V
"vieras"
Vieras
Siskoni häihin on vielä aikaa, mutta tein eilen ensimmäisen version puheesta. Tätä on siis aikaa ja on tarkoituskin vielä työstää, mutta ajattelin kysäistä miltä tämä tässä asussaan näyttää ja tuntuu. Mikä on ihan ehdoton ei ja millaisia muutoksia tulee mieleen? Tarkoitus ei ole puhetta toki papattaa sanasta sanaan noin vaan, että hääpäivänä osaan sen kutakuinkin ulkoa ja tukisanojen avulla voin nimenomaan pitää sen puheena enkä lukea lapusta. Nimet ja paikkakunnat on muutettu.
Arvoisa tuore aviopari, Herra ja Rouva Virtanen
Hyvät naiset ja herrat, tänään on Maijan ja Matin suuri päivä.
Minulle oli selvää, että haluan pitää täällä puheen, vaikka mikään helppo paikka tämä ei ole. Mutta Maijan siskona ja kaasona haluan sen kuitenkin tehdä, vaikka jännitys ja hermostus on jotain ennen kokematonta.
Palataan ajassa taaksepäin 23 vuotta erääseen aamuun x.x.1990. Heräsin aamulla siihen, kun meidän isä puhui puhelimessa. Nousin ylös ja tein sen minkä olin tehnyt jo jonkun aikaa aina aamuisin - eli kurkannut onko äiti sängyssä. Ei ollut! Sillä samalla hetkellä käsitin, että nyt se tapahtuu. Se paljon odotettu vauva on syntymässä. Jäin istumaan takan eteen ja seuraamaan isän puhelinsoittoa. Ja sieltä ne sanat pian tulivat ai tyty tuli. Muuta ei tarvittu. Juoksin herättämään Villen ja Kallen ja kerroin, että meille on syntynyt pikkusisko! Pikkusisko! Olin jokin aika sitten sanonut äitille, että ei se sitten mitään haittaa, vaikka sieltä tulisikin poika. Kahden pikkuveljen jälkeen toivoin niin paljon pikkusiskoa, että pelkäsin äidin luulevan ettei minulle kelpaisikaan poikavauva.
Se oli suuri ja käänteentekevä päivä elämässäni. Väsymättä jaksoin hoitaa vauvaa, kylvettää, syöttää ja vaihtaa vaippaa ja kun Maija kasvoi niin se ei muuttunut. Suhde säilyi vuodesta toiseen hyvin läheisenä ja kiinteänä. Ikäerosta johtuen ei tietenkään tavanomaisena sisarusten välisenä suhteena. Maijan kasvaessa ja tullessa täysi-ikään suhde sai uusia muotoja ja se muuttui enemmän siskojen väliseksi ystävyydeksi mitä se oli aiemmin ollut. Mutta sieltä kesäkuisesta päivästä sai alkunsa yksi elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista.
Sitten tullaan vuoteen 2011. Maija oli alkanut ruotia puhelimessa usein eräästä tyypistä, joka oli alkanut osoittaa kiinnostusta. Ei ollut oikein tietoa, että mitä asialle pitäisi tehdä, koska tyyppi oli "Tuppulasta! ja Maija oli päättänyt pysyä erossa kaikista Tuppulalaisista. Pitää sitä jotain periaatteita olla. Tässä kuitenkin häiritsi se, että tyyppi vaikutti kiinnostavalta ja herrasmiesmäiseltä. Liian hyvältä ja kuitenkin oli Tuppulalainen.
Kesäkuussa houkuttelin Maijan mukaani erääseen kuntokeskuksen tapahtumaan, josta jatkettiin iltaa baariin. Yöllä hetken juttelin tämän mystisen miehen kanssa puhelimessakin ja sitten yllättäin yöllä noin kolmen aikaan meidän pihalla tapasin hänet. Hieman itseäni pidempi mies ryntäsi jostain autosta halaamaan minua ja esittelemään itsensä. (Tässä kohtaa selvennän teille kaksplusalaisille että mies on melkein 2metriä pitkä)
Se epämääräinen varovainen tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi ja eteni siitä hyvin nopsaan niin, että Maija ja Matti muuttivat yhteen ja helmikuussa 2012 vaihdettiin kihlat. Maija ei ollut osannut arvata, että tuparit muuttuvat kihlajaisiksi mutta itselläni asia käväisi mielessä ja väläyttelin epäilyjäni ääneenkin. Sieltä heti käynnistyivät hääsuunnitelmatkin, vaikka aikaa niihin siinä vaiheessa olikin. Aika kuluu kuitenkin nopeaan ja nyt ollaan tässä.
Kaikki hetket ennen tätä päivää, korostavat tämän päivän ainutlaatuisuutta, ne antavat tälle hetkelle sille kuuluvan arvostuksen.
Neuvoin sinua Maija joskus seuraamaan sydämesi ääntä, jotta et joutuisi jonain päivänä toteamaan että olet tyytynyt siihen ihan hyvään. Koska ansaitset parasta.
Kun katson teitä ymmärrän, että tämä runo jonka lausun teille seuraavaksi kuvaa varmasti tulevaisuuttanne, sillä niin lempeästi te toisianne katsoitte.
Kertokoon tämä runo kaikille kuulijoille rakkaudesta, avioliitosta ja siitä yhteisestä sävelestä joka jokaisella avioparilla tulisi olla kahdestaan vielä vuosienkin päästä.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Ihanaa, että olet löytänyt vierellesi juuri sinulle täydellisesti sopivan miehen.
