Kolmilapsiset perheet,miten jaksatte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huoh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huoh

Vieras
Itse olen tosi väsynyt.Meillä 3 lasta,7-5-ja 3-vuotiaat,minä 30v.ja mies 29v.Mies jaksaa paremmin,mutta minä en ollenkaan.Käyn päivätyössä,ja mies tekee vuorotyötä.Meillä on omakotitalo,joka teettää tietty sekin hommaa,mutta se on ihan mieleistä.Kaikki asiat vaan venyy ja venyy,eikä oikein mitäänn saa aikaiseksi,se turhauttaa.
Meillä on kamala meteli aina joka ilta,ja kaaos muutenkin.Ja sitä en oikein enää meinaa jaksaa..Aina sorrun huutamaan lapsille,kun en muista ettei se auta kuitenkaan.Ja suunnilleen joka ilta itken väsymystä..:( Pyykki pyörii ja töissä pitää käydä,siinäpä se elämä.muuta ei jaksa.Hoitoapujakaan ei ole tai no anoppi hoitaa kyllä jos oikein pyytää,mutta kun ei jaksa aina pyytää...

Miten sitä jaksaisi paremmin...Vinkkejä?
 
Meillä ihan saman ikäiset lapset ja itse 2 vuotta vanhempi ja mieheni vielä enemmän. Meillä taas nyt on alkanut jaksamaan paremmin. Toki täytyy sanoa, että olen kotona lasten kanssa. Lapset auttamaan. Meillä nyt mieheni lkuukauden poissa. Lapset siivoavat huoneensa, auttavat minua esim tiskikoneen kanssa. Kaikille ikää vastaavat kotityöt.
 
Aika ikävältä kuulostaa :(
Meillä on kolme lasta, neljäs syntyy kohta ja lisäksi meillä vierailee miehen kaksi lasta säännöllisesti. Niitä hetkiä on paljon kun aattelee, etten jaksas, mutta kun ei vaihtoehtojakaan ole niin jaksaahan sitä enkä ole vielä kyllä tunnistanut itsessäni kuvailemiasi piirteitä.
Sulla toi kuulostaa siltä että ei varmaankaan olisi pahitteeksi kertoa neuvolassa tuntemuksiaa ja sitä kauttaa lähteä purkamaan pahaa oloa. Sun pitää hoitaa itsesi että jaksat hoitaa lapsiasi.
 
Meillä 6v, 3v ja 1v10kk vnhat lapset ja joskus kieltämättä pinna tiukalla. Olen vuorotöissä, käyn koulua ja mies tietty käy töissä. Pesukone täälläkin käy taukoomatta ja melu on usein kamalan kovaa.
Ei meilläkään ole mummot naapurissa, mutta tulevat pyynnöstä lapsia hoitamaan n. 150km päästä ja ovat nekin sanoneet lapsia todella vilkkaiksi ja vaativiksi.
Ymmärrän väsymyksesi sillä joskus olen itsekin väsynyt, mutta toistaiseksi huumori, rakkaus ja ilo lapsista on vielä jaksanut kuitenkin kantaa uuteen päivään.
Eihän kukaan ole supervanhempi? Itsellekin tarvitsee antaa aikaa. Onko sinulla mitää harrastusta?


