynyt jos niitä ei kouluaikanakaan ollut ihan vain koska kaikki muut pystyivät näkemään koulun jälkeen ja olivat mieluisampia kavereita.

- Koska siellä keskellä ei mitään ei ollut juuri tekemistä, harrastuksiksi tuli käsityöt, taas uusi syy kiusata.
- Olin erittäin onnellinen kun pääsin kitkemästä allergioiden vuoksi rikkaruohoja! Niitä kun riitti kun koko ajan piti tonttia raivata isommaksi ja isommaksi hyötypuutarhaksi (mitä sitten että vanhemmat sairastaa).
- Jos nyt ei edes puhuta siitä polttopuiden tekorulianssista, joka oli oikeastaan joka kesän "ohjelmanumero".
- Olis pitänyt kuulemma harrastaa koulun jälkeen kävelyä (lääkärien määräyksiä), mutta kuka hullu lähtee kävelemään pimeällä kapealle soratielle, missä hyvä jos 2 autoa mahtuu ohittamaan toisensa? Ei tullut sitten lähdettyä, ei huvittanut tutustua ojanpohjiin, etenkin kun kylän kulttuuriin kuului ajaa sillä sallitulla nopeudella mutkista ja kuopista huolimatta (80km/h).

Lisääkin paskoja puolia löytyy.

Jos nyt teini ryyppää, niin silloin maalle vienti voi olla ihan ok. Siinä menee tovi että keksii miten sieltä pääsee pois ja takaisin, etenkin kun tuollaisella seudulla jossa naapurit on harvassa jokanen auto kyllä kuuluu, eli kotiintuloajoista ei paljon pysty huijaamaan. Muuten vaatii vanhemmilta oikeasti valmiutta kuljettaa lasta/teiniä kavereille ja harrastuksiin vaikka ne harrastukset olisivat kuinka kaukana. Toisinsanoen toinen vanhemmista on melkeinpä sidottu siihen että on valmis kuskaamaan lapsiaan. Meillä tämä ei toiminut kun isää ei pätkääkään huvittanut ja äiti yritti käydä vuorotöissä.

 

[QUOTE="Omppu";24258903]+Paljon tekemistä.
+Oma rauha, saa juosta vaikka alasti pihalla, jos huvittaa, eikä tarvitse ajatella mitä muut ajattelevat
+Tilaa toteuttaa itseään. Mielikuvitusta joutui käyttämään, koska puistoja tai leikkipaikkoja ei ollut lähellä.
+Oppii tekemään töitä haluamansa eteen
+Herkkuostoksille ei pääse ilman vanhempia

-Harrastusmahdollisuudet vähäiset ja vaatii usein autokyydit. Tosin itse sain harrastaa juuri niitä lajeja mitä halusin, koska vanhemmat kiltisti kuskasivat ja kimppakyydit oli keksitty.
-Pienet piirit. Sama porukka saattaa kulkea yhdessä ala-asteelta lukioon ja jos siinä porukassa ei viihdy niin voivoi.
-Pienissä kouluissa opetus voi olla vähän mitä sattuu.
-Kaverit saattavat asua kaukanakin. Toisaalta tällöin oppii myös leikkimään yksinään.[/QUOTE]

Nää oli just samoja mitä itekin ajattelin. On tosin eroo siinä että mitä sillä "korvella" tarkoitetaan ja varmaan eri puolilla Suomea on erilaista (ihan asumistiheyden puolesta). Itse asuin lapsuuteni maalla Savossa ja siellä on paljon vähemmän ihmisiä kuin täällä Kaakon kulmalla missä nyt asutaan. Vaikka kaupunkiin on 30 km ja lähikauppaan (=ABC) 10 km niin täällä on ihmisiä paljon, ei autioita tupia kuten Savon sydämessä. Lapsia on tällä kylällä noin joka kolmannessa talossa ja nää talotkin sijaitsee ihan muutaman sadan metrin päässä toisistaan eikä kilometrien päässä.

