Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Adeliini, post: 14936105, member: 19358"]</p><p>Kauniina naistenpäivänä tulin toivottelemaan kaikille </p><p>ruusuntuoksuisia onnitteluja. Tai tulppaanin! Kyllä niin on, että jos ei Naisten Päivää ole perustettu JUURI meitä varten, niin ei sitten ketään!!!!</p><p></p><p>Ette usko, kuinka hyvältä kannustuksenne tuntuu. On niin koskettavaa, että tämä sama porukka, jolle olen raportoinut ovikset, limikset, negat ja keskenmenot onkin nyt edelleen niin vahva tukijoukko, kun omat asiat pyörivät hieman toisaalla...eli siinä parisuhteessa.</p><p>Kun kerran siihen rohkaisitte, voisin hieman kertoa, mistä kenkä puristaa meillä...jospa siitä vaikka olisi jotenkin kummasti jollekulle vielä apuakin?!</p><p></p><p>Mun mies ja minä mentiin yhteen elämäntilanteissa, jossa molemmat oli aika rikki ja keskeneräisten asioitten äärellä. Sieltä romukasasta sitten noustiin ja perustettiin kiireellä yhteinen koti - eikä se edes riittänyt vaan rakennettiin lähes heti talo. Näin jälkeenpäin ajateltuna ollaan oltu kuin pakomatkalla edellisistä elämistämme, menty puuskuttaen läpi vihkikirkon käytävän, lykitty vereslihalla uuden talon pihamaata ja sitten aloitettu kaiken muun puuhastelun ohella projekti nimeltä Lapsi. Muistan, miten olin ensimmäisiä kaveripiirissäni meidän vauvayrityksen alkaessa. Ja nyt olen kuta kuinkin ainut lapseton. Niin ne vauvajunat ajoivat ohi, yksi vaunu kerrallaan kyydissään sinisiä ja punaisia unelmia.</p><p></p><p>Nyt kun talo on myynnissä, voimat ja rahat tiukilla ja koko tulevaisuus levällään on todella aikaa miettiä tuolla terassilla saunan jälkeen, että kuinkas sitten kävikään. Miehelläni, joka on urhoollisesti puurtanut tämän kaiken kanssani, on tullut nyt se piste vastaan, ettei hän jaksaa pahaa oloaan, jonka on työntänyt jo vuosia syrjään. Ja niitä pahanolon aiheita on herra ties mitä, meidän yhdessäolon aikaiset jutut ovat vain jäävuoren huippu, näin olen käsittänyt. Tämän talven aikana hän on tuonut esiin hyvin selvästi, ettei jaksa eikä halua yrittää saada lasta kanssani eikä oikeastaan jaksa pinnistellä mitään kanssani - käytännön elämää lukuunottamatta. Emme riitele, vaan puhumme ja teemme asioita sekä yhdessä että kavereitten kanssa. Mutta minä haluaisin enemmän. Tahtoisin antaa hänelle nyt kaiken sen hellyyden ja intohimon ja jakaa ne elämän nautinnot, joihin meillä on mahdollisuus ilman lapsia. Mutta hän ei voi, koska hänellä on täysi tekeminen itsensä ja olojensa kanssa. Mulla on usein hirvittävän yksinäinen, surullinen ja kiukkuinen olo, kuin olisin jossain hänen eteisessään odottamassa, että hän on taas henkisesti kotona ja valmis kohtaamaan minut. </p><p>Positiivista tässä on se, että mies on hakemassa itselleen apua. Mutta sitähän ei kukaan tiedä, miten asiat sen kautta muuttuvat ja muuttuvatko. Enhän voi laittaa hänen mukaansa terapeutille viestiä "hoida tuo kuntoon, että meillä on taas hyvä olla yhdessä". </p><p>Aiemmin oltiin yhdessä terapiassa ja se oli hyvä juttu, mutta ei selvästikään riitä, koska hän tarvitsee jotain enemmän ja vain itselleen voidakseen nauttia ensin omasta elämästään ja sitten - ehkä - minusta.</p><p></p><p>Tällä hetkellä käyn siis päivittäistä taistelua itseni ja "erotako vai ei" - ajatusteni kanssa. </p><p>Stella sanoit osuvasti, että "vahvistumista voi arvioida vasta jälkikäteen". Juuri siitä on kysymys. Onko minun nyt oltava vahva ja jaksettava rakastaa ja luottaa siihen, että jotain parempaa on luvassa vai onko minun ymmärrettävä, että tästä ei rakennu enää mitään, että menemme vain kauemmaksi toisistamme joka päivä. Silti aina kun mietin eroa muistan, että tässä on se mies, jolle olen ollut kaksi kertaa raskaana ja joka ei ole hävinnyt mun viereltä mihinkään, vaikka elämä mun kanssa on ollut monta vuotta yhtä itkua, kiukkua ja tyytymättömyyttä. Silloin tuntuu, että en minäkään halua häipyä enkä luovuttaa nyt, kun hän on vihdoin uskaltautumassa kohtaamaan omat haamunsa. Vaikeinta mulle on se, etten voi näyttäytyä hänelle nyt naisena, jota on kaunis katsella ja koskea, jonka kanssa voi heittäytyä ja kohota hetkeksi kaiken tämän yläpuolelle sinne maailmaan, jossa ollaan kahden, vain me. Se on melkein liikaa.