Kolmas olisi sitten näköjään tulossa... APUA :O

[iipunenharmaana]

Tämä nyt tuli ihan puun takaa koko homma, siis ihan yllätysvauva periaatteessa...
Tulot on törkeen pienet tällä hetkellä ja kahdenkin elättämisessä on jo haastetta Mitä hittoa tässä tekisi ja miten selvitään... Ikäerotkin ois lapsilla tosi pienet, nuorimmalle ja tälle kolmannelle tulis ikäeroa 1v6kk...
Voi jee... Ja ne saarnat "miksette käyttäneet ehkäsyä"- voi jättää ihan huoletta sanomatta.

Oon nyt ihan shokissa, enkä tajua noita kahta viivaa testissä... Todennäkösyys piti olla niin pieni, että edes tulen raskaaksi... APUA!

Nyt sitten ideoita ihmiset, miten mun mies saisi hyväpalkkasen duunin ja mikä ala jne... PAKKO on vaihtaa alaa, ei näin pärjätä mitenkään. Yhdistelmäajoneuvonkuljettaja kouluun hakee nyt keväällä, mutta sinnekin valitaan vain 8! Eli pitää niitä suunnitelmia olla muitakin ja ja ja... Onko tässä mun selityksessä edes päätä tai häntää? :O

 

[Maira]

..ja sä et halua miehestäs rekkakuskia, ihan näin kokemuksen syvällä rintaäänellä..
Riippuu toki mitä tekee, mut aika usein työajat epäsäännölliset, ei mikään iso palkka ja mahdollisesti paljon poissa kotoa..

Mä en muuta osaa sanoa kun et onnea ja eiköhän ne asiat siitä suttaannu!

 

["vieras"]

Hirveän vaikea sanoa millä alalla tienais paremmin, kun ei tiedä tämän hetken palkka tasoa, mutta eikös noi paperipuolen tyypit ihan kiitettävästi tienaa, toki sillä allalla on vaikean nykyään saada vaki paikkaa.

 

[Onnea]

Onnea !!!! Hurjan paljon kun ette huolehtineet ehkäisystä !!!! Ja sit tulet vielä palstalle itkee ....

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

 

[iipunenharmaana]

niin, tuolla alalla olisi kyllä paljon töitä ja tuntuu sille, että kyllä mä miehen poissaolot kestäisin vaikka tilapäisesti, sen takia ettei tarvisi alkaa pelkällä vedellä ja näkkärillä elämään... Kaikki sukulaisetkin saa varmaan sydänkohtauksen uutisesti, toisaalta hävettää koko homma, annetaan niin vastuuntunnoton kuva itsestämme...

 

["punahilkka"]

No mahdollisuus se on pienikin mahdollisuus. Onnea raskaudesta, vaikkei se ehkä siltä onnelta tällä hetkellä tunnu. Mieti mitä kaikkea iloa se pieni elämä saa aikaan. Kyllä ne taloudellisetkin huolet sitten alkaa tuntua pieniltä ja pienillä tuloilla täällä kituuttaa moni muukin ja täytyy vaan uskoa että elämä kantaa.

 

[En ymmärrä]

Mistä näitä ihmisiä sikiää , jotka eivät tajua huolehtia ehkäisystä ?

Niitä pitäs viedä "saunan taa " .... lapsista tulee sitten yhteiskunnan elättejä.

Ja rehdit työssä käyvät joutuvat elättäjiksi - veroeuroistaan .... prkle !

 

[Maira]

niin, tuolla alalla olisi kyllä paljon töitä ja tuntuu sille, että kyllä mä miehen poissaolot kestäisin vaikka tilapäisesti, sen takia ettei tarvisi alkaa pelkällä vedellä ja näkkärillä elämään... Kaikki sukulaisetkin saa varmaan sydänkohtauksen uutisesti, toisaalta hävettää koko homma, annetaan niin vastuuntunnoton kuva itsestämme...

No älä sitä murehdi mitä muut ajattelee, se on niiden ongelma se.. :hug:

 

[iipunenharmaana]

muuten kyllä tekisin vaikka kuinka monta lasta, mutta nämä tulot pistää panikoimaan ja pitääkö tässä sitten vielä muuttaakin jonnekin, jos ei mitään lupaavaa ole täällä tiedossa jne... mutta ihan alussahan tämä on, mitä vaan voi vielä tapahtua.

 

["punahilkka"]

Mistä se vastuuntunnonton kuva syntyy? Miksi potisit niin iloisesta asiasta huonoa omaatuntoa, vai onko kyse siitä että olette jo turvanneet kaikessa muihin ihmisiin ja valittaneet kuinka tulot on pienet ja elämä vaikeaa ja ei vaan jaksa?

