Kolmas lapsi, masennus, ei seksiä

[mik the dik]

Näin on päässyt käymään (mies kirjoittaa), avioliitossa (takana 3 v) innostuimme niin että päätimme hankkia kolmannen kersan. Sellainen syntyi, terveenä onneksi. Mutta, käteen jäi masennuksesta ja muista psyykkisistä sairauksista oireileva aviovaimo.Asiaa (ikävää) korostaa tiukka rahatilanne, kotityöt, harrastukset, ja järkyttävä kiihko. ¨Yhteistä aikaa ei ole ollut sitten,,herra ties milloin. Olemme kait kasvanett hieman omille teilleen tässä vaiheessa. Arki liian rutiinia.

Olen tässä nyt 6 kk elännyt runsaassa rakkauden puutoksessa, ts puutteessa. Tässä ilmeni muutama tosiseikka itsestäni, ehkä vahingossa, hieman toisen yksityiselämää rikkoen, (päiväkirjaa tarkastaessa) että vaimo ei edes haluaisi rakstella kanssani koska minulla ei ole hänen sisuksiinsa sopivaa elintä (onko mikään ihme kolmen lapsen jälkeen Ja että olen muutenkin huono rakastaja. Tämän hän kirjoitti pahimmassa
masennusmielentilassaan. Toivottavasti ei tarkoita tätä. Sitäpaitsi häntä on vaikea tyydyttää kun ei anna kokeilla mitään uutta.
Ja kirjassa ilmeni vielä se, että hän ei minua enään rakasta. (itku tuli)

Olen tässä 6kk elänyt omaa yksityista jopa itsekästä elämää ja paskat välittänyt vaimostani saati kotitöistä, sillä verukkeella: "Kun et sinäkään anna, en auta sinuakaan". Mutta nyt kun kaivoin hänen yksityisyyttään, ensireaktioni oli suuri viha (jääärkyttävä viha). Vihaa tunsin
hetken, vajaat viikon. Mutta sitten mietittyäni. Kun vihdoin vihani laantui, saapui suunnaton, sanoinkuvaamaton uudesti rakastuneen tunne.
En muista koska viimeksi olisin ollut näin rakastunut, tässähän menee miespisteet.) Olen tässä viikon verran muuttunut "kaikkien
kotiäitien" prinssiksi, raadan kaikilla voimillani, kotitöissä, lasten hoidoissa ja lopettanut harrastukseni lähes täysin. Hieron,
olen jopa mukava, hankin vakituisen lapsenlikan joka käy meillä tasasin välein vastaisuudessa, enkä menetä enään hermojani lasten kanssa
ja vielä,, vähentänyt vähäisenkin kaljan tissutteluni viikonlopun aikana.

Asetin itselleni kuuden kohdan parannettavat asiat itsessäni: en menetä hermoja, hellin ja huomioin, passitan vaimon tekemään omia mukavia
asioita, hankin sellaiset seksivälineet jotka tyydyttävät meitä molemia (jos vain antaa kokeilla), asetan perheasiat etusijaille jne. Ja
yritän antaa aikaa toipua väsymysestä sekä masiksesta. Ja kaiken kukkuraksi kasvatan "mieskuntoani". Tästä ei sen enempää, menee muuten väärälle osastolle. Siis, kehitän itseäni, autan vaimoa. Reilua?

Vaimoani tämä muutos ei valitettavasti hetkauta pätkääkään. Olemme puhuneet asiasta, hän antaa anteeksi epäitsekkään aikani kyllä.
Mutta seksiä ei kuulemma heru, ennen kuin perusasiat on kunnossa, joka tarkoittaa että häneltä poistuisi masennus ja väsymys jms.
Ja sitäpaitsi minun tulisi oppia rakstelemaan "huomioiden", tämä tarkoittaa että klitorista tulisi osata hyväillä aktin aikana,
muuten ei tunnu missään. Tässä kiroilenkin, että miten saisin vaimoni häveliäisyydet pois, kun vain hinkkaisi klitoristaan itse kaikilla olisi hauskaa. Ja hänellä menee himot kun/jos hinkkaan väärää kohtaa (en minä voi tietää missä se näppylä on milloinkin, tulee menee katoaa).
Seksiä kuitenkin vasta sitten kuin perusasiat on kunnossa!! 6 kk, vuosi, kaksi?? aaapuaaaa. Ja uudestirakastuneena panettaa kuin teiniä.

