Kolmenkympin kriisi. Miten olet sen kokenut?

[vieras]

Minulla on ahdistus päällä tästä omasta elämästäni.

Kaikki tuntuu niin merkityksettömältä. Aamulla töihin ja illalla takasin. Illat kotihommia, jos jaksaa tehdä, tai sitten vaan miehen kanssa istutaan tietokoneella ja katsotaan telkkaria. Ei mitään seksihurjastelua tms. enää

Haluaisin lapsia, enne kuin on liian myöhäistä. Niin myös mieheni. Mutta emme "uskalla" aloittaa lapsen tekoa. Aina tuntuu, että on jokin "projekti" menossa, joka pitää tehdä ensin.

Nautin ystävien seurasta, reissaamisesta ja ihan vaan kotonaolosta. En ole mikään bilehile, vaan viikonloput on mukavinta viettää kotona.

Onko kellään samanlaisia tuntemuksia?

 

[.]

Ei. Mä otin tatuoinnin, vedin pään täyteen joka toinen viikonloppu jne... Kai sit se moottoripyöräkortti ensi kriisissä XD

 

[ap]

Tuntuu, että muilla on elämää, mutta ei minulla.

 

[v]

Mäkin otis tatskan kymmenen vuoden harkinta-ajan jälkeen... =) Ja kuten myös nuoruuden hurjastelut alkoi uudelleen.... lasten ollessa nyt jo isommat, mä aloin itsekkäästi ottaa omaa aikaa ja mennä enempi kaupungilla, käydä iltariennoissa ja ennen kaikkea ostaa itelle vaatteita ja muutenkin panostaa omaan ulkonäkööni.... Elämän kaikki asiat piti uudelleen muokata omassa päässäni, etsiä uudelleen se oma mies ja omat itteni. ja hetkellisesti elin kautta "mikään kun ei enää tunnu miltään" tässä perhe-elämässä, kaikki oli tasapaksua... nii ja laihdutin 30-kriisissäni 20 kiloo... Nyt ollessani 32 v, edelleen nuo kaikki pätee, paitsi ehkä menot hieman laantunu... ja nyt haaveilen seuraavaan kriisiin uutta tatskaa.

 

[vieras]

En mitenkään.

 

[up]

up