Korreloiko lukemisen/kirjoittamisen oppiminen myöhempään opiskelumenestykseen.

Hei!

Musta tuntuu, että nykyään melkein kaikki lapset osaa lukea/kirjoittaa/laskea jo ennen kuin menee kouluun. Itsellä lapset 3v/1v poika-tyttö. Olen ihmetellyt hirveää hötkyilyä tuossa asiassa, tosin mikäs siinä jos lapsella itsellä hirvee halu siihen.

Itse opin lukemaan "vasta" koulussa ja vieläpä vuoden myöhemmin, koska kouluunmenoani lykättiin. Tuohon aikaan koulun lykkääminen vuodella oli aika harvinaista, olin kai epäkypsä. Koulussa kuitenkin pärjäsin aina todella hyvin ja yliopistotutkinto on takataskussa. Isosiskolla sama juttu, tosin meni normaalisti 7v kouluun.

Miehelläni on suunnilleen sama juttu (joskaan häntä ei koulu kiinnostanut kuin vasta yliopistossa). Meni kouluun normiaikaan kyllä ja oppi siellä vasta lukemiset/laskemiset. Hänen veljellään oli suorastaan vaikeuksia ala-asteella, tosin ne vaikeudet ei koskaan loppuneetkaan.

Moni ystäväni on kyllä oppinut lukemaan ennen koulua (ennen, 70-80-luvulla se oli kuitenkin harvinaisempaa) ja pärjänneet hyvin. Mutta on myös sellaisia, jotka ovat olleet "tähtiä" ennen koulua ja ala-asteella, mutta sitten on menestys lopahtanut. Olenkin funtsinut, että onkohan mitään tutkimuksia siitä, että korreloiko aikaisempi kehitys ko. taidoissa myöhempää menestystä ?

Olenkin funtsinut, että

 

En usko... Meillä nyt 11v poika joka on käynyt eskarin kaksi kertaa syystä, että koulu ja mikään siihen liittyvä ei voinu vähempää kiinnostaa, oli vielä liian pieni kouluun. Lukemaan oppi toisen eskari vuoden keväällä eli verrattaen myöhään. Tällä hetkellä 10 oppilas viidennellä luokalla, et ei mikän dille ole vaikka hitaasti oppi lukemisen.

Meidän tyttö on nyt eskarissa, oppi lukemaan alle 5 vuotiaana (itse oppi) nyt lukee kirjoja ja tv:stä tekstit.. Saapa nähä miten hänen koulu menee ensi vuonna ja jatkossa.

 

Toi on muuten jännää, että tosi harva poika on todella hyvä koulussa, ainakaan ala-asteella. Yleensä jokku muut asiat kiinnostaa. Munkin pikkuveli oli semmonen 7-8 oppilas ala-asteella kun ei pätkääkään kiinnostanut just ne koulujutut, mut oli aina ihan superviisas. Kaikki aina ajatteli, että siitä tulee professori jne...

No ei siitä ny ihan proffaa sitten tullu. Pärjäs kyl sitten lukiossa superhyvin ja kirjotti useemman ällänkin. Yliopistoonkin meni mutta siellä ei tullut enää hommista mitään... Olisko sitten niin, että lukiossa pärjänny vielä lahjoilla mutta yliopistossa ois pitäny lukeekkin...

 

Höh. Jos lukemaanoppimisen herkkyyskautena 5-vuotissynttärien tienoilla tarjolla on mahdollisuus oppia lukemaan, niin lapsi oppii ns. luonnostaan. Sillä ei ole mitään tekemistä minkään muun menestyksen kanssa.

Tosin jos lapsen lähiympäristö onnnistuu pitämään yllä lapsen kiinnostusta kirjoitettuun ja puhuttuun kieleen, niin totta kai siitä, että osaa jäsentää kirjoitettua tietoa jo pienenä on iloa kaikille.

Sanataidekerhot kunniaan! Vauvasanis ja pienten lorupiirit, kirjastojen satutunnit ja kotikirjastot, vaikka vaatimattomatkin,ovat kaikki tärkeää tärkeämpi osa tätä.

 

Omani oppi ihan itsestään nyt eskarisyksyn aikana. Kirjaimet tunsi jo kauan. Nyt lukee sujuvasti sekä tekstikirjoitusta että jopa kaunoa =) Minusta on kiva, että oppi! Ja ihan kotihoidettu, fiksu tyttö on kyseessä =)

 

Meidän poika ei osaa kuin osan kirjaimista, mutta numeroista kaikki ja päiväkodista sanoi lastentarhanopettajakin, että on matemaattisesti lahjakas. Osaa laskea ja oli jostain oppinut osan kertolaskuistakin kun kerran saunassa tokaisi sata kertaa kymmenen on tuhat jne. Kyselee myös paljon numeroista ja muistaa paljon numerosarjoja ja kellon aikoja ja muuta numerollista.