Kolmekymppiset, huhuu! Onko teillä ulkonäkökomplekseja?

Muistan, kun teini-ikäisenä pidin itseäni ensin ihan nättinä, parikymppisenä jopa kauniina ja nyt kun 30v lähestyy, on ihan rupsahtanut olo. Äsken ilahduin, kun tietyssä valossa näytin ihan ok:lta jopa.

Onko ulkonäkösi mielestäsi muuttunut vuosien varrella? Oletko tyytyväinen ulkonäköösi? Musta oikeasti tuntuu, että iho on vähemmän kimmoisa, silmänaluset tummemmat ja ja ja... Onko se ikä vaiko lapset, kun vaikuttaa, vai mikä?

Missä iässä yleensä huomaa, ettei enää näytä nuorelta?

 

On siinä aika vissi ero. Iho selvästi jo "roikkuu" enemmän kuin kakskymppisenä, silmänaluset turvottaa enemmän... voi harmitus, olin tosi nätti 15 vuotta sitten

 

Mulla on jo ryppyjä. Ihoa lukuunottamatta näytän melko nuorelta mielestäni. Ei kriisiä vielä, mutta huomaan kyllä vanhentuneeni. Olen 30 v.

 

No minulla niin päin että nyt näyttää paremmalta. Teininä ruma omasta mielestäni ja siitä sitten alkoi ylämäki Toki on huonompia kausia, mutta liikunta pitää kivasti kunnossa.

 

Mulla ainakin enemmän "ongelmia" raskauksien seurauksena (sektiohaava, maharöllykkä, raskausarvet yms.) kuin iän mukanaan tuomat jutut. Naama on melko samannäköinen kuin parikymppisenä, ryppyjä tms. ei oikeastaan ole. Eikä ne pienet mua haittaa, näkyypähän eletty elämä. Lihomista pelkään enemmän kuin ikääntymistä muuten. Ikää nyt 33 v.

 

Joinakin päiviä on joinakin ei. Mut kyl mä nyt näytän paremmalta kuin 1-5 vuotta sitten. Painoa kun on tippunut kohta 25 kg, akne on lähtenyt. Useimmiten kun katon peiliin niin aattelen, et näytänpäs mä hyvältä Toki kylhän munkin ihosta ikä jo näkyy, mut semmosta se on.

 

Ei ole ollut mitään ulkonäkökomplekseja,tunnen näyttäväni paremmalta kuin parikymppisenä,olen hoikistunut ja ryppyjä ei näy.Olen 34 mutta silti tuntemattomat luulevat minua nuoremmaksi n 25 vuotiaaksi.Usein joutunut alkossa todistamaan ikäni.

 

Mä olen 27 ja tuntuu että parhaat päivät on jo ohi. Olin joskus 19-23-vuotiaana tosi nätti, nyt alkaa naama jo roikkua ja ilme on väsynyt. Tokihan tähän fiilikseen vaikuttaa mun lievä ylipaino, parikymppisenä olin hoikassa kunnossa ja pitkä, nätti tyttö. Pitkähän mä olen vieläkin (176cm), mutta kun painoa on 79 kg...Parikymppisenä painoin siis 64kg. Varmaan sellaiset 10 kiloa kun laihduttelisi ja alkaisi taas harrastaa liikuntaa, olisi olokin nuorekkaampi.

Hitto vie, lyhyt on se aika, kun on freesi ja nätti. Muutama hassu vuosi ja silloin ei tajua sitä nuorekkaan kauneuden arvoa ja yrittää vaan näyttää vanhemmalta.

 

[QUOTE="era";22990831]Mulla ainakin enemmän "ongelmia" raskauksien seurauksena (sektiohaava, maharöllykkä, raskausarvet yms.) kuin iän mukanaan tuomat jutut. Naama on melko samannäköinen kuin parikymppisenä, ryppyjä tms. ei oikeastaan ole. Eikä ne pienet mua haittaa, näkyypähän eletty elämä. Lihomista pelkään enemmän kuin ikääntymistä muuten. Ikää nyt 33 v.[/QUOTE]

Juu, nuo samaiset kroppaongelmat on mullekin tuttuja. Ja kroppa näyttää vielä vanhemmalta, kuin naamataulu. :|

 

[QUOTE="vieras";22990809]No minulla niin päin että nyt näyttää paremmalta. Teininä ruma omasta mielestäni ja siitä sitten alkoi ylämäki Toki on huonompia kausia, mutta liikunta pitää kivasti kunnossa. [/QUOTE]

Mulla ihan sama juttu. Teininä ja vielä päälle parikymppisenäkin oli todella epävarma itsestäni ja ulkonäöstäni, enkä kyllä pitänyt itseäni yhtään nättinä. Kärsin silloin siis ulkonäkökompleksini ja oikeastaan vasta 24-vuotiaana, kun erosin pitkästä ja vaikeasta parisuhteestani, alkoi itsetuntokin kasvaa ja tavallaan puhkesin kukkaan, sekä sisäisesti että ulkoisesti sen jälkeen ei ole tarvinnut ulkonäköä pohtia

 

Kyllähän sitä monenlaista korjailemista olis, ei voi sanoa että olisin mitenkään kaunistunut viimeisen 10 vuoden aikana. Mutta varsinaiset komplekseja mulla ei ole ollut pitkiin aikoihin. Ennen oli aikaa viettää peilin ääressä enempi aikaa, nykyään ei (onneksi) ehdi syynätä niin tarkasti.