 

[Keskenmenoa]

en sinulle toivo ! Se olisi sinun pelastus .... kärsi ja kärvistele !

 

[iipunenharmaana]

Mistä näitä ihmisiä sikiää , jotka eivät tajua huolehtia ehkäisystä ?

Niitä pitäs viedä "saunan taa " .... lapsista tulee sitten yhteiskunnan elättejä.

Ja rehdit työssä käyvät joutuvat elättäjiksi - veroeuroistaan .... prkle !

hohhoijaa.. ei se ole aina niin yksinkertaista.

 

[Eedla]

Meidän kuopus on kans tällänen yllätysvauva, tosin meillä oli myös ehkäisy päällä. Kuitenkin, oli kaikki vauvakamat yms myyty kun lapsia ei enä pitäny tulla ja olin just vastaanottanu uuden työn, joka alkoi niin, että mulla oli vielä koeaika menossa kun jouduin ilmottaa jääväni äitiyslomalle. Asunto ja auto oli mitoitettu kahden lapsen kanssa elämiseen. Kun tein plussatestin niin olin kans jossain määrin paniikissa, varsinkin tuon uuden työn kanssa jonka saaminen oli melkein lottovoitto (mut valittiin 320 hakijan joukosta...). rahatilanne mietitytti myös siinä mielessä että auto ja asunto piti laittaa uusiksi, mikä tietenki on kallis systeemi. Lisäksi itse oon niitä äitejä jotka ei voi kuvitella menevänsä töihin heti kun äitiysloma loppuu (en oo ikinä saanu napanuoraa katkastua siihen mennessä...)joten tiedossa oli myös vähäntuloisia kuukausia mun osaltani.

Kaikki kuitenki meni hienosti, uus auto ostettiin ja maksettiin samantien omaksi, työpaikankin sain pitää, esimies oli hyvinkin myötämielinen kun melkein pyytelin anteeks ku ilmoitin että näin nyt on, sano vaan että no pitää ne lapset tehdä ajallaan ja ehdin kyllä tekeen töitä vielä pitkään senkin jälkeen. Asunto vielä uupuu, asutaan edelleen kolmiossa ja kova haku on päällä. Mut halutaan tietynlainen asunto tietyltä alueelta (joka on sellanen alue että sieltä on vain vähä asuntoja myynnissä) joten ei oo vielä tärpänny. Varmaan 10 asuntoa on käyty kattoos mut ei niin ei. Nyt tää kuopus täyttää kesällä 2v ja meen syyskussa takas töihin. Ihan ok meillä on menny. Että tsemppiä teillekin

 

[iipunenharmaana]

[QUOTE="punahilkka";25941659]Mistä se vastuuntunnonton kuva syntyy? Miksi potisit niin iloisesta asiasta huonoa omaatuntoa, vai onko kyse siitä että olette jo turvanneet kaikessa muihin ihmisiin ja valittaneet kuinka tulot on pienet ja elämä vaikeaa ja ei vaan jaksa?[/QUOTE]

se tulee siitä, että kyllä läheiset tietää meidän tilanteen, ettei tässä mitään ministereitä olla. En haluaisi ikinä antaa itsestäni sellaista kuvaa, että muut puhuisi meistä "siellä ne vaan sikiää ja millähän meinaavat elättää perheensä..."...

huoh...

 

["äiti"]

Abortti?

 

[Kerpele]

Rauhoitu, onhan tässä aikaa keksiä ratkaisuja

Onnea raskauteen ja elämän järkkäilyyn :heart:

(Mekään ei mitään rikkaita olla ja kolmas tulossa, täytyy vain sumplia.. Ja kahdella nykyisellä on ikäeroa vuosi, kyllä siitä selviää.)

 

[Eedla]

se tulee siitä, että kyllä läheiset tietää meidän tilanteen, ettei tässä mitään ministereitä olla. En haluaisi ikinä antaa itsestäni sellaista kuvaa, että muut puhuisi meistä "siellä ne vaan sikiää ja millähän meinaavat elättää perheensä..."...

huoh...

No miten pienet tulot teillä sitte on?
Eihän se kolmas lapsi pienenä paljoa vaadi eikä ees syö paljoa. isompana tietysti menot kasvaa mutta jospa te siihen mennessä saisitte kumpiki parempipalkkaiset työt tjt?
Niin ajan siis vaan sitä takaa et onko teiän tulot oikeesti niin tosi pienet että meette konkurssiin vähäisestäkin ylimääräisestä kulusta?

