Kolme-vee ja vauva kotihoidossa

Kyselisin muiden mammojen kokemuksia kolmevuotiaan ja vauvan yhdistelmästä niin, että esikoinenkin on kotona. Kuinka olette saaneet arjen rullaamaan? Miten isompi lapsonen viihtyy silloin kun vauva tarvii enempi huomiota? Entä kuinka paljon ja kuinka usein teidän kolmevuotiailla on muiden lasten seuraa?

Mulle on tullut hiukan huonoa omaatuntoa tästä meidän arjesta nyt. Tuntuu välillä että minusta ei riitä molemmille. Alkuun meni ihan mukavasti kun vauva nukkui aika paljon. Nyt kun vauva jo valvoskelee enempi ja välillä tarvii esim. päikkäreille nukahtamiseen enempi apuja, niin tuntuu tuon esikon puolesta niin pahalta. Esikko on aina ollut selleinen, ettei oikein leiki itsekseen. Viisi minuuttia voi viihtyä itsekseen leikeissä, sen jälkeen huhuilee jo että äiti, leikkimään. Ja eihän tuo nyt ihan taida aina leikkikaveria tarvita, vaan läsnäoloa ja huomiota tottakai. Tänään vauva esimerkiksi ei meinannut millään nukahtaa vaikka oli ihan puhki, itkeskeli vaan. Ja toinen huhuili puolen minuutin välein että leikkiin, äiti leikkiin. Koko päivä tuntui menevän niin, etten oikein ehtinyt keskittyä kunnolla kumpaankaan :( Harmitushan siitä tulee itse kullekin.

Ulkoilut onneksi pelastaa aina paljon. Silloin vauva yleensä nukkuu ja saadaan esikon kanssa touhuta. Saa huomiota ja seuraa. Ja kerhot on korvaamaton apu, nyt joululomilla tosin on pitänyt pärjätä ilman.
 
Mulla pienin on 9kk, seuraava kohta 3-vuotias, sit 4-vuotias ja 6-vuotias. Näin äkkiseltään sanoisin, et hyvähän sen esikoisenkin on oppia hiukan leikkimään itsekseen...enkä siis meinaa tätä huonolla, vaan että sehän on silkka mahdottomuus, että ehtisit olla koko ajan vain hänen kanssaan! Meillä vanhin on eskarissa ja kakkonen pari kertaa viikossa kerhossa, mut en missään vaiheessa oo harkinnutkaan, että laittaisin isompia hoitoon tai että isommat kärsisi, vain sen takia, että vauva vie oman aikansa....omillani tietysti on lähes aina toisistaan seuraa, keskimmäiset varsinkin on kuin paita ja peppu reilun vuoden ikäeron ansiosta ja molemmat vielä poikia. Vanhin on tyttö ja kaipaa jo aikalailla ihan omaakin rauhaa, leikkii itsekseen omassa huoneessaan ja aina silloin tällöin on kaveri kylässä. Pienin menee muitten mukana, leikkii jo kovasti autoilla ja tuhoaa isompien legorakennelmia ;) kolme isointa huolehtii pienimmästä, siis esim silloin, kun käyn vessassa tai jotain, huutavat heti, jos jotain meinaa tapahtua ja niin päin pois. Eivät tietenkään ole vastuussa juniorista, vaan normaalissa arjessa oppivat huolehtimaan toisistaan ja toivottavasti oppivat jotain tulevaisuutta ajatellen! Tuskinpa sinunkaan esikoinen kovasti kärsii tilanteesta, useimmiten se on se äitinä olon riittämättömyyden tunne, joka hetkittäin valtaa tai yrittää vallata mielen <3
 
Niin, sitähän se on, riittämättömyyden tunnetta. Taitaa olla ammattitauti ;)

Mutta noihin sisaruksiin vielä. Siksi erityisesti minua tuon esikoisen tilanne huolettaa, kun ei ole vielä leikkikaveria sisaruksista. Kun mies on töissä, minä olen ainoa leikkikaveri. Ja silloin kun minä huolehdin vauvasta, esikko on käytännössä yksin. Ja siitä yksinäisyydestä minä poden huonoa omaa tuonoa todellakin.

Minkä verran muiden lasten seuraa kolmevuotiaat tarvitsee? Kuinka paljon teidän muiden kolmeveet viihtyy itsekseen?
 
Joo tilanne kuulostaa hyvin tutulta. Meillä on kans kolmivuotias ja vauva ja esikoinen haluaisi että hänen kanssaan leikitään. Minäkään en ole kyennyt ongelmaa ratkaisemaan, että ehtisi huomioida molempia yhtä paljon tuntuu, että kun on toisen kanssa niin toinen haluaa huomiota juuri samalla hetkellä. Mutta olen ostanut esikoiselle erilaisia tehtäväkirjoja yms. joista hän tekee erittäin tärkeitä tehtäviä :) Näin hän viihtyy jonkin aikaa itsekseen.
 

Yhteistyössä