 

Jonkin tyyppisiä sopeutumisvaikeuksia on havaittavissa Mieli on vielä kuin 25-vuotiaalla, mutta ikää mittarissa jo 10 vuotta enempi. Valokuvia nähdessään jotenkin hätkähtää, että hei, mullehan on tullut ryppyjä. Naurusellaisia, mutta kuitenkin. Ja lapsen saannin jälkeen jäi viitisen kiloa. Ei paljon, mutta muuttaa ulkonäköä ja tuntuu oudolta. Yritän sopeutua ajatukseen iästäni ja sen tuomista muutoksista. Etten jää sille tasolle, että yritän nelikymppisenä vielä olla parikymppinen. Jos ymmärretään, mitä tarkoitan.

 

Juu teininä sitä oli jotenkin niin tosissaan miettimässä, että onko nätti. Tuijotti peiliä ja mietti. Ja sit jos oli mielestään nätti, niin olikin ihan helvetin kaunis. Ehkä maailman kaunein. Jos jos ruma, niin ihan vitun ruma. Se oli niin tärkeetä.

Mäkin olen teini-iän jälkeen ollut paljon varmempi ulkonäön suhteen. En ole maailman kaunein, mutta sillä kauneudella ei ole niin väliä.

 

Tietyssä valossa saattaa kauhistuttaa ryppyjen määrä, tai ei ne vissii vielä suoranaisia ryppyjä ole vaan juonteita

Etupäässä en kuitenkaan murehdi asiaa, sillä "nuoruus on tauti, josta paranee iän myötä." Ikä tuo viisautta ja onnellisuutta, ainakin omalla kohdallani, enkä haikaile rypyttömien nuoruusvuosien perään.

 

Mä aloin rupsahtaa sinä vuonna ku täytin 27 (oon kohta 28). Naama ei jotenkin vaan oo enää yhtä kaunis kuin ennen ja silmissä näkyy juonteita. Ilman meikkiä näytän ihan hirveältä, varsinkin nyt talvella. Ennen olin hyvännäköinen naturellinakin. Miehet ei kiinnitä kadulla enää samaan tapaan huomiota, toki tämä johtuu kropassakin tapahtuneista muutoksista koska en olen yhtä timmi tällä hetkellä tai enää koskaan... En tykkää vanhenemisesta yhtään, aika ois saanu pysähtyä mun kohdalla 23-25 -ikävuoteen. Silloin olin ulkonäöllisesti parhaimmillani.

 

Siis minähön en vielä ihan kuulu tähän ketjuun, olen kuitenkin vasta 29 mutta tuollaisia ilmiöitä on havaittavissa. Ennen lasta olin tosi nuoren näköinen ja nyt jotenkin on kaikki alkanut roikkumaan. Haluaisin jatkaa nuoruuttani.

 

Naamasta en ole ikinä ollut kaunis, mutta vartalo on aina ollu ihan ok. Nyt kolmekymppisenä sekin on pilalla. Tai no lähinnä suonikohjut mua ärsyttää. Upeat pitkät sääreni on jatkossa verhottava sukkahousuihin, koska ne on niin järkyttävät etten kehtaa enää niitä paljaana esitellä. Oikeasti harmittaa, koska vartaloni on aina ollut paras puoleni. Raskauden myötä tulivat nämä hirveät suonikohjut. Maha on edelleen aika littana onneksi, vaikkei mikään ihan timmi enää niin kuin parikymppisenä. Kasvot on ihan ok, en mikään suuren luokan kaunotar ole koskaan ollutkaan mutta näin vanhemmiten olen alkanut hyväksyä itseni tällaisenä kuin olen. Paitsi en noita rumia suonikohjuja.

 

Minulle ikä ei ole tuonut ulkonäkökomplekseja. Nuorempana niitä kyllä oli monenlaisia, joiden kanssa olen sinut nykyään, ja osaan korostaa parhaita puolia ja tyyliäni paremmin. Olen aina ollut melko hoikka, eikä painoni juurikaan heittele ja liikkuminen muutenkin pitää vartaloni kunnossa. Toisaalta kilo tai pari on sattunut myös oikeaan paikkaan teinivuosien jälkeen ja kroppa on naisellisempi. Minulla on ollut hieman rasvoittuva iho, joten ryppyjä ei toivottavasti tulekaan vielä..! Jotkut ovat kehuneet ihoani, eipä kyllä uskoisi kaiken sen teini-iän finnitaistelun jälkeen

 

kaikenlaisella tekin päitänne vaivaatte

 

kaikenlaisella tekin päitänne vaivaatte

Naisilla on oikeus siihen.

