Kolmas lapsi?

Olen aina ajatellut, että haluan enemmän kuin kaksi lasta, ehkäpä kolme tai neljä, lyhyillä ikäeroilla. Neljä ei enää tunnu hyvältä suunnitelmalta, mutta kolmannen haluaisin. Vai haluaisinko?

Hoidan kotona 3 ja 1 -vuotiaita (tyttö ja poika), eivät ole erityisen hankalia tai mitään. Vaikka suurimman osan aikaa edelleen haluaisin vielä yhden lapsen, joka päivä tulee myös hetki, jolloin olen ihan tuskastunut näihin nykyisiinkin lapsiin, kaipaan töihin ja enemmän omaa aikaa enkä yhtään lisää hoitamista. Vauvakuumetta ei ole, mielessä vain tietynlainen tieto siitä, että kolme lasta olisi hyvä määrä.

Se, mikä tässä nyt mietityttää, on oma jaksaminen ja se, että hankalina hetkinä en enää lisää lapsia halua.

Miltä tilanne teistä kuulostaa, samoja fiiliksiä kellään? Tai onko joku vastaavassa tilanteessa tehnyt kolmosen, miltä elämä sitten tuntui? Kuinka paljon monimutkaisempaa elämä on kolmen lapsen kanssa verrattuna kahteen?

 

Moi!

Meillä kolmannesta puhuttiin joskus,mutta sitten kun kierukka olisi pitänyt uusia niin päätettiin että antaa tulla jos on tullakseen.Tulin heti raskaaksi!
Esikoinen oli vauvan syntyessä 5,5v (poika) ja keskimmäinen (tyttö) 4v4kk.En olisi todellakaan jaksanut kolmatta "yhteen putkeen",ekalla ja tokalla on vain vuosi ikäeroa.Raskasta oli kahden pienen kanssa,ajatuskin kolmannesta heti perään....niin huh huh!! Oman jaksamisen kannalta oli kiva käydä töissä lataamassa akkuja .

Kuopus oli helppo vauva! Olin valmistautunut valvomiseen (keskimmmäisellä oli koliikkia) mutta vauva oli tosi helppo,nukkui täydet yöt 2kk lähtien.Tästä kolmannesta vauva-ajasta olen ehdottomasti nauttinut eniten! Vauvan syntyessä lapset olivat jo omatoimisia,heillä oli omia kavereita,viihtyivät keskenään pihalla jne.Silti ikäeroa ei mielestäni ole liikaa,isommat leikittävät kuopusta mielellään.Mikä parasta,sain keskittyä vain yhteen vauvaan,luksusta.

Muutenkin hyvä ajankohta olla hoitovapaalla,koska esikoinen aloitti viime syksynä koulun.keskimmäinen käy kerhossa.Täytyy myöntää että en jaksais jos mulla olisi kotona kolme lasta 24/7 .

Niin...en tiedä ketään joka olisi katunut kolmatta lasta.Sulla on vielä niin pienet lapset etten ihmettele vaikka mietit vielä?! Anna asian muhia

 

Moi!

Meillä kolmannesta puhuttiin joskus,mutta sitten kun kierukka olisi pitänyt uusia niin päätettiin että antaa tulla jos on tullakseen.Tulin heti raskaaksi!
Esikoinen oli vauvan syntyessä 5,5v (poika) ja keskimmäinen (tyttö) 4v4kk.En olisi todellakaan jaksanut kolmatta "yhteen putkeen",ekalla ja tokalla on vain vuosi ikäeroa.Raskasta oli kahden pienen kanssa,ajatuskin kolmannesta heti perään....niin huh huh!! Oman jaksamisen kannalta oli kiva käydä töissä lataamassa akkuja .

Kuopus oli helppo vauva! Olin valmistautunut valvomiseen (keskimmmäisellä oli koliikkia) mutta vauva oli tosi helppo,nukkui täydet yöt 2kk lähtien.Tästä kolmannesta vauva-ajasta olen ehdottomasti nauttinut eniten! Vauvan syntyessä lapset olivat jo omatoimisia,heillä oli omia kavereita,viihtyivät keskenään pihalla jne.Silti ikäeroa ei mielestäni ole liikaa,isommat leikittävät kuopusta mielellään.Mikä parasta,sain keskittyä vain yhteen vauvaan,luksusta.

