Mutta meillä lapset onkin "kahdessa erässä" eli isot on 8 ja 10 ja pienin 1,5. Ihan mieletöntä katsoa sitä millaista lapsella on kun on oikeasti isosisko ja veli (siis kun ikäeroa on noinkin paljon) heillä on ihan älyttömän hauskoja juttuja ja osaavat tosi hyvin olla pienemmän kanssa. Pienin on tietysti isoista tosi onnellinen. Kun pikkuveljeä ei o pakko hoitaa/leikittää (no joskus on ollut hetken pakko katsoa kun vaikka käynyt suihkussa mut muuten) niin ovat mielellään hänen kanssaan. Jos isot on vaikka kylässä olleet päivän, niin eniten niillä tuota pikkuveikka tulee ikävä.
Isot siis pärjäävät ilman päivittäistä apua, enemmän sitä henkistä tarvetta heillä (kuskausta, kuuntelua, pelaamista, läksyjen neuvomista) ja pienin taas vähemmän noita ja enemmän ihan perushoitoa (vaippahommia, sylittelyä, leikkimistä, syömistä jne)
Nyt sitten koitetaan saada tälle pienellekin oma samanikäinen kaveri vielä =)
En tiedä olisinko hyvin jaksanut kolmen pienen kanssa... kahden kanssa hyvin ja tietysti näin kun ikäeroa on