Ei paljoa helpottanut, kun tuossa eräänä päivänä katselin kuvia koneella ja tuli sitten eteen kuva, jossa olin n. 24v. Tyttäreni vuosimallia -07 totesi että "äiti katso, tuossa olet taas kaunis!" Tms...

Ikäkriisi puski itelle päälle n. 25-vuotiaana ja pahenee vain. 30v pläjähtää mittariin toukokuussa ja kauhu ei ole kovinkaan liioiteltu sana kuvaamaan tätä tunnetta.

 

Mä en oikein edes tiedä, oon mielestäni oikein nätti, ryppyjä, no on vaan semmoisia 'hyviä ryppyjä' ne tekee musta hmm, ilmeikkäämmän. Pelkään että posket ja silmät tulee rupsahtamaan, äidilleni tuli semmoiset 'mopsinposket' ja 'roikkuluomet' siinä neljänkympin korvilla. Onneksi taidan olla enemmän isäni näköinen, ainakin silmistä. Huuliani kyllä tarkkailen hulluna, niihin jos tulee semmoisia 'pyllyreikäryppyjä' niin olen kyllä ajatellut senverran huijata, että käyn ne korjauttamassa pois. Ihon huomaan muuttuneen vähän erilaiseksi, ei niin kimmoisa, mutta mua vaivas näppylät johonkin melkein kolmeenkymppiin asti, joten toisaalta vaan hyvä että ees niistä on päästy. Mutta mielestäni olen ollut kauniimpi vasta joskus 25v eteenpäin, mulla oli tosi pitkään semmoinen 'pullakka lapsennaama' enkä tykänny siitä itte yhtään. Vieläkin välillä kysytään niitä papereita, vaikka olen 34v. Kun laittaudun, olen mielestäni kaunis. Joskus tosin huonostinukkuneena ja varsinkin menkka-aikaan peilistä katsoo takas kaamea vanha noita-akka, mutta onneksi se osaa noitua itsensä takaisin ihmiseksi.

Vartalo taas, no en ole ikinä ollut lihava, mut semmoinen ärsyttävä pullakka vartalosta myös, litteähkö vatsa, mutta tanakat raajat ja ensimmäiset suonikohjun alut on tullu jo joskus 13v, (meillä on suvussa tosi rumat koivet) Ystävät varoitteli mua että sit kun täyttää kolkyt, niin vatsa rupsahtaa ja alkaa pullottaa, mut tätä en oo huomannu, pikemminkin mun maha on oikein nätti ja littana, mut tää ongelma onkin hypänny sinne reisiin. ennen ne oli napakan pullakat, kun nyt ne on epätasaiset ja hötkyvät, vaikka olen samanpainoinen.

Mun mies on mua jonkinverran nuorempi, joten mietin kyllä että entäs sitten kun alan oikeasti näyttää vanhalta akalta ja se on vielä nuoren ja salskean näköinen, ääks. Mut se kyllä tsemppaa mut hyvin pitämään itseni kunnossa jatkossakin

 

Nimim. hehee, ite kanssa huomannu tosiaan ihossa muutosta. Ei ole niin heleä enää. Ja nyt kun raskauden takia tullut pari punaista näppyä tms, ei prkl...

Yhden homman kanssa huomannut... Silmät. Ne ovat olleet ennen kauniimmat, ripset ovat olleet tummemmat ja tuuheammat. Nyt jotenkin valjut silmät. :/ Ja kun ennen meikki oli vain korostamaan hyviä puolia, nyt se on enemmänkin epätoivoinen yritys saada inhimillisempi pärstä ja jos näyttäisi vähemmän väsyneeltä... Eikä enää oikein sovi meikkaustyyli, joka vielä jokunen aika sitten näytti hyvältä. Pitää vissiin ettiä meikkivinkkejä ikääntyneille.

 

Älä nyt viitsi, 30 vuotta. Sähän olet vielä pikkulikka, taatusti nätti! Niin minäkin olin 10 vuotta sitten, en vaan silloin tajunnut sitä... Nauti nyt äläkä murehdi! Murehtimalla tulee vaan niitä ryppyjä...

 

Joo, meikatessa olen huomannut, että on vaikeampaa saada kauniit ja tasaiset rajaukset, luomessa on selvästi enemmän sellaista liikkuvaa nahkaa ja pikkupikkuryppyä. Ja nukkumattomat yöt näkyy heti, ennen ei ollut niin tarkkaa

 

15-17-vuotiaana pidin itseäni hyvännäköisenä, mutta nyt 20v. tunnen itseni rumaksi ja rupsahtaneeksi Joo kai mulla sit vaan on kauheen vääristynyt kehonkuva.. -.-