kokemuksia työpaikkasyrjinnästä / kiusaamisesta

[hiinku]

Olen palannut töihin hoitovapaalta ja jotenkin mulla on välillä tosi epämääräisen paha olo työpaikan ilmapiiristä. En oikein osaa sanoa mitään konkreettista, ehkä katseita, tervehdysten sävyjä ja muita pieniä juttuja. Ja sitten yksi sellainen konkreettinen juttukin on sattunut, että mut on jätetty vaan ulkopuolelle jostain mihin mun olis kuulunut osallistua. Ei vaan muistettu kertoa. En tiedä oikein miten tuohon pitäis suhtautua. Pitäiskö mun vaan kestää ja koittaa katsoa josko tuo menis ohi. Tai sitten odottaa, että mulla on jotain konkreettista "todistusaineistoa" ja mennä sitten sen kanssa juttelemaan joko asianosaisille tai sitten esimiehelle? En ole ollut tällaisessa tilanteessa ennen. Toisaalta en kyllä hyväksy minkäänlaista syrjintää työpaikailla. Omissa töissä on ihan tarpeeksi hoideltavaa ja työ kyllä imee henkisesti mehut ihan ilman tällaisia syrjintäkokemuksiakin. En mielestäni ole tehnyt mitään väärin ketään kohtaan ja jos olen jotakuta loukannut niin se on ihan varmasti tapahtunut vahingossa, että en ole tarkoittanut. Yksi viikko taas ohi ja viikonloppu alkaa jälleen kyyneleillä. Onko muilla samanlaista? Mistä tuommoinen voi johtua?

 

[Suzyanne]

Jos on pitkään pois töistä ja menee takaisin samaan paikkaan, sitä tuntee väkisinkin olevansa vähän pihalla kuvioista. Itse vaihdoin osastoa kun palasin hoitovapaalta.

Kyllä minä menisin aika pian keskustelemaan työnjohtajan (tms.) kanssa asiasta, kyllä jokainen täytyy otta mukaan töissä niihin juttuihin jotka hänelle kuuluvat.

Voi tietty olla ohimenevää, ja johtua poissaolostasi, mutta itse en silti tuota muutamaa viikkoa kauempaa katselisi.

Olitko samassa paikassa ennen äitiyslomaasi, miten silloin meni?

 

[a.p.]

Olin kyllä samassa paikassa, mutta onhan tuolla töissä monenlaista muutosta tullut mun poissaolon aikana. Voin vain arvailla mistä tuo johtuu. Jotain arvailuja mulla on, mutta en oikeen tiedä. Mulla on sellainen tunne, että musta puhutaan pahaa selän takana, että on ihmisiä jotka ei halua mun onnistuvan. Se jotenkin näkyy vain läpi. En olis ikinä uskonut että tuollaista voi olla aikuisten ihmisten työpaikalla.

 

["vvv"]

Minulla on myös epämääräinen tilanne. En tiedä, onko kaikki sattumaa vai kuvittelua tai yksi vaihtoehto on, että minulla on surkea pomo. Syrjintä ei siis tule työkavereiden taholta vaan johdon suunnalta. Odotan tässä, että milloin tulee irtisanominen. Voi tietysti olla, että he odottavan minun lähtevän ja siksi suhtautuminen on sitä mitä on. Tai he toivovat minun lähtevän ja kannustavat sitä tietynlaisella käytöksellä. Tai sitten kuvittelen vain liikaa johtuen työpaikan huonosta ilmapiiristä. Olen joutunut tähän tilanteeseen täysin ilman omaa syytäni sellaisten asioiden vuoksi, joihin en voi itse vaikuttaa.

 

[a.p.]

Tuollaisesta tulee kyllä aika voimaton olo. Ja varsinkin, jos esimies ei toimi oikeudenmukaisesti, tai johtajuus on jotenkin hukassa. No mun lähin esimies tuntuu kyllä olevan onneksi mun puolella, mutta hän on kiireinen ja harvoin työpaikalla näkemässä mitä siellä oikeasti tapahtuu.

