Kokemuksia: tytön vai pojan murkkuikä ollut "pahempi"?

Aina kuulee sanottavan,että poikien kanssa pääsee helpommalla, mutta minkälaisia on teidän kokemuksenne OMISTA LAPSISTA, ei siis itsestä teininä?

 

omista poika nyt 16v ja tyttö nyt 13v.
pojan kanssa osin helpompaa kuin tytön, mut kuitenkin omanlaista... :heart:

 

Tiedän että meitä odottaa helvetti kun nuo kaikki tytöt on murrosiässä, jos ovat yhtään minuun tulleita(niinkuin ovat) niin ihan kamalia ovat

 

poikien murkkuikää ei edes huomannut, mutta tyttö alkaa tulla murkkuikään, ja sen kyllä huomaa. sitähän sanotaan, että yksi tyttö vastaa kymmentä poikaa

 

poikien murkkuikää ei edes huomannut, mutta tyttö alkaa tulla murkkuikään, ja sen kyllä huomaa. sitähän sanotaan, että yksi tyttö vastaa kymmentä poikaa

Eiks se ennemmin oo niin ettei sitä poikien murrosikää sillei huomioda kun tytön..

 

Iiks, jotenkin jo etukäteen jännittää ja aavistelee lasten luonteiden mukaan,että mitä tuleman pitää,mutta sittenhän sen vasta näkee. Ainakin varhaisteinipoika tuntuu olevan sitä tyyppiä, että sanoo joojoo jos kielletään, ja tekee sit kuitenkin niinkuin itse haluaa

 

Tyttö oli esikoinen ja vaikeampi tapaus, pojan kanssa menikin sitten rennommin toki ei hänenkään kanssaan ihan helpolla päästy esim. kerran tuli 250 ? puhelinlasku kun poika oli vähän soitellut minun puhelimella.

 

Minä olin pahempi suustani, karjuin, äyskin ja möykkäsin. Isoveljeni taas oli rauhallisempi, mutta teki muuten pahempia asioita huumeet, karkailut jne.

 

poikien murkkuikää ei edes huomannut, mutta tyttö alkaa tulla murkkuikään, ja sen kyllä huomaa. sitähän sanotaan, että yksi tyttö vastaa kymmentä poikaa

näin meilläkin. pojat kiltit ja helpot 14, 12 ja 7 v tyttö 12 v ja aivan kauhea.

 

Minkälaisia tempauksia on ollut?

 

Äitini on aina sanonut että mun, esikoisen, murkkuikä oli se pahin. Siskoni ja veljeni olivat ihan lauhkeita tapauksia ja touhusivat vaan harrastuksiensa parissa teinivuodet siinä missä mä join salaa viiniä puskassa kavereiden kanssa..

Mutta en ollut äidille ilkeä, kunhan vaan keinottelin ja jouduin joskus hankaluuksiin.