Mun listausta:
+ uskallan antaa lapsen nukkua vaunuissa ulkona, kaupungissa en uskaltanut
+ pienestä pitäen oppii kasveja ja eläimiä (jos vanhemmat opettaa tietty), pääsee poimiin ahomansikoita ja vattuja ja mustikoita heti oman pihan laitamilta, voi lähtee ongelle ilman autokyytiä ja metsäretkille voi mennä vaikka joka päivä
+ mahdollista pitää eläimiä pihapiirissä ja lapsikin voi taluttaa koiraa kun ei oo koko ajan joku pyöräilijä hihnaa päin ajamassa
+ pienempikin lapsi voi liikkua turvallisemmin kun liikennettä on vähän (siis just meillä, ei isoa tietä lähellä)
+ koulussa pienemmät ryhmäkoot (miten tuolla keskustassa 25 oppilaan luokalla ekaluokkalainen pärjää???)
+ teininä ei aleta hengaillla joka päivä jossain ostarin kulmilla vaan vanhemmille on pakko tiedottaa paremmin menoista kun on autokyydin varassa, lisäksi lapsen pitää pysyä porukoiden kanssa väleissä että saa sen kyydin eli on oltava kommunikointi- ja neuvotelutaitoa (näen asian siis vanhempien kannalta, lapsesta se tietty voi olla toisin)
+ pienellä kylällä kaikki tietää toisena ja kattoo kans toistenkin lasten perään, eli ei siellä voi käyttäytyä kuin "pellossa" vanhempien saamatta tietää asiasta
+ vähemmän kerrostalokyttääjiä, enemmän reilua naapuriapua
+ vähemmän turhanpäiväisiä kaupallisia houkutuksia, siis vapaa-aika ei ole sitä että hengaillaan katteleen mitä vois ostaa ja ostella karkkia ja limpparia koko ajan

- harrastuksiin matkaa, tosin tältä kylältä kulkee noita bussejakin ainakin vielä oikein hyvin
- kaverivalikoima suppeampi
- koulumatkat saattaa pidentää koulupäivää
- mopokortti ja mopo melko välttämätön kun se aika koittaa

Mut en muuttais ihan heti pois, kun tääl saa olla rauhassa!!

 

Lapsista tulee oma-aloitteisia ja osaavia kun kaikkea pitää tehdä itse.

 

Meillä molemmat pojat tykkää kovasti kun täällä korvessa voi kaikessa rauhassa tehdä sellaisia juttuja mitä "ihmisten ilmoilla" ei. Mies käy paljon kalastamassa molempien poikien kanssa, käydään metsässä kuljeksimassa, pihassa ammutaan tauluja ilmakolla, on kiipeilykalliot ja pihalla muutenkin paljon tilaa temmeltää.

Mutta onhan tässä huonotkin puolensa. Esikoinen kulkee koulutaksilla matkansa ja aamulla tuo metsätie on aikalailla pimeä ja kolkko. Kavereita ei tupsahda kylään kuin joka toinen viikonloppu (erolapset tuolloin isillään). Aika paljon poika jää koulun jälkeen kavereilleen/ isovanhempiensa luokse ja me vanhemmat sitten napataan töidemme jälkeen kyytiin.

Kuskaamista on todella myös, sillä poika harrastaa jalkapalloa monta kertaa viikossa. Tosin monesti, onneksi, poika jää koulusta suoraan just vaikkapa isovanhemmilleen ja menee sieltä treeneihin josta sitten hänet haetaan.

Tässä korvessa asumisessa on todellakin paljon hyviä ja huonoja puolia. Varmaan aika samalla tavalla kuin "ihmisten ilmoilla" asumisessa.

 

asuin 5v asti pienen kunnan keskustassa. sitten muutettiin n. 15km päähän keskustasta. kirosin vanhemmat maan rakoon ja nyt jo mutsikin kiroaa että miksi ikinä ostivat sieltä talon. mitään muuta hyötyä en näe korvessa asumisessa kuin sen että jos on kamalia teiniikäisiä niin eivät niin herkästi lähde kylille kun matka on pitkä. mutta kyllä hätä keinot keksii.. eli olin huojentunut kun muutin pois tuolta!!

 

saa poimia mustikoita taskurahoiksi.

 

Teinit saa kuunnella Van Halenia ja Mötörheadia täysillä.