 
Alkuperäinen kirjoittaja mirah:
Meillä 6v, 3v ja 1v10kk vnhat lapset ja joskus kieltämättä pinna tiukalla. Olen vuorotöissä, käyn koulua ja mies tietty käy töissä. Pesukone täälläkin käy taukoomatta ja melu on usein kamalan kovaa.
Ei meilläkään ole mummot naapurissa, mutta tulevat pyynnöstä lapsia hoitamaan n. 150km päästä ja ovat nekin sanoneet lapsia todella vilkkaiksi ja vaativiksi.
Ymmärrän väsymyksesi sillä joskus olen itsekin väsynyt, mutta toistaiseksi huumori, rakkaus ja ilo lapsista on vielä jaksanut kuitenkin kantaa uuteen päivään.
Eihän kukaan ole supervanhempi? Itsellekin tarvitsee antaa aikaa. Onko sinulla mitää harrastusta?
Ei ole yhtään harrastuksia,ei ole koskaan ollutkaan,ei edes lapsena.Siksi kai ei osaa aloittaakaan..Pitäisi kyllä.Kun vaan saisi aikaiseksi kaiken muun keskellä.Olen töissä oppisopimuksella,eli opiskelen samalla..Nyt keväällä pitäisi tehdä näytöt ja sekin stressaa..Sehän minussa on,että kun minulla on sellainen haavekuva itsestäni äitinä,on ollut aina.Ja sitten kun se ei vastaakaan todellisuutta niin sehän masentaa.Aina yritän,mutta sitten en jaksakaan.Kun lapset ovat nukkumassa niin ajattelen,että huomenna olen kärsivällisempi äiti ja teen kaikkea mukavaa,mutta...Yöunet ovat pidemmän aikaa jääneet n.5 tuntiin ja töissä olen umpiväsynyt iltapäivästä,kotiin tullessa rättiväsy.Päiväunia en nuku koskaan.Väsymys on kamalaa;(

 
:hug: Nuku aina vaan kun voit. Sitä on ihan uusi ihminen, tai ainakin tunnistaa itsensä, kun on nukkunut enemmän. Pienet päiväunet, illalla aikaisemmin sänkyyn. Ei kukaan jaksa lepäämättä.
Meillä lapset 8, 5 ja 3, kohta vauva...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ristiinkulkija:
:hug: Nuku aina vaan kun voit. Sitä on ihan uusi ihminen, tai ainakin tunnistaa itsensä, kun on nukkunut enemmän. Pienet päiväunet, illalla aikaisemmin sänkyyn. Ei kukaan jaksa lepäämättä.
Meillä lapset 8, 5 ja 3, kohta vauva...

Sen kyllä huomaa,että viikonloppuna olo on kuin eri ihmisellä,kun saan nukkua kunnolla!Viikot menee sitten ihan törtössä eteenpäin..Kiitos teille kommenteista ja tuesta!
 
Erittäin tuttua! Meillä lapset jo hieman isompia (11v, 7v ja 3v) joten on vähän helpottunut elämä kun vihdoin on päässyt univelasta pois. Teen itse kaksvuorotyötä, mies yrittäjä, omakotitalo, eli hommaa tosiaan riittää. Mun selviytymiskeinot ovat olleet että väkisin ottaa pari kertaa viikossa sen 1-2h omaa aikaa (käyn salilla) ja että yritän hyväksyä itseni tällaisena, eli ei-täydellisenä, välillä raivoavana , mutta väliilä hauskana äitinä. Jaksamista sinulle!
 
meillä kans 7 ja 5 vuotiaat pojat ja 4kk vauva.
meno yltyy veljeksillä välillä hurjaks. minä 26 ja mies 27.
muuten ihanaa vaik välil tuntuu ettei jaksa, varsinkin öisin kun jotuu heräileen, mutta eihän tätä enään kauan.. on se sen arvostakin :)
(hehe,keskimmäinen herätti 4 vuotta putkeen..)
 
Meillä 4 lasta, kaksi ihan pieniä. Teen raskasta hoitotyötä, mies opiskelee. Joka aamu on herättävä klo 5 että ehtii osastolle seiskaksi.

Käyn monta kertaa viikossa lenkillä, lasten kanssa uimassa jne., sillä jaksaa. Vamistan myös laadukasta kotiruokaa, luomua ja muutenkin puhdasta, ei eineksiä. Ravitsemus vaikuttaa mielialaan. Kolmas täreä juttu on nukkuminen, unta tarttee.
 

Yhteistyössä