 

["punahilkka"]

se tulee siitä, että kyllä läheiset tietää meidän tilanteen, ettei tässä mitään ministereitä olla. En haluaisi ikinä antaa itsestäni sellaista kuvaa, että muut puhuisi meistä "siellä ne vaan sikiää ja millähän meinaavat elättää perheensä..."...

huoh...

No mun käsityksen mukaan meinaatte elättää perhee omilla tuloillanne. Ei se helppoa aina ole ja harvapa meistä ministerin palkkaa nauttii joten ette varmasti ole ainoat jotka pienillä tuloilla elättää perheensä.
Koita nyt vaan löytää ne hyvät puolet ja iloita siitä tulevasta perheenjäsenestä, onhan sekin ansainnut olla odotettu tähän maailmaan, vaikkei suunniteltu liike ollutkaan.

Ihminen on siitä kumma otus, että vaikkei olisi mitään syytä niin se puhuu toisesta pahaa. Eikä niistä puheista paljon kannata välittää.

 

[Kerpele]

se tulee siitä, että kyllä läheiset tietää meidän tilanteen, ettei tässä mitään ministereitä olla. En haluaisi ikinä antaa itsestäni sellaista kuvaa, että muut puhuisi meistä "siellä ne vaan sikiää ja millähän meinaavat elättää perheensä..."...

huoh...

Ja ne toisten puheet on kyllä pienin juttu mistä kannattaa stressata :hug:

Meillä on tässä vielä melkein täysi tukiverkottomuus, minä joudun minimiäitiyspäivärahalle ym. ym. Mutta kun päättää että pärjätään niin pärjätään, ulkopuoliset saattavat kauhistella mutta, no, se onheidän henkinen helvettinsä

Muoks. ainiin, meillä on myös ajan kanssa täysremontti taloon edessä, meillä on talossa vain yksi huone ja 70 neliötä (kauhistuttavaa )... Ja mitähän vielä... No, enivei, asenne ratkaisee Kun ajattelee vaan kovasti hyviä asioita, se vaikuttaa mieleen ja sitä kautta stressi ei ole niin kova ja siitä seuraa se että asioita on helpompi hoitaa jne. (Pikku positiivisuushörhö tässä hei )

 

[iipunenharmaana]

Meidän kuopus on kans tällänen yllätysvauva, tosin meillä oli myös ehkäisy päällä. Kuitenkin, oli kaikki vauvakamat yms myyty kun lapsia ei enä pitäny tulla ja olin just vastaanottanu uuden työn, joka alkoi niin, että mulla oli vielä koeaika menossa kun jouduin ilmottaa jääväni äitiyslomalle. Asunto ja auto oli mitoitettu kahden lapsen kanssa elämiseen. Kun tein plussatestin niin olin kans jossain määrin paniikissa, varsinkin tuon uuden työn kanssa jonka saaminen oli melkein lottovoitto (mut valittiin 320 hakijan joukosta...). rahatilanne mietitytti myös siinä mielessä että auto ja asunto piti laittaa uusiksi, mikä tietenki on kallis systeemi. Lisäksi itse oon niitä äitejä jotka ei voi kuvitella menevänsä töihin heti kun äitiysloma loppuu (en oo ikinä saanu napanuoraa katkastua siihen mennessä...)joten tiedossa oli myös vähäntuloisia kuukausia mun osaltani.

Kaikki kuitenki meni hienosti, uus auto ostettiin ja maksettiin samantien omaksi, työpaikankin sain pitää, esimies oli hyvinkin myötämielinen kun melkein pyytelin anteeks ku ilmoitin että näin nyt on, sano vaan että no pitää ne lapset tehdä ajallaan ja ehdin kyllä tekeen töitä vielä pitkään senkin jälkeen. Asunto vielä uupuu, asutaan edelleen kolmiossa ja kova haku on päällä. Mut halutaan tietynlainen asunto tietyltä alueelta (joka on sellanen alue että sieltä on vain vähä asuntoja myynnissä) joten ei oo vielä tärpänny. Varmaan 10 asuntoa on käyty kattoos mut ei niin ei. Nyt tää kuopus täyttää kesällä 2v ja meen syyskussa takas töihin. Ihan ok meillä on menny. Että tsemppiä teillekin

Meillä just samat asiat nyt mietityttää PALJON! Tässä asunnossa kyllä mahdutaan olemaan... Mutta kaikki on muuten laskettu niin, että meitä on 4 eikä viisi. Esimerkiksi auto... Eikä meidänkään pitänyt tehdä kuin nämä kaksi! Ja mies just sanoi, että kolmas muuttaa kaiken ja elämä muuttuu taas tosi paljon!