 

[QUOTE="Hansu";24258702] Lapsilla ei ole kiire "sokkarin" kulmille notkumaan ja vetämää kaljaa ja tupakkaa...[/QUOTE]

Eipä niin, kun niitä vedetään ladon kulmilla tai metsässä. Ja huomattavasti nuorempana ja useammat nuoret kuin kaupungissa, koska mitään muuta tekemistä ei ole mikäli mopon virittäminen, eläinten hoito tai kasvimaan kitkeminen ei kuulu enää teini-iässä lempiharrastuksiin.

Kaupungissa sentään jonkinlainen valvonta ja sosiaalinen kontrolli pelaa, koska "kyttääviä aikuisia" jotka kielivät omille vanhemmille, on käytännössä joka puolella. Kaupunkilaiset myös katsovat nuortensa perään paljon tarkemmin omien nuoruudenkokemusteni mukaan. Maalla löytyy aina joku paikka jonne 14-vuotias voi kaikessa rauhassa kenenkään näkemättä mennä vetämään lärvit tai polttamaan tupakkaa tai pilveä, eikä vanhemmat epäile mitään koska maallahan on niin turvallista ja rauhallista eikä siellä kukaan mitään huumeita käytä ja lapsetkin on lapsia vielä 18-vuotiaanakin. Niinpä joo.

Myös seksielämänsä maaseudun ja syrjäkylien nuoret aloittavat ihan tilastojenkin mukaan kaupunkilaisia nuorempina. Erottuu muuten myös teiniaborttitilastoissakin.

 

Ei pidä paikkaansa. En ole aloittanut seksielämää kun ei ole kumppaneita.

 

[QUOTE="Hansu";24258702]Meiltä alakouluun 7 km, lähinpään kauppaan ja yläkouluun 17 km. Koulukuljetuksen lapset tulevat saamaan aina. Harrastuksia heilel ei vielä ole, mutta sittenhän kuskataan, kun kerran kaksi autoa omistetaan.. Iso piha, eläimiä, RAUHAA.. ihanaa!!! Ja tällä hinnalla ei tällaista omakotitaloa ulkorakennuksineen ja tontteineen olis ikinä saanut keskustan läheltäkään, enkä kyllä olisi niin välittänytkään keskustassa asua.. naapurit auttavat toinen toisiaan, vanha kunnon kökkäperinne elää. Ihanat maisemat!! Lapsilla ei ole kiire "sokkarin" kulmille notkumaan ja vetämää kaljaa ja tupakkaa...kauppareissut hoituu työmatkalla, jos on pakko esim. maitoa hkea, kun molemmat työskennellään eri paikkakunnalla..mutta säästöäkin tulee, kun yritetään käydä kerran viikossa hakemassa koko viikon eväät jne. En nyt kyllä keksi mitään huonoa tästä korvessa asumisesta PARASTA!![/QUOTE]

Useasti kuulee, että muutto pikkupaikkakunnalle voikin toimia päinvastoin, kaljoittelu alkaa jo ala-asteella. Varmaan riippuu paikkakunnasta, perheestä, kavereista jne, mutta tosi monesti tähän törmännyt kun on kuunnellut kaupungista maalle muuttaneiden kokemuksia.

Ei kaupungissa asuminen tarkoita automaattisesti sitä, että vedetään pää täyteen mahdollisimman varhain ja usein. Kaupungissa on myös enemmän vaihtoehtoja kaveripiirien ja vapaa-ajanvieton kanssa.

 

[QUOTE="vieras";24305494]Useasti kuulee, että muutto pikkupaikkakunnalle voikin toimia päinvastoin, kaljoittelu alkaa jo ala-asteella. Varmaan riippuu paikkakunnasta, perheestä, kavereista jne, mutta tosi monesti tähän törmännyt kun on kuunnellut kaupungista maalle muuttaneiden kokemuksia.

Ei kaupungissa asuminen tarkoita automaattisesti sitä, että vedetään pää täyteen mahdollisimman varhain ja usein. Kaupungissa on myös enemmän vaihtoehtoja kaveripiirien ja vapaa-ajanvieton kanssa.[/QUOTE]

Just näin. Pienellä paikkakunnalla olet heti hampaissa, jos et sulaudu muiden joukkoon.

 

Ei tule nyt mieleen muita nurjia puolia kuin se, että Stasi ei halua mopoa...

 

maalla oppii monikulttuuriseksi kun on venäläis ja thaimarjastajia.