Kolmoset tulossa.

Esikkokin vasta 1v5kk joten vipinää riittää. Kaipailisin neuvoja, kokemuksia kolmosten vanhemmilta, ihan logistiikkaankin liittyen. Kaikki syöttämiset ja kylvettämiset kun on varmasti jonkun verran hankalampia kuin yhden kanssa... En ole yh, mutta paljon itsekseni, mies työskentelee ulkomailla viikot. Tyttären kanssa pärjään mainiosti, mutta 4 alle 2-vuotiasta loppukesästä huolestuttaa jonkin verran...
Myös kiinnostaisi, että miten paljon sitä rekvisiittaa oikein tarvitsee noille pienille. Meillä on syöttätuoli, sitteri ja jumperoo esikolle hankittuna, mutta mitään bumboja tai keinuja ei ole... Vaunut haluaisin myös, enkä mitään rattaita heti joihin vain kaukalot voi tyrkätä, joten kaikki vinkit tulee tarpeeseen!

Viikkoja täällä kutakuinkin 16-17, esikkos yntyi rv35 ja oletettavasti nämä tulevat enempi etuajassa, mitenkä muilla kolmosten kanssa, millä viikoilla ovat pikkuiset nähneet päivänvalon?

Kiitoksia jo etukäteen, toivottavasti täällä edes jokunen komosvanhempi pyörii, neuvot ja kokemukset kiinnostaa vaikkei omat enää vauvoja olisikaan. Täällä kun yritetään pitää paniikkia loitolla.

 

kaksosten äitinä neuvoisin hankkimaan kotiapua ja muuta tukiverkostoa ajoissa, kun olet vielä paljon yksin. jKyllähän sitä selvii kaksosten kanssa jos on pakko, mut luulen että kolmen kanssa (+esikko) EI KYKYLLÄ KANNATA EDES yrittää yksin selvitä

Onnea odotukseen, teille on tulossa upea lahja!!

 

Kiitos soja vastauksesta! Olen jo kyllä jutellut perhetyöntekijän kanssa, ja neuvolassa mietitään kunnallista apua ensi kerralla. Pakko sitä on jonkin verran apua saada, jos meinaa jaksaa. Kun eihän tässä pian kädet riitä ja tuo esikkokin on aikamoinen pakkaus
Ja kiitos positiivisesta loppukaneetista, tuntuu, että kaikki ovat vain kauhuissaan ja hirveän negatiivisia, niin on kiva lukea edes viestiä joka muistuttaa siitä, että oikeasti, on ihan älyttömän hienoa jos meillä on kohta 3 tervettä vauvaa.
Kyllähän tuo oma jaksaminen vähän huolestuttaa mutta onneksi mulla on ihana anoppi, joka jää keväällä eläkkeelle ja lupasi tulla meille niin pitkäksi kuin tarvitaan, noin niin kuin hätävarana.

Siltikin, jos kolmosten äitejä ilmaantuu, tai muita joilla hyviä vinkkejä, niin arvotan kovasti kaikkea tietoa.
Monikkoperheisiin pitäisi varmaan olla yhteydessä, kunhan muuttotouhuilta ehdin.

 

Hei!

Oletko kuullut Suomen kolmosperheet Ry:stä? Liity sinne! Sen lisäksi on varmasti jokin alueellinen monikkoyhdistys. Mistä päin olet?

 

Heippa!

Ensinnäkin aivan mahtavat onnittelut tulevien kolmosten johdosta! Olette etuoikeutettuja saadessanne monta lasta samaan aikaan! Meillä on kohta kolmevuotiaat kolmoset ja pystyn kyllä samaistumaan sinun/teidän tilanteeseen. Tosin meillä ei ole lapsia ennestään, joten esikoisenne tulee tuomaan oman lisänsä tuleviin aikoihin.

