korkeat insuliinitasot + ovulaatio(n puuttuminen)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Orion-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Orion-

Aktiivinen jäsen
18.05.2007
21 085
4
38
Amerikkalaisen hormoneihin erikoistuneen lääkärin Diana Schwarzbeinin mukaan "ihmisen pitää parantua laihtuakseen, ei laihtua parantuakseen". Schwarzbeinin periaate pelkistettynä on: kaikki ihmiskehon toiminnot ovat yhteydessä toisiinsa. Yksi epätasapaino luo toisen epätasapainon. Liiallinen jalostettujen hiilihydraattien syöminen on hormoniepätasapainon tärkein aiheuttaja.

Schwarzbeinin mukaan pitkään jatkunut korkea insuliinitaso synnyttää useita ketjureaktioita ihmisen elimistössä solutasolla. Korkean insuliinitason synnyttäjiä ovat vähärasvainen, runsashiilihydraattinen ruokavalio, laihduttaminen, stressi, alkoholi, tupakka, kofeiini, aspartaami, anaboliset steroidit, huumeet ja liialliset lääkitykset, liikunnan puute sekä liiallinen tai tarpeeton kilpirauhashormonin korvaushoito.

Häiriintynyt insuliinin tuotanto sotkee kaikki muut hormonaaliset toiminnot elimistössä. Esimerkiksi naisilla korkeat insuliinitasot johtavat lisääntyneeseen testosteronin määrään, mikä puolestaan heikentää estrogeenejä, mikä johtaa ovulaation poisjäämiseen ja vähentyneeseen progesteronin tuotantoon. Häiriintynyt insuliinitasapaino johtaa myös kohonneisiin adrenaliinin ja kortisolin tasoihin, mikä tarkoittaa, että insuliiniresistentillä on jo kolme hormonia poissa tasapainosta. Ajan mittaan kaikki hormoniepätasapainot johtavat sairastumiseen.

Kun ihminen omaksuu uusia, terveitä elämäntapoja, hänen elimistönsä alkaa käydä läpi siirtymävaihetta, jossa keho alkaa korjata vahinkoja, joita huonot elämäntavat ovat aiheuttaneet. Siirtymävaihe jakaantuu neljään alavaiheeseen: aloitus-, paranemis- ja rasvanpolttovaiheeseen sekä tilaan, jossa ihminen on parantunut. Siirtymävaiheen pituus riippuu siitä, kuinka pahasti elimistön hormonitoimintatoiminta on sekaisin. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa terveys ja elinvoima.
(Lähde: Laihdu ilman nälkää )

Suora lainaus http://www.hiilaritietoiset.net/irtisokerista.pdf sivu 54/65.


Kyllä piti nielasta muutamaan otteeseen ku tuon luki. Mä olen sokeriaddikti, jolla on riesana pcos, juurikin liiallisen sokerinsyönnin ja sen myötä tulleen lihomisen vuoksi. En ihmettele lainkaan sitä, että monet pcos:sta kärsivät on saanu avun vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, ja niin se tuntui toimivan minullekin mutta sorruin takaisin entiseen holtittomaan sokerin mässytykseen...

Tahdoin jakaa tämän tiedon, jos täälä on yhtään toista sellaista joka syö liikaa hiilihydraatteja (suositusten mukainen on ihan liikaa varsinki jos pco) ja kärsii ovuloimattomuudesta. Kannattaa kokeilla vaihtaa laadukkaisiin hiilihydraatteihin ja vähentää muutenkin. Sokerit, peruna, valkoinen vilja (+valkoinen riisi ja pasta) vähintään pois. Verensokeri tasaiseksi niin ettei pääse tulemaan niitä piikkejä siinä eikä siis myöskään insuliinissa.
 
No eihän toi mitään uutta tietoa ole.
Ainakin diabetesta sairastavat tietävät miten vaikeaa voi raskaaksi tulo olla, vaikka toisaalta voi olla että mahdollinen lääkitys edistääkin hedelmöittymistä niin siitä huolimatta ongelmia on paljon.
 
no, mutta Pennyx: ei sitä vaan osaa tulla aatelleeksi.
ehkä just diabeetikot sen tajuaa, mutta silti tuo asia on aika uusi monille!
Itse olen tutustunut Schwarzbeiniin vasta ½ vuotta sitten ja yritän kovasti valmistautua henkisellä tasolla hänen oppeihinsa. VHH:lla olen ollut yli 2,5 vuotta, mutta silti mun tarvis enemmän keskittyä parantamaan itseäni.
- ja varsinkin kun nykypäivän trendi on hyvinkin VÄHÄRASVAINEN ja LIGHT-suuntainen: monen naisen on todella vaikea ymmärtää sitä, että he voisivat syödä "väärin".
että kyllä mun mielestä AP:n postaus on hyvä, jotta muutkin vauvapuuhailijat sais jotain ideaa.
Ja varsinkin kun TUO Schwarzbeinin teoria pätee muihinkin kuin lihaviin: monilla voi hormoonit olla ihan sekaisin, vaikka ylipainoa ei olekaan.