</p><p></p><p>Minusta on lohdullista huomata, että parisuhde voi pysyä kasassa ja että niin monet teistä ovat selvinneet henkisesti näinkin pitkälle yhä onnellisesti yhdessä -vaikka matka ei ole ollut helppo! </p><p></p><p>Rutistus teille ja kiitos, kun sain purkaa näitä ajatuksiani. Ehkä tämä on juuri se tiimalasin kapein kohta, jossa hiekka valuu aikansa ja sitten helpottaa.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Adeliini, post: 14936105, member: 19358"] Kauniina naistenpäivänä tulin toivottelemaan kaikille ruusuntuoksuisia onnitteluja. Tai tulppaanin! Kyllä niin on, että jos ei Naisten Päivää ole perustettu JUURI meitä varten, niin ei sitten ketään!!!! Ette usko, kuinka hyvältä kannustuksenne tuntuu. On niin koskettavaa, että tämä sama porukka, jolle olen raportoinut ovikset, limikset, negat ja keskenmenot onkin nyt edelleen niin vahva tukijoukko, kun omat asiat pyörivät hieman toisaalla...eli siinä parisuhteessa. Kun kerran siihen rohkaisitte, voisin hieman kertoa, mistä kenkä puristaa meillä...jospa siitä vaikka olisi jotenkin kummasti jollekulle vielä apuakin?! Mun mies ja minä mentiin yhteen elämäntilanteissa, jossa molemmat oli aika rikki ja keskeneräisten asioitten äärellä. Sieltä romukasasta sitten noustiin ja perustettiin kiireellä yhteinen koti - eikä se edes riittänyt vaan rakennettiin lähes heti talo. Näin jälkeenpäin ajateltuna ollaan oltu kuin pakomatkalla edellisistä elämistämme, menty puuskuttaen läpi vihkikirkon käytävän, lykitty vereslihalla uuden talon pihamaata ja sitten aloitettu kaiken muun puuhastelun ohella projekti nimeltä Lapsi. Muistan, miten olin ensimmäisiä kaveripiirissäni meidän vauvayrityksen alkaessa. Ja nyt olen kuta kuinkin ainut lapseton. Niin ne vauvajunat ajoivat ohi, yksi vaunu kerrallaan kyydissään sinisiä ja punaisia unelmia. Nyt kun talo on myynnissä, voimat ja rahat tiukilla ja koko tulevaisuus levällään on todella aikaa miettiä tuolla terassilla saunan jälkeen, että kuinkas sitten kävikään. Miehelläni, joka on urhoollisesti puurtanut tämän kaiken kanssani, on tullut nyt se piste vastaan, ettei hän jaksaa pahaa oloaan, jonka on työntänyt jo vuosia syrjään. Ja niitä pahanolon aiheita on herra ties mitä, meidän yhdessäolon aikaiset jutut ovat vain jäävuoren huippu, näin olen käsittänyt. Tämän talven aikana hän on tuonut esiin hyvin selvästi, ettei jaksa eikä halua yrittää saada lasta kanssani eikä oikeastaan jaksa pinnistellä mitään kanssani - käytännön elämää lukuunottamatta. Emme riitele, vaan puhumme ja teemme asioita sekä yhdessä että kavereitten kanssa. Mutta minä haluaisin enemmän. Tahtoisin antaa hänelle nyt kaiken sen hellyyden ja intohimon ja jakaa ne elämän nautinnot, joihin meillä on mahdollisuus ilman lapsia. Mutta hän ei voi, koska hänellä on täysi tekeminen itsensä ja olojensa kanssa. Mulla on usein hirvittävän yksinäinen, surullinen ja kiukkuinen olo, kuin olisin jossain hänen eteisessään odottamassa, että hän on taas henkisesti kotona ja valmis kohtaamaan minut. Positiivista tässä on se, että mies on hakemassa itselleen apua. Mutta sitähän ei kukaan tiedä, miten asiat sen kautta muuttuvat ja muuttuvatko. Enhän voi laittaa hänen mukaansa terapeutille viestiä "hoida tuo kuntoon, että meillä on taas hyvä olla yhdessä". Aiemmin oltiin yhdessä terapiassa ja se oli hyvä juttu, mutta ei selvästikään riitä, koska hän tarvitsee jotain enemmän ja vain itselleen voidakseen nauttia ensin omasta elämästään ja sitten - ehkä - minusta. Tällä hetkellä käyn siis päivittäistä taistelua itseni ja "erotako vai ei" - ajatusteni kanssa. Stella sanoit osuvasti, että "vahvistumista voi arvioida vasta jälkikäteen". Juuri siitä on kysymys. Onko