Kokemuksia vauvan joutumisesta tehohoitoon heti syntymän jälkeen?

Hei!
Onko kenenkään vauva joutunut heti synnytyksen/ leikkauksen jälkeen tehohoitoon? Meillä on ko. tilanne edessä ensi viikolla, eli vauvan terveydentilan vaatimana edessä on sektio, jonka jälkeen vauva oletettavasti viedään tehohoitoon.
Kovasti mietityttää se, että pääseekö isä vauvan mukaan teholle ja milloin äidillä on mahdollisuus nähdä vauva? Olenhan varmasti leikkauksen jälkeen "liikuntakyvyttömänä" jonkin aikaa.. Ja ilmoitellaanko vauvan voinnista sitten sängyn pohjalla makaavalle äidille? :/
Synnytyspaikkana meillä on naistenklinikka ja vauva tulee olemaan siis lastenklinikan asiakas, eli erityisesti kokemukset tuolta olisivat tervetulleita.

 

En ole synnyttänyt naistenklinikalla, mutta luulen, että käytäntö on vähän sama joka paikassa.. Meillä poika joutui synnytyksen jälkeen ensin teholle ja sieltä seuraavana päivänä ns. infektio-osastolle. Mies vei minut sinne teholle pyörätuolissa kun liikkumaan en päässyt leikkauksen jäljiltä. Oli käynyt itse jo aiemmin. Ja tyksissä sai ainakin siellä teholla olla vanhemmat niin paljon kuin halusivat, muita sinne ei päästetty.
Sama oli toisellakin osastolla, jossa olin ruokailua ja nukkumista vaille muutoin kaiken ajan mitä piti ja pystyin.
Joten uskon, että kylllä sinäkin pääset olemaan vauvasi kanssa, ensin tietty mies on suuri apu siinä liikkumisessa, mutta kummasti se oma kipu unohtuu, kun haluaa itsekin päästä pikkuista katsomaan. Ja auttaa siihen paranemiseenkin kun liikkuu.. =) Itse pääsin heti teholle kun pystyin nousemaan sängystä pyörätuoliin itse, sen jälkeen aina omien voimien varassa. Teholla olin siis jo samana iltapäivänä kun vauva syntyi aamuyöstä.

Tsemppiä tulevaan, toivottavasti kaikki menee niin hyvin kuin vain voi!

 

Meidän neiti joutui heti teholle syntymänsä jälkeen. Naistenklinikalla oltiin ja mies meni vaavin mukana sinne teholle kun miut vietiin heräämöön pariksi tunniksi kiireellisen sektion jälkeen. Mies toi sitten miulle valokuvan pikkusesta mikä oli teholla otettu, kun en ollu nähny vielä toista. Sinne sai sitten soitella teholle vaikka keskellä yötä jos halus tietää vauvan voinnista. Se vähän harmitti kun ei miehen kanssa keritty mukaan kun vauva hätäkastettiin ennen leikkausta seuraavana aamuna. Leikkauksen jälkeen näin sitten oman pikku tyttöni ensimmäistä kertaa. Siellä lastenklinikan teholla oli vierailu ajat, ei aina päässy kattoo lasta kun halus, mutta aina sai soitella. Aluks mies kyytis miut pyörätuolilla sinne lastenklinikalle tunneleita pitkin, oli sen verran matkaa ettei olis sietäny kävellä sektiohaava kivun takia. Sitten kun lapsi pääsi tavalliselle osastolle, niin siellä ei ollu vierailu aikoja, sai olla vaikka yön lapsen luona.

Toivottavasti kaikki menee teillä hyvin!

 

Hei! Synnytin 8.5.2007 pojan naistenklinikalla, josta vauva siirtyi suoraan teholle sydänvian takia. Itse en ollut tyytyväinen naistenklinikan toimintaan. Mutta sydänlasten teho K9 :heart: Siellä on niin hyvä henkilökunta, että ei tarvitse olla huolissaan. Vaikka vierailuajat on tarkat, voit soittaa milloin vaan ja kysellä vauvan vointia. Hoitajat ja Lääkärit pitävät sinut ajan tasalla aina kun käyt teholla.Tehon henkilökunta hoitaa vanhempia siinä sivussa. Me oltiin teholla yli kuukausi ja tuli henkilökunta tutuksi.

 

Meillä hyvä kokemus lasten tehosta, eri sairaala kyllä, mutta kuitenki. Sielä sai käydä tiettyinä aikoina hoitamassa vauvaa ja isä tietysti kanssa, ja jos jotain erikoista oli niin sai sielä olla muulloinkin. Aivan ihana henkilökunta, ihan toista kun synnytysosastolla ja naisten osastolla.
olimme erittäin tyytyväisiä. sielä isäkin otettiin huomioon ja häntä ohjattiin hoitamaan vauvaa kun minä en kyennyt. ja tosiaan sinne sai soittaa milloin vain vaikka vain kysyäkseen "nukkuuko se" tai jotain muuta "tärkeää" ja aina oli ystävällinen sympaattinen vastaanotto. Tsemppiä.

 

Minä olen Koksissa synnyttänyt 3 kertaa ja 2 kerralla on vauva viety vauvateholle.
Siellä sai vierailla miten halusi, ei ollut mitään aikoja, tosin vain perheenjäsenet pääsi vauvaa katsomaan, ei esim isovanhemmat. Vasta vauvalan puolelle pääsi isovanhemmatkin.
Itse kävin yleensä n. 3h välein vauvaa katsomassa, aina ruoka-aikana =)
Sain siis itse syöttää vauvan nenämahaletkulla tosin, mutta kuitenkin, pääsi hyvin kiinni vauvan hoitoon, vaikka se siellä kaapissa alkuun köllöttikin =)
Viikon verran vierähti molemmilla kerroilla...

 

Hei
Minun vauvani syntyi kys:ssa kiireellisellä sektiolla keskellä yötä.. Vauvalla oli ensin kaikki hyvin ja kun mieheni kerkesi vauvaa pesemästä ja pukemasta luokseni heräämöön minulle ilmoitettiin että vauvamme oli joutunut teholle... vauvalla oli työlästä hengittää ja tämä oli syynä teholle joutumiseen... Meni jonkin aikaan kun teholta tuli uusi puhelin soitto ja minulle ilmoitettiin ettei ole mitään hätää. Vauvan keuhkot oli kuvattu ja hänellä oli kosteutta keuhkoissa minkä vuoksi hänen hengitystään seurattiin siellä tarkempaan. Mieheni pääsi vauvaa katsomaan heti ja minut hoitaja vei sängyllä keskoskaapinviereen heti kun heräämöstä pääsin ennen osastolle menoa. Päivällä saimme käydä ja olla vapaasti vauvamme luona ja syöttää häntä nenämahaletkun kautta + vaippoja vaihdella kaikkien niiden letkujen ja härveleiden keskellä. Osastolle minulle tuli kokoajan tietoa miten vauvalla menee... milloin nenämahaletku poistettu (tai lähinnä milloin hän oli sen itse poistanut yms.).. Yöllä hoitajat soittivat minulle osastolle kun vauva heräsi ja sain mennä syöttämään /imettämään koska itse sen halusin tehdä. Kysin vauvatehon henkilökunnalle extra suuret kiitokset tästä, ja vauvamme hyvästä hoidosta. Reeti vietti vauva teholla 3 vuorokautta kunnes pääsi luokseni osastolle. Nyt pikkuherra täyttää lokakuussa 2v

 

Lämmin kiitos kaikille kokemuksensa jakaneille!

Meilläkin sairaalakokemus on nyt jo ohi ja 7.8 syntynyt virkeä herra on kotona kasvamassa. Selviydyin tosiaan jo ekana iltana vauvan luo lastenklinikalle pyörätuolin, miehen ja tahdonvoiman ansiosta , vaikka käytävät lasten- ja naistenklinikan välillä tuntuivatkin hyvin pitkiltä. Kohtelu molemmissa paikoissa oli todella hyvää, mutta ymmärrettävästi tunsin oloni hieman orvoksi naistenklinikan puolella ilman vauvaa. Sain kuitenkin olla "vauvattomassa" huoneessa, minkä koin itselleni tosi tärkeäksi. Sydänviasta on meidänkin vauvan kohdalla kysymys, mutta tällä hetkellä tilanne näyttää oikein hyvältä ja voimme suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti.

 

Meillä poika oli ensimmäiset 4 vrk teholla ja poikaa sai käydä katsomassa ihan milloin vain. Ainoastaan sillä rajoituksella, että vain lapsen isä, äiti ja isovanhemmat sai vierailla..

