Konstit vähissä: eskarilaisen uhmasta asiaa...

["neuvoton"]

Eli mikä avuksi kun puhe ei auta? Ja jäähytkin tuntuvat vain pahentavan asiaa...: eli meidän todella voimakastahtoinen mutta eskarissa niin kiltti tyttömme on kotona nykyään todellinen riiviö: kiusaa jatkuvasti isompaa sisarustaan, hyppii päälle, kiskoo, kaataa jne. Välillä leikkivätkin toki kivastikin mutta useimmat "tyhjät hetket" pienempi täyttää härnäämisellä. Isompi huutaa apua ja valittaa, ei juurikaan puolustaudu muuten. Pienempi uhmaa kieltoja ja kun estetään haluttu tekeminen, alkaa huuto ja raivoaminen joka kestää ja kestää... (Usein lällättelee minullekin ja nauraa kielloille yms. Sylissä jos pitää rauhoittumassa niin esim. vartissa ei rauhoitu vielä alkuunkaan ja usein jatkaa samaa toimintaa sylistä päästyään). Toisaalta on kyllä hellä, ihana ja oikein empaattinenkin, silloin kun sille päälle sattuu...

Tämä kausi alkoi joskus syksyllä eikä loppua näy. Pahinta on tuo sisaruksen härnääminen josta konflikti yleensä alkaa. Miten niitä rajoja tulisi asettaa kun puhe, kiellot, jäähy ja sylissä pitäminen eivät tunnun auttavan? Tiedän kyllä että lapsi niitä rajoja hakee. Löytyykö kohtalotovereita? Asiallisia vastauksia, pyytäisin...

 

["Lissu"]

Meillä oli tuollainen kausi syksyllä eskarilaisen kanssa, luulen että oli jonkinlaista stressiä ja suorituspainetta eskarista johtuen. Auttaisiko ihan lepo... onko iltaisin viikonloppuisin paljon harrastuksia tai menoja, jos yrittäisit rauhoittaa lapsen vapaa-ajan?

 

["Piika-äiti"]

6-vuotisuhma on normaali lapsen kehitystehtävä. Toisilla se on voimakkaampi, toisilla laimeampi. Jo tämä voi auttaa.

Voiko hänen kanssa tehdä kannustustarrataulun? Hyvin menneet tilanteet tai päivät tietävät hymyä ja tietystä hymymäärästä seuraa jotain kivaa?

Onko mahdollista, että joku läheinen ihmisenne olisi lapsen kanssa ja hän saisi joltain perheen ulkopuoliselta ylimääräistä huomiota, seuraa ja aikaa? Tällainen järjestely on auttanut meitä useammankin kerran. Eli ystävän kanssa on sovittu, että kerran viikossa hän vietti lapsen kanssa aikaa ja teki hänen kanssaan jotain ylimääräistä kivaa. Lapsikin tarvitsee niitä luottoaikuisia perheen ulkopuolelta.

 

["viiraska"]

Juu, hymynaamoilla hoidettiin meidänkin tyttären esikoulu-uhmaa, joka paha kyllä pullahti esiin koulussa. Kyllähän tyttö kotonakin oli hankala, mutta pärjättiin.
Minusta uhmalaisille on tärkeä saada sanoja. Pysäyttää, kysyä mikä vaivaa, mikä harmittaa. Kertoa, jos ei itse osaa ja myös kertoa, miten uhmaajan käytös vaikuttaa toisiin. Näitä pitäisi käyttää jo 2-vuotiaan kanssa. Toki rajatkin on tärkeä laittaa.

 

[Hilkka77]

Minäkin veikkaisin stressiä. Meillä eskarilainen on viikonloput ihan kiltisti ja nätisti, mutta esikoulusta tultuaan on selvästi hermokireä ja pitää pikkuveljelle kamalan komennon, huutaa joka asiasta, eikä mikään ole hyvin, vaikka mitä yrittäisi. Kyllä se ihan stressiltä ja väsymykseltä vaikuttaa. Onko tyttösi samanlainen viikonloppuisin vai onko hermona vain arkena?

 

[fhf]

Meillä ihan sama homma 6v pojalla ( täyttää pian 7v ) Eskarissa on todella mallikkaasti, mutta kotona ei. Tosin meillä kiusaa 5v pikkusiskoaan ( tosin kyllä pikkusiskokin osaa antaa takaisin ) tätä tappelua on sitten päivät täällä. Nyt on onneksi hiukan rauhoittunut, mutta edelleen jos asiat ei hänellä suju niin alkaa mahdoton huutaminen ja raivoaminen. Meillä rauhoittuu omassa huoneessaan kyllä suhteellisen nopeasti ja meillä todella tiukka linja. Mitään hölmöilyjä ei katsota läpi sormien, vaan aina jäähylle!

 

["neuvoton"]

Kiitos monista hyvistä vastauksista! Asiaa ei helpota se, että tyttö on ujo ja siis käyttäytyy eskarissa todella mallikkaasti. Luulen, että se on osasyynä kodin hurjaan käytökseen: jossainhan ne paineet on purettava. Tappelua meillä kyllä selvästi on enemmän loma-aikoina kun ollaan koko ajan koko perhe yhdessä, tilanne kun helpottaa heti jos paikalla muita lapsia tms.
Kivaa puuhaa jonkun luottoaikuisen kanssa voisi kokeilla... Tarrataulua myös (tosin tyttö itse sanoo ettei haittaa vaikkei saisi hymynaamoja koska ei halua sitä kivaa juttua tms.... yhdenlaista uhmaa sekin kai?).
Jämäkkyyttä pitänee myös opetella, (en vain pidä yhtään tästä "poliisin hommasta", mielummin eleltäisiin sovussa ja rauhassa, mutta eipä se näytä tällä hetkellä tuon eskarin kanssa olevan kovinkaan helppoa....)