 

[Vähän samoja fiiliksiä]

Ihan mahdollista, että saamasi fiilis vastaa todellisuutta. Itse en kuitenkaan lähtisi asiasta heti ns. valittamaan, vaan pyrkisin reippaasti hommiin mukaan. Vaikka valittaisit aiheellisesta asiasta, se saattaa pahimmillaan vain johtaa homman pahenemiseen. Mene juttelemaan tyypille, joka palaverin järjesti ja sano ilman kyräilyä, että teillä oli kuulemma tällainen palaveri ja jos mahdollista, olisit mielelläsi seuraavan kerran mukana, koska sinulla on asian suhteen ideoita tms. oman työsi näkökulmasta. Yritän siis sanoa, että älä ole huomaavinasi negatiivista ilmapiiriä ja yritä kääntää se tietoisesti positiiviseksi tarjoamalla itseäsi selväsanaisesti mukaan hommiin. Saattaahan olla, että sinua ei esim. ole vain muistettu pyytää mukaan.

 

[a.p.]

Ihan mahdollista, että saamasi fiilis vastaa todellisuutta. Itse en kuitenkaan lähtisi asiasta heti ns. valittamaan, vaan pyrkisin reippaasti hommiin mukaan. Vaikka valittaisit aiheellisesta asiasta, se saattaa pahimmillaan vain johtaa homman pahenemiseen. Mene juttelemaan tyypille, joka palaverin järjesti ja sano ilman kyräilyä, että teillä oli kuulemma tällainen palaveri ja jos mahdollista, olisit mielelläsi seuraavan kerran mukana, koska sinulla on asian suhteen ideoita tms. oman työsi näkökulmasta. Yritän siis sanoa, että älä ole huomaavinasi negatiivista ilmapiiriä ja yritä kääntää se tietoisesti positiiviseksi tarjoamalla itseäsi selväsanaisesti mukaan hommiin. Saattaahan olla, että sinua ei esim. ole vain muistettu pyytää mukaan.

Kiitos. Joo no tuota mä just pelkäänkin, että jos otan asian esille, niin siitä tulee vaan entistä pahempi juttu ja mun olo työpaikalla käy entistä tukalammaksi. Ehkä parempi sitten vaan yrittää tehdä parhaansa. Mä vaan en ole kovin voimakas tyyppi, olen mieluummin aina ollut sopeutuvainen ja joustava. Että se on vaikea tilanne, jos mun pitäis sitten jossain tilanteessa alkaa voimakkaasti puolustaa omia oikeuksiani. Mutta tuo on totta, että ei saisi antaa tuon syrjimisen vaikuttaa itseensä vaan koittaa vaan tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyy ja kääntää tilannetta positiivisemmaksi.

 

["vieras"]

Kyllä sen aistii, ettei ole tervetullut. Yhdessä paikassa jouduin vastaavaan tilanteeseen, mutta vaihdoin 6 viikon jälkeen työpaikkaa enkä ole katunut!

 

[a.p.]

No pikkuisen kyllä houkuttais hakea muualle, mutta en vain saa sitäkään itsestäni irti. Ei näitä mun alan työpaikkoja oikein paljon ole ainakaan tällä alueella ja kun on vakituinen paikka, niin ei ole helppo lähteä. Hoitovapaata tietysti voin jatkaa jos oikein tukalaksi käy, mutta tuntuu että se olis jotenkin luovuttamista ja sen myöntämistä että ne "pahikset" on oikeassa, että mun pitääkin lähteä. Ja kyllä tuo asuntolainakin vaikuttaa että kuukausipalkka on ihan tervetullut.

 

[Vähän samoja fiiliksiä]

Kiitos. Joo no tuota mä just pelkäänkin, että jos otan asian esille, niin siitä tulee vaan entistä pahempi juttu ja mun olo työpaikalla käy entistä tukalammaksi. Ehkä parempi sitten vaan yrittää tehdä parhaansa. Mä vaan en ole kovin voimakas tyyppi, olen mieluummin aina ollut sopeutuvainen ja joustava. Että se on vaikea tilanne, jos mun pitäis sitten jossain tilanteessa alkaa voimakkaasti puolustaa omia oikeuksiani. Mutta tuo on totta, että ei saisi antaa tuon syrjimisen vaikuttaa itseensä vaan koittaa vaan tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyy ja kääntää tilannetta positiivisemmaksi.

Joo, eihän se välttämättä helppoa ole mennä suoraan puhumaan. Uskon kuitenkin, että tärkeintä on, että et itse ala liikaa miettiä negatiivisuutta, koska siitä muodostuu helposti itseään toteuttava kierre. Kun itse on positiivinen, eikä suostu tekemään huonoa työtä, vaikka muut sitä toivoisivatkin, asiat saattavat pikkuhiljaa muuttua paremmiksi kuin itsestään.