 

Mun eka vauva joutui suoraan synnäriltä teholle. Mies ei mennyt mukana vaan jäi mun seuraksi saliin. Olin sen verran huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, etten päässyt kävelemään lastenteholle, joten mies vei mut pyörätuolilla katsomaan vauvaa. Koksissa lasten teho on aika kaukana synnyttäneiden osastolta. Vauvaa olisi saanut käydä useasti katsomassa, mutta kun en kyennyt kävelemään, niin vain pari kertaa pystyin käymään teholla. Mies ei voinut olla kaikenaikaa sairaalassa kuskaamassa minua. Onneksi vauvan ei tarvinnut olla teholla kuin kaksi yötä ja sitten sain hänet viereeni.

 

Hei

Meiltä lähti vauva suoraan Lohjalta Helsinkiin sairaalaan tarkastuskäynnille synnytyksen jälkeen, kun ei jaksanut itse hengittää. Lohjalla vauva intuboitiin ja extuboitiin ja intuboitiin uudelleen, kun ei jaksanut hengittää. Vauva keskoskaappiin ja mun äiti mukaan ambulanssiin ja helsinkiin pillit päällä. Vauva syntyi alateitse ilman sen suurempia ongelmia, tosin napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille ja synnytys jouduttiin käynnistämään mun oman raskausmyrkytyksen ja hepatogestoosin takia.
Mutsi tosiaan meni vauvan kanssa tarkatus käynnille sinne.

5 lääkäriä ja toiset 5 hoitajaa oli alaovella heitä vastassa,. Mutsilla ei silloin alkanut vielä hälärit soimaan, kun uskoi kaikki niiden kuskienkin puheet. Anestesiä lääkäri oli kyllä lanssissa mukana koko ajan. Vauva vietiin vastasyntyneiden teho-osastolle ja laitettiin hengityskoneeseen ja tungettiin kaiken maailman piuhoja täyteen ja annettiin mutsille kuva mukaan piuhoitetusta vauvasta ja kehoitettiin tulemaan takas Lohjalle. No mutsi hyppää hesasta bussiin ja on matkalla Lohjalle, kun minä saan sairaalaan puhelun lääkäriltä, joka pyytää hätäkaste lupaa vauvalle ja nimeä, kun ei ole varma että elääkö tunnin vai kaksi. Minä ilmoitan paniikissa, että lähdemme samantien helsinkiin ja 3 tuntia synnytyksen jälkeen autoon istumaan ja hesaan ja nimeä miettimään, kun oli nimi vaan tytölle. Lääkäri kyllä vastusteli asiaa puhelimitse ja olis halunnut sen nimen heti, kun varmuutta selviytymisestä ei ollut edes sen tunnin mittaista, mitä kestää Lohjalta sinne ajaa, mutta mun pää ei antanut periksi. No poika kastettiin siellä ja mitään toivoa ei annettu, kun he ei tienneet, että mikä poikaa vaivaa.

Viikonpäivät oltuaan jo hengityskoneessa oli lääkäreiden konfrenssi Helsingissä ja he olivat ottaneet pojan puheeksi siellä. jotkut Kiinalaiset lääkärit olivat tienneet, että mikä poikaa vaivaa ja tienneet lääkkeen siihen. Saatiin viikon jälkeen toivoa ja mentiin jopa päivä kerrallaan eteenpän. Sitä ennen ei tiennyt koskaan, että koska puhelin soi ja jollaikin on huonoja uutisia. Poika pääsi 12 vuorokauden jälkeen pois hengityskoneesta ja elintoiminnot palautettiin ennalleen sitä ennen, kun ne olivat lamauttaneet elintoiminnot, että poika keskittyisi vaan hengittämään ja muuhun ei menisi energiaa. No tosin kaiike muutakin sattui silloi siellä. 2 poikaa hoitanutta hengityskonetta todettiin viallisiksi. Napakanyyli aiheutti veritulpat nivusiin ja oikean puolimmaiseen munuaisen johtimeen, joten piti aloittaa massiivinen veritulppien liotushoito, että saadaan säästettyä pojan jalat, kun ne ei olleen kiinnittääneet huomiota sinisiin kylmiin jalkoihin. yhden ilmarinnan ne sai sille tehtyä, kun lääkäri tökkäs neulan ohi suonen ja silleen. Poika vietti sitten 30 vuorokautta teholla, kaksi viikkoa sydänosastolla, vain infektiovaarna vuoksi ja sen, että teho olis euraavassa kerroksessa ja kaksi viikkoa jorvissa ja pääsi kotiin... Ja loppujen lopuksi todettiin, että sydänläppä olikin auki, mutta nyt on korjaantunut itsestään. pojassa ei ole muuta kuin kaksi arpea kanyyleista muistona rinnassa ja on nyt jo 8 vuotias poitsuliini =)