minun nyt oltava vahva ja jaksettava rakastaa ja luottaa siihen, että jotain parempaa on luvassa vai onko minun ymmärrettävä, että tästä ei rakennu enää mitään, että menemme vain kauemmaksi toisistamme joka päivä. Silti aina kun mietin eroa muistan, että tässä on se mies, jolle olen ollut kaksi kertaa raskaana ja joka ei ole hävinnyt mun viereltä mihinkään, vaikka elämä mun kanssa on ollut monta vuotta yhtä itkua, kiukkua ja tyytymättömyyttä. Silloin tuntuu, että en minäkään halua häipyä enkä luovuttaa nyt, kun hän on vihdoin uskaltautumassa kohtaamaan omat haamunsa. Vaikeinta mulle on se, etten voi näyttäytyä hänelle nyt naisena, jota on kaunis katsella ja koskea, jonka kanssa voi heittäytyä ja kohota hetkeksi kaiken tämän yläpuolelle sinne maailmaan, jossa ollaan kahden, vain me. Se on melkein liikaa. Minusta on lohdullista huomata, että parisuhde voi pysyä kasassa ja että niin monet teistä ovat selvinneet henkisesti näinkin pitkälle yhä onnellisesti yhdessä -vaikka matka ei ole ollut helppo! Rutistus teille ja kiitos, kun sain purkaa näitä ajatuksiani. Ehkä tämä on juuri se tiimalasin kapein kohta, jossa hiekka valuu aikansa ja sitten helpottaa. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KIRAHVI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Estonia-sään paluu
Tänään 01:57
Johnny Appleseed
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Päivän tuore kansalaisaloite kerännyt jo massiivisen määrän allekirjoittaneita
Tänään 01:52
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Vasemmistoliitto otti seksuaalisen ahdistelun tunnustaneen Juho Pylvänäisen ehdokkaaksi"
Eilen 23:52
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Britanniassa vihreät rikoIIiset saivat kaksi vuotta vankeutta
Eilen 23:19
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Koneen Säätiön nolot selitykset – rahoittaa Elokapinaa sadoilla tuhansilla!
Eilen 18:14
Vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
6.
HS: Nyt poliitikot miettivät kiivaasti, miten Suomessa saadaan aikaan kasvua, ja pääministeri kaipaa ideoita
Eilen 18:06
vierailija
17 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Myöhäinen plussa raskaustestiin
Eilen 15:45
vierailija
1 Viestiä
Lapsen saaminen
8.
Vihreät rikolliset palaavat tänään rikospaikalle
Eilen 15:12
vierailija
13 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Puhemies Jussi Halla-aho: ”Elokapina saa varsin vapaasti ja seuraamuksitta terrorisoida yhteiskuntaa”
Started by vierailija
Keskiviikko klo 10:14
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Hallitusohjelma kääntää uuden lehden suomalaisessa sosiaalipolitiikassa: työvelvoite
Started by vierailija
Sunnuntai klo 15:43
Luettu: 870
Aihe vapaa
4.
Stubb antaa huutia Taviolle
Started by vierailija
Tiistai klo 07:39
Luettu: 865
Aihe vapaa
5.
Purra hekumoi lapsilisän poistolla
Started by vierailija
Torstai klo 17:55
Luettu: 844
Aihe vapaa
6.
Mikä olisi hyvä kello armeijaan?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 17:40
Luettu: 721
Aihe vapaa
7.
Maailmankaikkeus napsautti. Ja lujaa!
Started by -roosaruusa-
Torstai klo 09:31
Luettu: 669
Aihe vapaa
8.
Mikko tallensi seksin älykellolla – audio pelasti miehen, kun poliisi aloitti raiskaustutkinnan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:00
Luettu: 653
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Myöhäinen plussa raskaustestiin
Latest: vierailija
2 min sitten
Lapsen saaminen
3.
K/B-komposti
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
4.
Haaveena vauva 2025
Latest: merin
11 min sitten
Lapsen saaminen
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
46 min sitten
Aihe vapaa
6.
Onko vielä ex jäseniä...
Latest: vierailija
53 min sitten
Aihe vapaa
7.
Relaatio 1041
Latest: vierailija
Tänään 06:45
Aihe vapaa
8.
Vihreät sotkivat tänään eduskuntatalon punaisella maalilla
Latest: vierailija
Tänään 06:08
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu