Koko viikon olen kolmestaan lasteni kanssa ja nyt jo ahdistaa valmiiksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lapset 3 ja 8
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä 3 lasta pienillä ikäeroilla. Jatkuvasti tappelevat, mutta ovat myös toisilleen todella tärkeitä. Sisarusten kuuluukin kinastella keskenään. Toisen satuttaminen on sitten eri juttu...
 
Lapset tulevat toimeen keskenään, ikäero 1v5kk. Ja jos riitelyksi alkaa mennä, niin passitan toisen toiseen kohtaan leikkimään ja toisen toiseen. Ja jos siitä huolimatta alkavat tapella, niin sitten menevät penkeille istumaan hetkeksi eri huoneisiin miettimään käytöstään.

Yleensä toimii. Lapset tosin vasta 1v7kk ja 3v.
 
No hölön pölön. Ja kasvata lapsesi niin, että pärjäät heidän kanssaan, aikuinen ihminen!

Aijaa, että lasten kanssa ei voi äitinä kokea oloaan koskaan raskaaksi tai on jotain vikaa kasvatuksessa. Teilläkö sitten elämä on täydellistä ja lapset toimii kuin ohjelmoidut koneet mukavasti. No siinätapauksessa sitten, kerro vikkis. kyllä mun tuntemissa kaikissa lapsiperheissä on havaittavissa aika-ajoin väsymystä. ja äkkisiltään viikon pärjääminen lasten kanssa on yhtä totuttelukysymys kun yh:illa jotka jäävät alkuunsa yksin. Kyllä kai kaikkiin uusiin tilanteisiin kestää sopeutua ja sitä saa vähän jännittää. Eri asia sitten miten kaikkeen rutinoituu ja tottuu ajan kanssa. Ihmeen törkeää kommenttia täällä ap:lle joka mun mielestä ei mitään pahaa ole sanonut kenestäkään.
 
Meillä lapset 1v5kk ikäerolla eli poika on 6v ja tyttö täyttää pian 5v ja hyvin tulevat toimeen. Ovat tulleet aina. leikkivät keskenään ja välillä kyllä tappelevat, mutta aika harvoin. Sopivatkin riitansa heti ja sitten ollaan taas parhaat kaverit.

Meillä myös 1kk ikäinen vauva, joten ikäeroa näihin isompiin on, joten saa nähdä miten sitten tämän kanssa. Nyt ainakin hemmottelevat, sylittelevät ja pusuttelevat vauvaa :)
 
Mä kyllä ymmärrän ap:tä. Kyllä lapset osaavat joskus olla rasittavia ja hermotkin palaa. Epätoivoakin on koettu:)

Meillä on kolme alle 6v lasta ja kahden isomman ikäero 1v. Pienin on 1-vuotias. Valehtelisin jos sanoisin että aina pärjätään hyvin. Isommat tappelee, välillä oikein kunnolla, mutta toki rangaistukset seuraa perässä. Kolme on välillä vaikea yhtälö mun mielestä kun pienin kaipaa vielä apua kaikessa ja isommat on uhmassa.

Mutta kaikesta selviää kyllä kun ottaa tiukan asenteen ja kurin. Välillä menee päiviäkin kun menee ihan ok ja sitten taas on niitä päiviä kun mikään ei mene nappiin. Itse huomaan että mitä enemmän lasten kanssa on niin sen paremmin tilanteet handlaa. Kokemuksella tietty. Loman alut on joskus vaikeita kun pitkästä aikaa on lasten kanssa 24h.
 
[QUOTE="vieras";23968095]Aijaa, että lasten kanssa ei voi äitinä kokea oloaan koskaan raskaaksi tai on jotain vikaa kasvatuksessa. Teilläkö sitten elämä on täydellistä ja lapset toimii kuin ohjelmoidut koneet mukavasti. No siinätapauksessa sitten, kerro vikkis. kyllä mun tuntemissa kaikissa lapsiperheissä on havaittavissa aika-ajoin väsymystä. ja äkkisiltään viikon pärjääminen lasten kanssa on yhtä totuttelukysymys kun yh:illa jotka jäävät alkuunsa yksin. Kyllä kai kaikkiin uusiin tilanteisiin kestää sopeutua ja sitä saa vähän jännittää. Eri asia sitten miten kaikkeen rutinoituu ja tottuu ajan kanssa. Ihmeen törkeää kommenttia täällä ap:lle joka mun mielestä ei mitään pahaa ole sanonut kenestäkään.[/QUOTE]

