Korjaatteko lapsen puhetta?

Poika 2 vuotta puhuu joitakin sanoja ja nyt muutamia kertoja on laittanut pari sanaa peräkkäin. Toiset sanat ovat selviä ja oikein mutta paljon on "sinnepäin". Nyt olenkin miettinyt, että onko oikein (jatkon kannalta) että korjaan sanan oikein vai enkö kiinnitä huomiota siihen, että se on lausuttu väärin. Esim. poika sanoo piijää tarkoittaen piimää. Miten te olette toimineet?

 

Heh, me ollaan jopa itte alettu puhua 2-vee kieltä Muuten kyllä puheen kehitys ollut niin nopeaa, ettei siittä ainakaan meillä ole haittaa ollut. Jotain korjaillaan, esim. autossa kun kuunnellaan musiikkia, nii tyttö pyytää laittamaan "lähemmäksi" kun tarkoittaa pyytää ääntä kovemmalle. Mutta sitte itse puhutaan "piuvasta" (pillimehu), "makoista" (makarooni) ja "heekuista" (herkut)

 

Minä olen tavallaan korjannut, mutta en niin, että lapsi ois sitä itse varsinaisesti huomannut. Esim. meillä tyttö sanoi joskus vajaa 2-vuotiaana maitoa aina "gua gua" (älä kysy mistä se sen keksi). No, kun meni jääkaapille ja alkoi hokea "gua gua", niin kysyin, että "ai, haluatko sinä MAITOA?" tai jotain vastaavaa. Kyllä se siitä korjaantui itsestään sitten oikeaksi sanaksi muutamissa kuukausissa.

Toisaalta, joskus tyttö ihan tykkää, että harjoitellaan jotain sanaa. Tulee vaikka istumaan syliin ja sanoo jotain tyyliin "serkulla oli sellainen simo-saurus" ja sitten minä korjaan, että "DINOsaurus" ja sitten toistellaan sanaa puoleen ja toiseen niin kauan, että tyttö on tyytyväinen.

 

en varsinaisesti ole korjannut vaan yleensä toistan sanan itse oikein totean vaikka ; siis sä halusit piimää.

 

\

en varsinaisesti ole korjannut vaan yleensä toistan sanan itse oikein totean vaikka ; siis sä halusit piimää.

sama juttu, toistan itse sanan oikein ja se on auttanut, ihan itsestään sanat alkaa tulla oikein ajan kanssa

 

Kiitos vastauksista, näin minäkin olen tehnyt, että olen toistanut sanan oikein esim. haluatko piimää?
Joskus vaan tuntuu jotenkin "hölmöltä" toistella perässä sanoja oikein ja siksi mietin, että onko se ylipäänsä oikein. Onkohan täällä ketään joka ei lausu sanoja oikeiksi lapsen perästä?

 

Kyllä korjataan vaikka neuvolassa sanottiin ettei saisi, ihme juttu

 

\

en varsinaisesti ole korjannut vaan yleensä toistan sanan itse oikein totean vaikka ; siis sä halusit piimää.

Samoin täällä.

Neljävuotiaalta olen suoraan korjannut, tyyliin: Sisko ei ole Hirra vaan Hilla. R:n oppi opettamalla ja nyt vähän D-kirjainta yritän opettaa. J-kirjain puuttui aluksi myös, mutta nyt jo tulee.

Itse olen käynyt puheterapeutilla R- ja S-vian takia ja opinkin ne siellä. Ja se oli vaan hauskaa. Mieluusti tietenkin oppisi ihan kotosalla vaan.

Poikkeaa edelleen aiheesta, mutta pakko sanoa, että siskokin kävi puheterapeutilla R-vian takia eikä sitten meinannut lainkaan alkaa oppia sitä. Olivat sitten päättäneet vanhempiemme kanssa, että pidetään taukoa ja palataan asiaan vielä myöhemmin. Siskoni suuttui tästä kovin ja sanoi ärrän! Ja siihen loppui se terapia lopullisesti. ... mikä tuskin ilahdutti siskoani....

 

\

\

en varsinaisesti ole korjannut vaan yleensä toistan sanan itse oikein totean vaikka ; siis sä halusit piimää.

sama juttu, toistan itse sanan oikein ja se on auttanut, ihan itsestään sanat alkaa tulla oikein ajan kanssa

Sama täällä.

Lapsi näyttää ikkunasta ulos ja sanoo : "tuutta" . - Niin on, lunta. Ulkona on paljon lunta, vastaan.
(puheen kehitys on vähän jäljessä) Parin päivän päästä sana muistuttaa jo enemmän oikeaa..

En vasinaisesti siis korjaa, sillä omasta mielestään lapsi sanoo sanan aina oikein eikä pieni lapsi osaa erottaa sanaa tai tekoa erilliseksi asiaksi, vaan se on sama kuin hän itse: jos siis korjaan ja puutun puheeseen, puutun lapseen. Tyyliin: sanot väärin, sano näin niin sanot oikein (= se on: LUNTA!) lapsi kokee, että hän itse on vääränlainen ja huono. Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan. Siksi neuvolassakin on sanottu, ettei saa niin suoraviivaisesti puuttua eikä korjata, esim. R- ja S-viassakin lapsi mielestään sanoo ne oikein. Lapsi saattaa paitsi kokea itsensä osaamattomaksi ja huonoksi, myös alkaa kiírehtiä "puhumaan oikein" ja sitten tuleekin pahempaa jälkeä...

Se on vähän kuin minun lauluääneni: pääni sisällä ja omassa sisässäni laulan hyvin kauniisi ja nuotilleen, ulos tuleekin sitten jotain muuta :x