 

[Eedla]

Meillä just samat asiat nyt mietityttää PALJON! Tässä asunnossa kyllä mahdutaan olemaan... Mutta kaikki on muuten laskettu niin, että meitä on 4 eikä viisi. Esimerkiksi auto... Eikä meidänkään pitänyt tehdä kuin nämä kaksi! Ja mies just sanoi, että kolmas muuttaa kaiken ja elämä muuttuu taas tosi paljon!

Kyllähän se kolmas muutti elämää mutta ei nyt kyllä niin radikaalisti, ainakaan meillä, kuin mitä ensin kuviteltiin. Ainoa suuri asia tässä ehkä nyt oli se, että kolmannen tulon takia oon taas kotona joka tietenkin tarkoittaa pieniä tuloja tälle kotiajalle. Mutta kohta sekin on elettyä elämää, muutama kuukausi enää.

Niin ja piuhat laitettiin poikki tämän kolmannen jälkeen josko ei enää sitte tulis yllätyksiä, suosittelen teillekin.

 

[iipunenharmaana]

No miten pienet tulot teillä sitte on?
Eihän se kolmas lapsi pienenä paljoa vaadi eikä ees syö paljoa. isompana tietysti menot kasvaa mutta jospa te siihen mennessä saisitte kumpiki parempipalkkaiset työt tjt?
Niin ajan siis vaan sitä takaa et onko teiän tulot oikeesti niin tosi pienet että meette konkurssiin vähäisestäkin ylimääräisestä kulusta?

En edes kehtaa sanoa, mutta niin pienet että sossusta saatais toimeentulotukea milloin vaan... Että Jippii sanon minä!

Mä haluaisin iloita ja olla turvallisin mielin, salaa olen iloinen, mutta jo ne muiden reaktiot ym. asiat vetää aika masentuneeksi... Kun välit joihinkin sukulaisiin olleet aika tulehtuneet viime kuukausina, he sotkeentuvat koko ajan liikaa meidän asioihin ja puuttuvat, muuta ei saakkaan kuulla kuin pään aukomista. Tämähän aiheuttas niille ihan valitusripulin. En tajua, mikseivät vaan huolehdi omista asioistaan. Mä reagoin herkästi muiden mielipiteisiin, vaikkei pitäisi... Kyllä se lannistaa kun lähimmäinen suurinpiirtein sanoo ettei musta ole mihinkään ja on todella pettynyt muhun... Vaikka ei tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

 

[iipunenharmaana]

Kyllähän se kolmas muutti elämää mutta ei nyt kyllä niin radikaalisti, ainakaan meillä, kuin mitä ensin kuviteltiin. Ainoa suuri asia tässä ehkä nyt oli se, että kolmannen tulon takia oon taas kotona joka tietenkin tarkoittaa pieniä tuloja tälle kotiajalle. Mutta kohta sekin on elettyä elämää, muutama kuukausi enää.

Niin ja piuhat laitettiin poikki tämän kolmannen jälkeen josko ei enää sitte tulis yllätyksiä, suosittelen teillekin.

sama kävi minullakin eilen mielessä, multa tai mieheltä piuhat poikki. En ole pahemmin perehtynyt, mutta voiko ne katkaista naiseltakin niin, että saa taas joskus entiselleen jos haluaa?

 

[Eedla]

sama kävi minullakin eilen mielessä, multa tai mieheltä piuhat poikki. En ole pahemmin perehtynyt, mutta voiko ne katkaista naiseltakin niin, että saa taas joskus entiselleen jos haluaa?

meillä ne katkastiin mieheltä.

 

[nedra]

Meillä just samat asiat nyt mietityttää PALJON! Tässä asunnossa kyllä mahdutaan olemaan... Mutta kaikki on muuten laskettu niin, että meitä on 4 eikä viisi. Esimerkiksi auto... Eikä meidänkään pitänyt tehdä kuin nämä kaksi! Ja mies just sanoi, että kolmas muuttaa kaiken ja elämä muuttuu taas tosi paljon!

Mun mielestä ei muuta,tarkoitan lähinnä sitä että kyllähän 5 mahtuu tavisautoon ihan ok,mulla on ollut pienessä a-mallin mersussakin kolme lasta ihan sulassa sovussa takapenkillä. Ihan pienet eivät kaipaa jokainen omaa huonetta ja onhan teillä molemmilla mahdollisuus kartuttaa perheen tulotasoa,elämää on vauva-ajan jälkeenkin paljon jäljellä.