AUTTAKAA, JÄRKEVÄT MIELIPITEET KIITOS! Kummassa parannettavaa, ja miten.

 

[Ench]

Täytyy sanoa, että olet mielestäni tehnyt kaikkesi. Elä luovuta, vaan jatka samaan malliin. Kyllä se vaimo pian varmasti huomaa kuinka hyvin kohtelet häntä Siihen asti, voimia. :hug:

 

[mik the dik]

Tämä hyvä alku. Voi kun saisin vielä apuja/vinkkejä.
Odotellessa,, M T D

 

[RouvaHeinonen]

Aikaa ja kärsivällisyyttä! Jos teet itse todella kaikkesi, voit hyvin mielin todeta YRITTÄNEESI! Loppu jääkin sitten vaimon päänvaivaksi. Itsehän et voi muuta muuttaa kun itseäsi ja katsoa mitä siitä seuraa. Jatka valitsemallasi tiellä ja kuuntele kunnioittaen vaimoasi... helpommin sanottu kun tehty. Voimia!!!

 

[möhköfantti-83]

kuulostaa hyvältä, mutta itse kertaalleen keskivaikean masennuksen läpi käyneenä voin sanoa, että seksi ei todellakaan silloin itsellänikään isommin inspiroinut, ja vaikka olisi kiinnostanutkin, niin se ei tuntunut oikein miltään, orgasmia ei saanut, vaikka kuinka olisi yrittänyt. eikä tällä ollut mitään tekemistä parisuhteen kanssa muuten, elin silloin jo onnellisessa parisuhteessa nykyisen mieheni kanssa, eikä silti haluttanut. ja se on fakta, että jos toinen kokee, että häntä painostetaan seksiin, niin se vie kyllä varmasti viimeisetkin halun rippeet.

sitä on kuitenkin vaikea uskoa, että ongelma olisi siinä, miten olet itse varustettu, vaikka kuinka kolme lasta olisikin synnyttänyt, toki lantionpohjan lihasten treenaaminen lisäksi auttaa tässä kohdin. mun ex-mieheni oli huomattavasti "paremmin varustettu" kuin nykyinen, ja kesti ties kuinka kauan, kuitenkin oma saamiseni jäi aina jotenkin puolitiehen, kun taas nykyisen mieheni kanssa saan aivan mahtavia orgasmeja.

onko masennusta hoidettu tarpeeksi tehokkaasti?

 

[mik the dik]

:hug: Rouva Heinoselle.
Ja :hug: Möhköfantille.

Aikaisempien kommentit T O D E L L A kannustavia. Näillä jakasaa taas päivän pari. Voin hakea kannustusta odotukseen täältä.

Jaksan helpommin rakentaa parempia päiviä emännälle. Sitä odotellessa..

 

[betty-cool]

eli hienoa!!! miten oot parantanu suhdettanne!!!! mä voisin viellä vinkkinä suositella tollasta kirjaa luettavaksi:Rakkauden kieli( Gary Chapman. eli kiteytetysti olenkin sitä jo jonnekkin sivulle kuvaillu, mulle siitä on ollu apua ton läheisyyden kanssa. siinä on siis kaiken näköisiö ongelmia käytännössä. mutta se pointti on se että jokaiselle meille rakastetuksi tulemisen kokemus syntyy erilailla ja siinä autetaan selvittämään mikä se on juuri sinulle ja kumppanillesi, on siis varmaankin eri . esim toinen saattaa tuntea olevansa rakasteettu jos teet kotityöt, toinen lähesyyden, puhumisen, seksi, jne.. se se selviää kun mietit sitä mikä sai vaimos aikoinaan rakastumaan suhun ja sitten toimit jälleen niin. oliko se kukkia joka päivä vai huomiota? läheisyyttä vai puhumista aamuun asti?
mäkin olen ollu masentunt raskauden jälkeen toisn en raskauden jälk. masennukseen. ja sekisä ei tehny mieli, mutta nyt kun se on takana päin niin seksiä taas haluan samaan tapaan kun ennenkin. masennus kesti reilun vuoden. ja se mitä silloin haluaa niin on vaan levätä kaiken mahdollisen ajan, sori, ja kun vaimos paranee ja muistaa että sä olet helpottanu sen vastuuta kotona ja järjestäny sille aikaa levätä niin se on varmasti sulle kiitollinen vuosia mä ainakin olisin ollu!!!

