Kommentteja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Erään perheen päivä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Erään perheen päivä

Vieras
Alan olla aika epätoivoinen, kun vielä tännekin laitan asiasta keskustelun.
Olisi kiva kuulla kommentteja päivämme kulusta.
Kaksi lasta, isommalla oli vielä eilen kuumetta. Äiti lähtee urheilemaan tänään iltapäivällä ja sovittiin, että isä lähtee lasten kanssa hetkeksi ulos. Äiti tulee kotiin ja tapaa perheen tossa kodin lähellä ja isompi lapsista itkee eikä jaksa pyöräillä ylämäkeä kotiin. Sanoin miehelleni, että onko järkeä lähtemään eilen vielä kuumeessa olleen kanssa pyöräilemään. Mies tuttuun tyyliin hermostuu mulle ja alkaa räyhätä. Vastaan takaisin, pyrin olemaan hiljaa ettei lapset pelästy, isompi varsinkin.

Sitten lapset leikkii ja riehuu illan suussa ennen saunaa, komennan lapsia, että nätisti ettei satu vahinkoja tai muuten oma huone kutsuu. Mies sanoo mulle, että tosi vakuuttavasti sanottu. Lapset kyllä totteli ja rauhoittuivat ja sanoin sen miehelleni ettei heille aina tarvitse huutaa kurkku suorana.
Seuraava juttu, isompi lapsista ajaa "hepalla" ja pienempi haluaa sen, alkaa huutamaan. Isä huijaa isompaa ja kutsuu häntä luokseen ja samalla huutaa pienelle, että tule ottamaan heppa se on vapaa. Isompi suuttuu ja itkee. Pakko oli sanoa, että olipas järkevästi tehty. Isä sanoo pienelle, että tule tänne katsomaan paloautoja (IPAD) ja anna heppa isolle. Samalla kyllä pyytää anteeksi isommalta. Olin siinä samalla laittanut iltapalan pöytään. Isä tulee keittiöön ja huomaa lattiassa jotain "paskaa" siis likaa, ja alkaa huutamaan mulle, että kun siivoat keittiön niin tee se kunnolla,lattiassa on paskaa ja voi luoja mitä kaikkea se sanoinkin.. Vastaan samalla tavalla miehelleni ja siinä samassa isompi tulee syliin ja laittaa kätensä suulleni ja sanoo elä sano mitään, ettei isi suutu. Enkä kyllä enää sanonut, säälittää niin tuo lapsi. No, isä tulee keittiöstä vajaa maitolasikädessä kohti minua ja sanoo, että kaadan maidon kohta sun päälle, lapsi siis on siinä mun sylissä.
Että näin:(
 
Suosittelisin avun hakemista parisuhdeterapiasta tms., jollette keskenänne pysty kommunikoimaan ja selvittämään asioita. Onko tuollaista elämää jatkunut kauankin? Vai onko nyt menossa joku vaihe, erityistä stressiä tms.? Ei kuulosta kyllä hyvältä, ihan kuin olisitte kyllästyneet toisiinne, perheeseenne ja elämäänne aikalailla. Sinun tilanteessasi yrittäisin puhua miehen kanssa, miettiä ehkä itsekin mitä haluan, missä menee vikaan, miksi olemme tässä jne. Joku loma, yhdessä tai erikseen, voisi olla paikallaan myös. Jos puheyhteys ei tosiaan toimisi, ja tuollaista jatkuisi pidempään eikä siis olisi mikään ohimenevä vaihe, niin todennäköisesti ottaisin kylmästi eron ja lakkaisin tuhlaamasta omaa, lasten ja miehen elämää enempää turhanpäiväiseen riitelyyn. Tuo ei kuulosta rakkaudelta enää.
 
Vanhemmat on kuin kaksi koiraa kytkettyinä vastakkaisiin koppeihin - jostain syystä roikutaan kettinkissä niin pitkälle kuin sitä riittää, ja näykitään toisiaan aina kun tilaisuus tarjoutuu. Ja kun ei osata puhaltaa yhteen hiileen tai neuvotella, niin tarjoutuuhan niitä useampi päivässä. Kumpaakin pelottaa eikä osata käyttäytyä paremminkaan.

Kyllähän tuossa on maailmansota lähellä, ja sitten tarvitaan eläinlääkäriä. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että jos olette suht normaalikokoinen pariskunta, niin toinen on pitbull ja toinen pystykorva. Sodan lopputulos on helppo arvata.