Et sitten tainnut lukea kaikkia viestejä? Kaikissa mun tuntemissa perheissä vanhemmat kyllä pärjäävät lastensa kanssa, eikä mun mielestä lasten kuulu tapella keskenään, kuten tuolla joku kirjoitti. Riitoja tulee, mutta ne pitää pyrkiä ratkaisemaan, ettei riitatilanne ole pysyvä. Ja olen sitä mieltä, että toki vanhemmat väsyvät välillä, mutta jos eivät pärjää alaikäisten lastensa kanssa, on syytä katsoa peiliin.

En kertakaikkiaan kestäisi asua sellaisessa perheessä, jossa riidellään päivittäin, tai edes viikottain.
Tunnen niin monta perhettä, joissa on erilaisia, eri ikäisiä lapsia, ja nuo kaikki tuntemani perheyhteisöt toimivat enimmäkseen ilman riitoja.

Riitoja sattuu varmaan lähes jokaisten sisarusten välille joskus, mutta jos näin tapahtuu päivittäin, tai siinä määrin ettei siihen ole mitään kontrollia, on mielestäni joku mennyt pieleen lasten kasvatuksessa, tai lapsessa/lapsilla on jotain "häikkää" (adhd tms...).
 
Peesailen Ken gurua. Mutta lisäyksenä aloittajalle: Meillä on lapsilla isoja ikäeroja. Kyllähän välillä riitoja syntyy tilanteissa, joissa isommat lapset kaipaisivat rauhaa tai heillä ei ole mitään tekemistä ja purkavat sen pienempiä huudattamalla tai kun pienempi ei ymmärrä isomman halua yksityisyyteen tai tahallaan ärsyttää isompaa. Riippuu tilanteesta, miten ratkaisen asian. Jos riita on tahallista lietsomista, käsken riitapukarit huoneisiinsa rauhoittumaan. Jos kyse on muusta, menen väliin ja joko keksin lapsille jotain muuta tekemistä tai juttelen hetken lasten kanssa. Lapset usein rauhoittuvat siitä, kun heitä kuunnellaan ja he pääsevät kertomaan asioistaan tai riitatilanteen syistä.

Muita tapoja rauhoittaa perhe-elämää tai saada lapsille tekemistä ovat yhteiset lautapelihetket. 3- ja 8-vuotiaan kanssa voi kokeilla muistipelejä, dominon pelaamista ja näitä lotto-pelejä (esim. muumi-lotto). Majan rakentamisesta tykkäävät useimmat lapset. Itse olen joskus rauhoittanut pienimmän levottomuutta sillä, että olen napannut hänet kesken päivän kainaloon sohvalle ja lukenut hänelle satuja useamman kirjan peräkkäin. Hyvää kirjaa jaksaa isompikin kuunnella ja jälkeenpäin lasten kanssa voi keskustella siitä, mitä kirjassa oikeastaan tapahtui.
 
Kyllä tietääkseni vanhemmat on pärjänneet meidän kanssamme (itselläni siis 2v nuorempi pikkusisko) vaikka ollaan riidelty ja paljon. Ja meillä ei lähellä niitä leikkikavereita oo juuri ollut, lähinaapurissa olleet lapsetkin asuivat "vain" 2km päässä. Ja pitkälti ollaan paria lyhyttä pätkää lukuunottamatta oltu kotihoidossa, kuljettu sitten vaan seurakunnan kerhoissa (eskarikerhoa myöden) sen jälkeen kun ikä niihin on riittänyt.

Niin ja mekään ei kai siskon kans oltu ihan normitenavia, kun itselle löyty lopuksi vasta aikuisiällä selitys oireilulle (ADHD) ja sisko sais hyvinkin nopeasti dg:n jos haluaisi. Ei vain koe tarvitsevansa kun ei tarvitse ainakaan tällä hetkellä lääkitystä tai muita tukitoimia, mitä hyvällä tuurilla voi saada avukseen.

Tosin sanottakoon, että ADHD-lasten perheen vahvuudet ja heikkoudet tulee helposti siitä, että myös vanhemmilla on joko molemmilla tai toisella samainen ADHD (periytyy kuitenkin suurimmassa osassa tapauksista).
 

Yhteistyössä