 

[pääpilvissä]

Ja onnea siitä, että olet todellakin ottanut ison harppauksen elämässäsi , eli sen että olet aikuinen mies, joka ymmärtää, että asiat eivät aina ole pelkästään napin painalluksen tavoin helppoja. Ihan varmasti saat "palkkiosi" jos noin ihana olet vaimoasi kohtaan. Hän yksinkertaisesti rakastuu palavasti sinuun uudestaan, näin mä uskon ! Joten älä luovuta, sitä mahtavammalta tuntuu, kun kaikki selviää ja saatte jälleen olla onnellisia yhdessä, siinä vaiheessa voit todella olla ylpeä itsestäsi miehenä, aviomiehenä sekä lastesi isänä.

Tunnut todella fiksulta, sillä kovin moni ei edes myönnä tekemiään virheitä, kuten sinä. Tuokin on iso kasvu, että ensin suutuit vaimosi kirjoituksista, mutta hetken asiaa haudottuasi, ymmärsit, ettei helppoa ole hänelläkään. Kannustan sua yrittämään, sillä ero ja kaiken säpäleiksi meneminenkään ei todellakaan ole nautinnollinen vaihtoehto....ei irtosuhteet, useat seksikumppanit, yksinäinen koti jne. ole millään muotoa tavoittelemisen arvoisia asioita. Panosta parisuhteeseen, vaimoosi, lapsiisi, kotiisi eli niihin asioihin, jotka olet jo saavuttanut elämässäsi, joista voit olla ylpeä, nyt sinun on vaan tehtävä kaikkesi niin kauan, kunnes huomaat, että nuo asiat ovat sinulla ja pysyvät myös.

Onnea ja k ä r s i v ä l l i s y y t t ä !!

Ps. Panohimoon on keksitty itsetyydytys, varmasti pärjäät sen avulla kunnes vaimosi syttyy taas.

:hug: :hug:

 

[Härkänainen]

Ihan palaan tälläiseen teille vanhaan asiaan.. Uusi kun olen.

Mielestäni olet tehnyt kaikkesi ja enemmänkin ja voin vaan nostaa olematonta hattuani. Jäi vaan mietityttämään sellainen, että olisikohan syytä keskustella uudelleen ja hieman valottaa asioita myös niin, että myöskin miehellä on oikeuksia parisuhteessa joskin myös niitä velvollisuuksiakin.. Monesti tuttavieni ongelmissa olen ohjeistanut naisystäviäni, että hoitakaa hommat housut jalassa -periaatteella, jos akti ei kiinnosta. Mielestäni myös naisten on ajateltava miestänsä ja miehen tarpeita.

Meillä on 4 lasta ja viides tulossa. Olen itse käynyt läpi masennuksen ja väsymyksiä, mutta perusnyrkkisääntönä olen itselläni pitänyt, että miehellä on jo tarpeeksi töitä meidän kanssa ettei toimita enää seksin puutetta siihen lisätä, se vaan luo taas lisää paineita niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tiedän kyllä, että yleensä ajatellaan, että naista pitää ymmärtää ja auttaa kaikessa, mutta entäs isä?! Tiedän myös, että väsyneenä ja masentuneena on vaikeaa ja mikään ei kiinnosta, mutta eikös puolison vuoksi pidä molemmin puolin tehdä tekoja, joista tietää toisen tykkäävän? Eikö siis naisenkin pidä äitiyden keskellä huomioida isää sekä fyysisesti että psyykkisesti. Mikäli seksi jätetään pitkäksi aikaa, siihen on aina vaan vaikeampi palata.

Meillä toimi sellainen, että jos minua tai miestäni ei kiinnostanut (tunne on ollut molemmilla) ja toinen on kuitenkin ollut todella tarpeessa niin sen haluttoman silmät sidotaan kevyesti ja sit aloitetaan. Kummasti alkaa kiinnostamaan.. Minä itse olen kärsinyt haluttomat ja halukkaat kaudet, mutta perusnyrkkisääntönä on ollut, että koskaan en ole niin väsynyt etten voisi hoidella miestäni, tiedän nimittäin, että se auttaa sen jälkeen minuakin kaikinpuolin.

Voin vaan toivottaa voimia ja onnea! Puhumalla ja taas puhumalla asiat selviää, kunhan siihen painostamiseen ja seksin vaatimiseen ei karata. Minä käytän yleensä kiertotietä: etkö sinä halua minua? Etkö sinä halua olla mulle kiva?