Muutenkin hyvä ajankohta olla hoitovapaalla,koska esikoinen aloitti viime syksynä koulun.keskimmäinen käy kerhossa.Täytyy myöntää että en jaksais jos mulla olisi kotona kolme lasta 24/7 .

Niin...en tiedä ketään joka olisi katunut kolmatta lasta.Sulla on vielä niin pienet lapset etten ihmettele vaikka mietit vielä?! Anna asian muhia

 

Moi!

Meillä kolmannesta puhuttiin joskus,mutta sitten kun kierukka olisi pitänyt uusia niin päätettiin että antaa tulla jos on tullakseen.Tulin heti raskaaksi!
Esikoinen oli vauvan syntyessä 5,5v (poika) ja keskimmäinen (tyttö) 4v4kk.En olisi todellakaan jaksanut kolmatta "yhteen putkeen",ekalla ja tokalla on vain vuosi ikäeroa.Raskasta oli kahden pienen kanssa,ajatuskin kolmannesta heti perään....niin huh huh!! Oman jaksamisen kannalta oli kiva käydä töissä lataamassa akkuja .

Kuopus oli helppo vauva! Olin valmistautunut valvomiseen (keskimmmäisellä oli koliikkia) mutta vauva oli tosi helppo,nukkui täydet yöt 2kk lähtien.Tästä kolmannesta vauva-ajasta olen ehdottomasti nauttinut eniten! Vauvan syntyessä lapset olivat jo omatoimisia,heillä oli omia kavereita,viihtyivät keskenään pihalla jne.Silti ikäeroa ei mielestäni ole liikaa,isommat leikittävät kuopusta mielellään.Mikä parasta,sain keskittyä vain yhteen vauvaan,luksusta.

Muutenkin hyvä ajankohta olla hoitovapaalla,koska esikoinen aloitti viime syksynä koulun.keskimmäinen käy kerhossa.Täytyy myöntää että en jaksais jos mulla olisi kotona kolme lasta 24/7 .

Niin...en tiedä ketään joka olisi katunut kolmatta lasta.Sulla on vielä niin pienet lapset etten ihmettele vaikka mietit vielä?! Anna asian muhia

 

No minä tässä mietin samaa asiaa :headwall: Nyt kaksi lasta siis 5v. ja 1,7kk. Jotenkin haikailen vielä yhdestä lapsesta :heart: meillä molemmat lapset olleet ns. vaikeita. Ollut allergioita yms... Eniten ehkä se just meillä pelottaa jos tää kolmas oksi sitten vaikka vielä enempi allerginen tms
Raskauden jälk. masennuskin mulla oli toisen jälkeen ja se vasta kamalaa aikaa olikin, ennenkuin lääkitys auttoi. Mies pelkää taas ehkä eniten taas sitä jos minä sairastun :snotty: . Tietty sitä miettii jaksaako sitten jos kolmanne saisi? Olen palannut justiinsa takasin työelämään, ja kieltämättä nyt nautin taas siitä että näkee aikuisia ihmisiä ja saa olla työssä. Toisaalta haluais olla kotonakin En tiedä... Raha asiatkin mietityttää... Onko varaa kolmanteen? Siis oikeasti!
Ehkä tässä mietiskelen jonkunaikaa omia tuntemuksiani ja katsomme miltä tuntuu vielä esim. 1-2v. päästä? Onko vauvakuumeeni kadonnut vai ei?
Mies ei välttämättä enää kolmatta haluaisi, niin sekin tietty vaikuttaa....