Nyt haluan toivottaa henkilökohtaisesti teille onnea ja rakkautta. Nostakaamme kaikki Maijan ja Matin malja.
Toivotan teille mitä parhainta yhdessä eloa
Onnea!
Arvoisa tuore aviopari, Herra ja Rouva Virtanen
Hyvät naiset ja herrat, tänään on Maijan ja Matin suuri päivä.
Minulle oli selvää, että haluan pitää täällä puheen, vaikka mikään helppo paikka tämä ei ole. Mutta Maijan siskona ja kaasona haluan sen kuitenkin tehdä, vaikka jännitys ja hermostus on jotain ennen kokematonta.
Palataan ajassa taaksepäin 23 vuotta erääseen aamuun x.x.1990. Heräsin aamulla siihen, kun meidän isä puhui puhelimessa. Nousin ylös ja tein sen minkä olin tehnyt jo jonkun aikaa aina aamuisin - eli kurkannut onko äiti sängyssä. Ei ollut! Sillä samalla hetkellä käsitin, että nyt se tapahtuu. Se paljon odotettu vauva on syntymässä. Jäin istumaan takan eteen ja seuraamaan isän puhelinsoittoa. Ja sieltä ne sanat pian tulivat ai tyty tuli. Muuta ei tarvittu. Juoksin herättämään Villen ja Kallen ja kerroin, että meille on syntynyt pikkusisko! Pikkusisko! Olin jokin aika sitten sanonut äitille, että ei se sitten mitään haittaa, vaikka sieltä tulisikin poika. Kahden pikkuveljen jälkeen toivoin niin paljon pikkusiskoa, että pelkäsin äidin luulevan ettei minulle kelpaisikaan poikavauva.
Se oli suuri ja käänteentekevä päivä elämässäni. Väsymättä jaksoin hoitaa vauvaa, kylvettää, syöttää ja vaihtaa vaippaa ja kun Maija kasvoi niin se ei muuttunut. Suhde säilyi vuodesta toiseen hyvin läheisenä ja kiinteänä. Ikäerosta johtuen ei tietenkään tavanomaisena sisarusten välisenä suhteena. Maijan kasvaessa ja tullessa täysi-ikään suhde sai uusia muotoja ja se muuttui enemmän siskojen väliseksi ystävyydeksi mitä se oli aiemmin ollut. Mutta sieltä kesäkuisesta päivästä sai alkunsa yksi elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista.
Sitten tullaan vuoteen 2011. Maija oli alkanut ruotia puhelimessa usein eräästä tyypistä, joka oli alkanut osoittaa kiinnostusta. Ei ollut oikein tietoa, että mitä asialle pitäisi tehdä, koska tyyppi oli "Tuppulasta! ja Maija oli päättänyt pysyä erossa kaikista Tuppulalaisista. Pitää sitä jotain periaatteita olla. Tässä kuitenkin häiritsi se, että tyyppi vaikutti kiinnostavalta ja herrasmiesmäiseltä. Liian hyvältä ja kuitenkin oli Tuppulalainen.
Kesäkuussa houkuttelin Maijan mukaani erääseen kuntokeskuksen tapahtumaan, josta jatkettiin iltaa baariin. Yöllä hetken juttelin tämän mystisen miehen kanssa puhelimessakin ja sitten yllättäin yöllä noin kolmen aikaan meidän pihalla tapasin hänet. Hieman itseäni pidempi mies ryntäsi jostain autosta halaamaan minua ja esittelemään itsensä. (Tässä kohtaa selvennän teille kaksplusalaisille että mies on melkein 2metriä pitkä)
Se epämääräinen varovainen tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi ja eteni siitä hyvin nopsaan niin, että Maija ja Matti muuttivat yhteen ja helmikuussa 2012 vaihdettiin kihlat. Maija ei ollut osannut arvata, että tuparit muuttuvat kihlajaisiksi mutta itselläni asia käväisi mielessä ja väläyttelin epäilyjäni ääneenkin. Sieltä heti käynnistyivät hääsuunnitelmatkin, vaikka aikaa niihin siinä vaiheessa olikin. Aika kuluu kuitenkin nopeaan ja nyt ollaan tässä.
Kaikki hetket ennen tätä päivää, korostavat tämän päivän ainutlaatuisuutta, ne antavat tälle hetkelle sille kuuluvan arvostuksen.
Neuvoin sinua Maija joskus seuraamaan sydämesi ääntä, jotta et joutuisi jonain päivänä toteamaan että olet tyytynyt siihen ihan hyvään. Koska ansaitset parasta.
Kun katson teitä ymmärrän, että tämä runo jonka lausun teille seuraavaksi kuvaa varmasti tulevaisuuttanne, sillä niin lempeästi te toisianne katsoitte.
Kertokoon tämä runo kaikille kuulijoille rakkaudesta, avioliitosta ja siitä yhteisestä sävelestä joka jokaisella avioparilla tulisi olla kahdestaan vielä vuosienkin päästä.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Ihanaa, että olet löytänyt vierellesi juuri sinulle täydellisesti sopivan miehen.
Nyt haluan toivottaa henkilökohtaisesti teille onnea ja rakkautta. Nostakaamme kaikki Maijan ja Matin malja.
Toivotan teille mitä parhainta yhdessä eloa
Onnea!
