Kokemuksia ulkomailla asumisesta (Italia)? Lapsen sopeutuminen muuttoon vieraaseen ympäristöön?

["muuttaja"]

Olemme kolmihenkinen perhe ja nyt olisi mahdollisesti muutto ulkomaille tiedossa. Sain erittäin houkuttelevan työ/jatko-opintotarjouksen Italiasta ja en haluaisi jättää sitä käyttämättä. Olisin todella kiitollinen, jos joku perheen kanssa työn perään ulkomaille eri kulttuuriin muuttanut haluaisi jakaa kokemuksiaan.

Muutto toisi paljon uuia asioita tullessaan ja tietysti lapsen, joka on nyt 5-vuotias, sopeutuminenkin mietityttää. Hän todennäköisesti aloittaisi sitten koulun Italiassa, kun työsopimukseni kestäisi kolme vuotta ja sitten muuttaisimme takaisin Suomeen. Mieskin joutuisi todennäköisesti ainakin aluksi olemaan kotona lapsen kanssa ja hän on vasta etsimässä koulutustaan vastaavaa työtä kyseisestä kaupungista.

Olemme matkustelleet huomattavan paljon Italiassa (ja monessa muussakin maassa) ja tunnemme kulttuuria ja osaamme kieltä kohtuullisesti, joten ihan uutena ei kaikki tule. Mutta kaipaisin tietoa/kokemuksia esim. arjesta, päiväkotitoiminnasta, asumisesta, talon ostamisesta, lapsen koulunkäynnistä, kielikouluista jne.

 

["puddighinu"]

riippuu paljon siitä mihin päin olette menossa. voit laittaa mulle vaikka YV:llä viestiä niin autan sitten jos voin. Meillä tosin lapset pienempiä ja täällä syntyneitä.

 

["hmm"]

Hmm...Onhan se lapselle aina todella raskasta, kun tuttu ja turvallinen, kaverit ja oma kieli jää taakse. Oletan että olette korkeasti koulutettuja, jos olet menossa jatko-opintoihin? Luulisi että suomestakin löytyisi ammattilaisille töitä ja lapsen ei tarvitsisi jättää kulttuuriaan ja elämänpiiriään ja saisi käydä koulua suomessa.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmm";24110821]Hmm...Onhan se lapselle aina todella raskasta, kun tuttu ja turvallinen, kaverit ja oma kieli jää taakse. Oletan että olette korkeasti koulutettuja, jos olet menossa jatko-opintoihin? Luulisi että suomestakin löytyisi ammattilaisille töitä ja lapsen ei tarvitsisi jättää kulttuuriaan ja elämänpiiriään ja saisi käydä koulua suomessa.[/QUOTE]

Niin miksi ihmeessä sitä lähteä yhtään minnekään vieraaseen maahan, sehän voisi pahimmassa tapauksessa avartaa ja tuoda uusia kokemuksia elämään. Paras vaan pysyä siellä synnyinseuduilla ja pitää se pussi päässä.

 

["Karenina"]

Rippuu hyvin paljon lapsesta ja lapsen luonteesta, kuinka nopeasti sopeutuu uuteen maahan ja ympäristöön.
Nyrkkisääntö on se, että mitä pienempi lapsi, sitä paremmin/nopeammin hän sopeutuu uuteen paikkaan.
5-vuotias on toisaalta vielä aika pieni ja toisaalta jo tosi iso. Uskon kuitenkin, että kun lapsi saa olla paljon vanhempien kanssa turvallisesti, niin hän tulee sopeutumaan maahan kuin maahan. Jos lapsenne on hyvin sosiaalinen ja hänellä on jo paljon kavereita Suomessa, saattaa hän ulkomailla ollessaan kaivata niitä kavereita ja suomen sukulaisia. Toisaalta sosiaalisuus on hyvä siinä mielessä, että lapsella on myös taitoja saada uusia kavereita uudessa maassa.
Minun lapseni olivat melkein 5 ja melkein 2-vuotiaat, kun muutimme Japaniin. Lapsillemme siis täysin uusi maa. Pojat ovat sopeutuneet tänne ihmeteltävän hyvin. Meidän lapsillemme tuossa vaiheessa vanhemmat olivat ne kaikista tärkein juttu, joten kun saivat olla turvallisesti meidän kanssamme, niin kokivat olonsa hyväksi täällä asua. Vanhempi lapsemme on nyt paikallisessa leikkikoulussa ja aloittaa ensi vuonna paikallisen koulun. Kieltä ymmärtää jo aika lailla, ujo kun on, niin aika vähän vielä puhuu, mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa.

 

[MimmiW]

Hei Karenina, olemme vakavasti suunnittelemassa muuttoa Japaniin, Tokioon. Muutto tulisi jo ensi vuoden alkupuolella eli pikaisella aikataululla. Meillä on 8- ja 5-vuotiaat lapset ja olemme ajatelleet että vanhempi menisi kansainväliseen kouluun ja pienemmän kanssa olisin kotona. Hän ehkä menisi päiväkotiin (paikalliseen), kuinka hyvin lapset sopeutuvat täysin uuteen kieleen? Vaihtaisin mielelläni ajatuksia kanssasi vaikkapa sähköpostitse.

 

["vieras"]

Me olimme ulkomailla vuoden verran lasten ollessa 3 ja 5. Sopeutuivat ihan saman tien. Ottivat jutun lähinnä pitkänä lomamatkana. Kavereihin tutustuivat helposti olipa näiden kieli sitten mikä vaan. Samoin vieraskieliset naapurit yms. otettiin tutuksi aikuisia nopeammin. Lapsi ei oikeastaan osaa kauhistella esimerkiksi yhteisen kielen puutetta, jollei sitä aikuiset tuo esille. Naapurin mummolle nyt voi esitellä piirrustuksia ilman samaa kieltäkin ja aika hyvin se mummo on jutussa mukana. Kielen lapset oppivat niin nopeasti kuin itse jaksaa arjen ohessa opettaa. Eli antaa sanoja ja sanontoja sopivissa kohdissa pieninä määrinä. Yllättäen ne kivat sanat opitaan kyllä opettamattakin Leikkiä, leikkikenttä, uida, juosta, jäätelö.... Noilla pärjää hyvin lasten maailmassa Me oltiin niin lyhyt aika poissa, että vuoden jälkeen samat kaverit odottivat portin pielessä. Hoitopaikka tietysti vaihtui suomessa, mutta aika nopeasti sieltäkin löytyi kavereita.