 
Moi kaikille!
Tällä palstalla onkin viime aikoina alettu keskustella paljon ravinnon korkeista hiilaripitoisuuksista ja niiden vaikutuksesta elimistön sokeri- ja hormoonitasapainoon. Keskusteltuani vanhan mummoni kanssa selvisi, etteivät diabeetikot ennen vanhaan monesti edes saaneetkaan lapsia. Lienee johtunut siitä, että lääkkeitä sokeritasapainon saavuttamiseen ei ollut, eikä ruokavalion merkityksestä tiedetty tuon taivaallista. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikilla lihavilla ei ole PCO:ta vaan "taudista" kärsivät myös hoikat naiset. Lihavuus toki on suuri riski myös diabetekseen, jonka porteilla minäkin tässä nyt kolkuttelen. Itselläni on lievä PCO, josta ei sinänsä ole ollut mitään riesaa. Aina normaali kierto ja ovulaatio, mutta nyt sokeritasapaino alkaa heittää. Olen ollut VHH ruokavaliolla nyt 4kk. Olen koettanut karsia ruokavaliosta vaalen leivän ja muutkin "valkoiset", riisin ja pastan. Makeat eivät ole koskaan olleet intohimoni, joten niistä luopuminen ei tuota tuskaa. Jos ajattelen tällaista ruokavaliota koko loppuelämäkseni, en voi kuitenkaan luopua ihan kaikesta ja tuskinpa se on edes koko homman pointti. Laihtuminen ei olisi pahaksi minullekaan, mutta eihän sekään takaa, että vauvahaave toteutuu. Minun on vaan ajateltava ensisijaisesti omaa terveyttäni tulevaisuudessa. Jos ponnisteluni auttavat myös haaveeni toteutumisessa, niin hyvä niin.
Tsemppiä meille kaikille, eri asioiden kanssa kamppaileville =)
 
Diabeetikoilleki tietenki parempi, että sekä verensokeri että insuliini ovat normaalin matalat. Kun lukee vähän noita diabeteksen ruokavaliosuosituksia, ni siinähän ne hiilihydraattimäärät on ihan mahottomia. Ja sehän menee ihan suoraan että mitä enemmän hiilihydraatteja (nopeita varsinki), sitä enemmän insuliinia, joka ei ole hyvä juttu isoina määrinä. Vhh on ainut luonnollinen hoitokeino diabeetikoille, toki sitä insuliiniaki pitää olla 1-tyypin diabeetikoilla mutta vhh:lla saa piettyä määrät matalampana. :) Mä vähän epäilen, että tietääkö kaikki diabetesta sairastavat sen... Kun nuo diabetesliiton ja muitten suositukset on mitä on...

Hyviä pointteja toitte esiin. :)
 
Totta puhut Orion, ei varmaan kaikki diabeetikot itsekkään tiedä mikä olisi hyväksi. Riippuu paljolti varmaan myös siitä, missä on hoidossa ja millaista ohjausta saa. Jopa se, millainen oma terveydenhoitaja tai diabeteshoitaja sattuu, saattaa vaikuttaa siihen, millaista infoa annetaan ja miten kannustetaan omaan hoitoon. Motivoituminen itsehoitoon olis kait se kaikkiein tärkein pointti. Minun mielestä liian paljon jää joskus ihmisen itsensä harteille...mainaan, että pitäisi olla selvillä omasta tilanteestaan ja etsiä aktiivisesti uuttakin tietoa. Mullekin lykättiin Metformiinit käyttöön PCO:hon, eikä kukaan sitten ottanut kantaa olisiko tarpeen myös seurata verensokereita tms. Nyt jälkeenpäin olenkin miettinyt, että kuinkahan kauan minun sokerini ovatkaan oleet päin hanuria?!?
 

Yhteistyössä