Ihan ensiksi haluan sanoa, että pyydä ja vaadi apua ja ota vastaan kaikki lisäkädet, mitä tarjotaan. Jos kunnalta ei tule joka päivä useammaksi tunniksi perhetyöntekijää (nimenomaan ekana vuotena), miehesi äiti on kullan arvoinen. Sinun täytyy olla itsekäs ja mitoittaa jaksamisesi, niin että kykenet huolehtimaan lapsistanne. Ihanteellisinta tietysti olisi, jos miehesi pystyisi vaikka väliaikaisesti työskentelemään Suomessa ja olisi näin illat kotona.

Toiseksi, elämä kolmosten kanssa tulee olemaan juuri niin hienoa, raskasta tai antoisaa kuin te siitä teette ja siihen asennoidutte. Silloin kun itselläni on huono olla(, mikä on tietysi äärimmäisen inhimillistä ja sallittua), myös arki lasteni kanssa on paljon raskaampaa, enkä näe silloin niitä kaikkia upeita asioita, mitä kolmoset ovat tuoneet elämäämme. Toisin sanoen pääsee huomattavan paljon helpommalla, kun asenne on kohillaan !

Kahdella edellisellä pärjää jo pitkälle. Mitä tulee tavarahankintoihin, niin yllättävän pienellä roinamäärällä selviää. Mitään vaipparoskiksia ym. ei ainakaan me olla koettu tarvitsevamme. Vaunuihin kannattaa panostaa, jos vähänkään haluaa käydä missään. Meillä on ykkös-, kakkos- ja kolmosvaunut/-rattaat. Näin ollaan pystytty liikkumaan lähes millä kokoonpanolla tahansa. Netistä tilasin, kun eipä niitä liikkeissä ole tarjolla. Olivat nimittäin kaikki samaa sarjaa ja koppia pystyi siirtämään vaunuista toiseen. Hintaa tosin tuli rutkasti, mutta ollaan oltu ratkaisuumme tyytyväisiä. Sittereitä oli kolme, koska niissä oli helppo syötellä lapsia liukuhihnameiningillä, kun olivat vähän isompia. Pinnasänkyjä emme ole ostaneet, vaan he ovat nukkuneet vähän paremmissa matkasängyissä, joihin hankimme myös korotetun pohjan ihan pikkuvauvavaiheen ajaksi. Ajatuksena oli, että voimme ottaa samat sängyt sitten reissuun mukaan, mutta tätä käyttöä ei paljon ole ollut, kun lähiomaisilla on hommattuna paikanpäällä jokaiselle omat sängyt. Muuten ollaan aika hyvin pärjätty yhdellä välineellä esim. pesuvannalla, kun eihän niitä käsiäkään ole yleensä kovin monia, jotta useampaa samanlaista voisi käyttää kerralla. Niin, ja tuttipulloja oli joku parikolmekymmentä, kun vuorokauden juomat tehtiin aina kerrallaan jääkaappiin jokaisen omilla värikoodeillaan. Yleensäkin kannattaa tehdä kaikkea niin paljon kerrallaan kuin mahdollista. Liukuhihnameininki on kova juttu

Yksi tosi tärkeä juttu on myös se, että pyrkikää pitämään vauvat samassa rytmissä. Jos ja kun ovat sairaalassa ekat viikot, siellä se heille todennäköisesti syntyy. Meillä syötiin aina samoihin aikoihin vuorokaudet ympäri ja näin saatiin jotain järjestelmällisyyttä päiviin ja unta öihin.

Kolme vuotta on meillä takana, ja olemme niin kiitollisia lapsistamme ja ennen kaikkea siitä, että meille annettiin kolme kerrallaan. Tulet/tulette varmasti kokemaan sellaisia asioita ja hetkiä, mitä yhden kerrallaan syntyvän kanssa ei luonnollisestikaan ole mahdollista kokea!

Muista elää raskausaikaa voimien mukaan, koska jokainen lisäpäivä on lapsille tärkeä, kun joka tapauksessa syntyvät etuajassa.

Voimia ja jaksamista sekä toiveikasta mieltä!

T. Mamma 34vko, p1560g, t1350g ja p1650g