 

Jos mieheltä olisi kysytty, olisimme 1 tai maksimissaan 2 lapsinen perhe. No kolmas sitten päätti kuitenkin tulla maailmaan. Hänen syntyessään vanhin oli hiukan yli 4 v, keskimmäinen alle 2 v. Nyt lapset ovat jo reilun vuoden vanhempia eli syksyllä vanhin aloittaa jo eskarin ja keskimmäinen on nyt yli 3 v,

Sinänsä meillä on käynyt "tuuria", sillä vanhin oli koliikkilapsi, mutta muut ovat nukkuneet yönsä kohtuullisesti tai normaalisti eikä niitä 17/18-24/02 huutosessioita ole meillä muiden kanssa kärsitty. Mitään suuria allergioitakaan emme ole kohdanneet, ellei nuorin sitten osoittaudu allergiseksi.

Sen verran hullu toisaalta olen, että mietin välillä josko vielä yksi. Ja mikä hulluinta "aikataulu" olisi seuraavan vuoden-puolentoista sisällä, jolloin ikäero olisi jälleen 2-3 vuotta. Toisaalta järki taitaa voittaa, sillä osa vauvatavarasta on kolmannen jälkeen poistokunnossa eli neljännelle ne pitäisi hankkia uutena.

Hyvänä puolena siis "putkessa" on, että meillä esim. turvakaukalo ostettiin esikoiselle ja vielä nuorimmallakin se oli alle 5 v, jota suosittavat maksimikäyttöiäksi. Ja pinnasänky on siirtynyt likimain lapselta toiselle, varastoitu välissä vain 1-1.5 kk, jotta vanhempi ei ole tuntenut vauvan vievän hänen sänkyään.

 

täällä äiti jolla 4 lasta; 10v,7v, 4v ja 1v. olen aina halunnut kolme lasta, en kummemmin elämääni ole suunnitellut.opiskelin,tuli mies,rakastuin,avioliitto,vakituinen työ, eka lapsi,toka lapsi...jne .mielestäni elämää ei kannata suunnitella. kuuntelee sydäntä ja menee eteenpäin. kun kolmas oli maailmassa ja vaikka takana oli yksi pahasti allergisen lapsen hoitoon opettelu, yhden lapsen nivel ongelmien selvittely-tuntui vauva tervetullelta kun sanoi tulevansa-vaikka elämässä oli muit ajatuksia(just oli osettu tontti ja tloa piti ruveta rakentamaan),mutta oli uusi jäsen taas niin ihana ja lumos kaikki-vaikka kolmen kk koliikilla meniin ja tontti odotti rakentajaa. sitten päästiin eteenpäin ja talo alkoi nousta kunne nelonen ilmotti tulostaan.silloin kauhulla ajattelin kuinka talous kestää kahden auton suuremmiksi vaihtamisen ym kulut,kunnes järkiinnyin ja ajattelin tyylilleni sopivasti "ei elämää kannata suunnitella-sen saa minkä ansaitsee" (enkä ole uskonnollinen tyyppi pätkääkään!).nelonen on myös yhtä hurmaava kuin muut, enkä yhtää lasta pois antaisi ,enkä yhtään vuotta, vaikka välillä on väsynyt.....mutta nyt on lapset tehty ja nipsut laitettu kiinni.lisääkin voisin tehdä jos taloutta yms maallista ei tarttis ajatella.

 

mä en sillai kuulu vielä tänne koska odotan vasta kolmosta.
esikoispoika on 5v ja tyttö on 1,4v.
kolmonen syntyy samalla kuulla ku tyttö täyttää 2v.

kolmosesta puhuttiin vuosi,tytön syntymän jälkeen.sit annettiin lupa tulla.
joskus mietityttää kuinka pärjätään..
hyvinä ja rauhallisina päivinä jo haaveilen nelosesta.
oonki alkanu pehmittämään miestä etten ottaisi pillereitä kolmannen syntymän jälkeen ja hyvin pehmittäminen etenee.

meillä ei oo kumpikaan lapsi allerginen tai koliikki tms.
pojalla taitaa olla hieman (tai sit paljonki) ylivilkkautta mitä ei olla vielä testailtu.

sisarukset pärjää hyvin keskenään,ehkä sen takia ku ikä ero on iso.
me ei olla aateltu koulutuksia,raha puolta vaan ollaan annetti tunteiden viedä.