Kiinnitin huomiota lapseen, joka tietää odottaa räjähdystä. Onko lapsia jo lyöty?

Jos haluatte jatkaa yhdessä, niin riitelevän rakentamisen kursseille niinkuin olisi jo. Ei anneta samalla mitalla, vaan yritetään selvittää miksi toinen kokee itsensä niin uhatuksi. Yleensä syyksi riittää jo krooninen toistensa mitätöinti.
 
kiittää asiallisista ja viisaistakin kommenteista. Täytyy todeta ettei tuo mies ole todellakaan kajonnut lapsiin eikä minuunkaan. Mutta ilmassa on ollut sellaista uhmaa minua kohtaan, silloin kuin se suuttuu ja lapsia pelottaa kyllä kun ihminen on suuttunut ja kovaääninen.
JA "vieras mies", varsinainen mies oletkin, tsemppiä sullekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Erään perheen päivä;28278489:
Vastaan samalla tavalla miehelleni ja siinä samassa isompi tulee syliin ja laittaa kätensä suulleni ja sanoo elä sano mitään, ettei isi suutu.

Tossa kohtaa on menty jo kilometrejä ohi sen pisteen, missä olisi pitänyt pysähtyä ja tajuta että hommat menee aivan päin helvettiä.
Nyt jotain apua ja justiinsa, tai lusikat jakoon.
 
Miehen käytöstä ei pitäisi sietää, mutta oletko itsekään ihan puhdas pulmunen "Vastaan samalla tavalla miehelleni". Oletteko kumpikin heti huutamassa/puhumassa pahasti toisillenne, kun joku kiukuttaa/ottaa päähän, onko se aina ollut tuollaista? Ulkopuolista apua kannattaisi hakea mahdollisimman pia.
 
Tuli todella paha mieli lastesi puolesta, varsinkin tuosta yhdestä lauseesta, jossa lapsi pyytää äitiä olemaan hiljaa, koska pelkää isän suuttuvan.

Lapsesi joutuvat elämään pelossa kotona.
On pahoinpideltyjä lapsia, fyysisesti meinaan, mutta pahoinpitelyä on myös henkisen tuskan aiheuttaminen pienelle lapselle.

Jos teillä on halua korjata suhteenne, niin hankkikaa pikaisesti terapia apua tai erotkaa, mutta ei lapsia voi tuossa ilmapiirissä pitää

:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Erään perheen päivä;28278489:
Sanoin miehelleni, että onko järkeä lähtemään eilen vielä kuumeessa olleen kanssa pyöräilemään.
Mies oli varmasti tajunnut asian tuosssa vaiheessa jo itsekin eikä olisi kaivannut sitä, että morkkaat häntä.Onko teillä yleensäkin tapana arvostella toistenne tekemisiä? Miehesikin yritti sitä, kun sanoi sinulle lapsia komennettuasi, että "Oipa tosi vakuuttavasti sanottu". Hevosjuttuun olisin varmasti itsekin puuttunut, vaikka mies tajusi ilmankin toimineensa väärin. Eli sekin sanominen oli tavallaan turhaa. Miehen lattian siivouksesta huomauttaminen oli myös sitä, että hänellä oli tarve morkata ja moittia sinua.

Eli vuoron perään te kumpikin moititte toisianne. Ihan kuin se olisi jonkinlainen peli tai kilpailu.

Jos teidän kommunikointi on koko ajan sitä, että huomautellaan toisen virheistä, niin tilanteesta tulee sietämätön. Voisitteko yrittää muuttaa tilannetta. Sovitte vaikka, että pyritte sanomaan toisillenne vain positiivisia asioita, jotta pääsette eroon negatiivisesta kierteestä.
 
3-vuotiaskin osaa jo sanoa: "En kuuntele, en kuuntele." Ja äiti opetti, että se on viisaampi, joka riidan lopettaa. Et voi sulkea miehesi suuta, mutta omasi voit - viimeisen sanan saaminen ei useinkaan kannata. Jos näet, että toinen on äreä, älä puhu mitään. Mutta ota asia jälkeen päin rauhallisessa tilanteessa (lasten kuulemattomissa) puheeksi, ja kerro, miltä sinusta tuntui moitteet. Kysy, mikä miestä oikeasti ärsytti, koska esim. lattiahan on ihan pikkuasia. Kysy, miten hänen mielestään asia olisi kannattanut hoitaa. Pyydä anteeksi, kun olet itse ollut vihamielinen. Mies toivottavasti mallioppii sinulta.
 

Yhteistyössä