eli aloitan tämän keskustelun näinkin ikävällä asialla kun abortti..
Itse olen tehnyt elämäni aikana 2 aborttia sen, ensimmäisen abortin v.2008 tein sen vuoksi koska silloinen miesystäväni EI MISSÄÄN nimessä halunnut lasta, joten toteutin häneen toiveensa ja varasin ajan keskeytykseen, no, menimme sitte keskeytys aamuna sairaalaan, jossa annettin 8 heti ekat lääkkeet, hoitaja sanoi että puoleenpv mennessä alkaa tyhjentyyn,klo 14 ei ollut tapahtunut vieläkään mitään, ei muutako lisää lääkkeitä, sekä alapäähän että suun kautta.. siinä sitte ooteltiin ja ooteltiin josko jotain tapahtuisi..ei..ei mitään, lisää lääkkeitä..klo 16 aikaan alkoi järkyttävät kivut, menin vessaan ja aloin ponnistaan (viikkoja oli tosiaan 10+) tyhjentymään kyllä kohtu alkoikin, mutta kohdunsuuni meni kiinni, ja sikiö jäi haarojeni väliin "roikkumaan" hälytin lääkärin ja hän totesi että älä enään ponnista, aletaan soittaan aikaa saliin.. Ilta 7 pääsin leikkaussaliin, jossa hoitajat ihmettelivät jokainen vuoronperään jalkojeni välissä että MITEN TÄÄ VOI OLLA MAHDOLLISTA,, minä itkua pidättelin että v**** ei sitä pientä lasta oltu siihen tehty että sitä tuijotellaan kun ei tullut kokonaan ulos..Kaavinnan jälkeen olin 2 vrk sairaalassa verenvuodon takia, en voinut kävellä enkä mitään..
Toinen aborttini tapahtui v 2010 alussa, huomasin olevani raskaana, johon silloinen mieheni tokaisi että v**** jos et tee aborttia niin pilaat HÄNEN elämän, että kannattaisko mulla pikkusen miettiä ennenku alkaisin pilaamaan muiden elämää. no päätin jälleen tehdä toisen mieliksi ja päädyin aborttiin, sairaalasta hain lääkkeet, koska sain tehdä keskeytyksen kotona kun asuimme sairaalan vieressä, viikkoja oli myös tän kohdalla 10+, tää mieheni ei kertaakaan kysellyt miten voin, vaikka väki että kivut olivat kovat!! Illalla alkoi hengenahdistus ja soitin miehelleni jolla ei kiinnostanut olla kotona minun tukenani, että lähe viemään minut sairaalaan koska olo on tosi huono, hänellä oli muuta menoa, eikä joutanut..!! no , onneksi sain kyydin hommattua, koska sydämeni meinasi pysähtyä juuri sairaalan ovella, minut otettiin heti sisälle ja sydänfilmiin ja lääkkeitä täyteen..Keskeytys lääkkeet meinasivat pysäyttää sydämeni, siinä sitten vietin sairaalassa tarkkailussa jotain 3 h ja lääkäri tuli kysymään että haluanko olla täällä vai mennä kotiin, no, päätin että haluan mennä kotiin, koska luulin että mieheni tulisi ainaki siinä vaiheessa kotiin olemaan tukenani, paskanmarjat.. kotiin pääsin kuitenki mieheni kyydillä, mutta hänelle tuli tärkeämpää menoa, eli lähteä kavereidensa kanssa kaupungille.. Siinä lääketokkurassa istuin yksin kotona ja itkin että miksi piti taas tehdä niinku muut haluaa.. en kuunnellut yhtään itseäni jälleen kerran..
niin ja tosiaan itselläni on jo 2 lasta, mutta en ole lasten isän kanssa yhdessä, lapset ovat syntyneet ennen jo näitä abortteja..
Nyt odotan kolmatta,Laskettuaika 7viikon päästä
tämän lapsen isä painosti ja pakotti minua tekemään abortin, ja hän sanoi että mikäli en tee aborttia niin hän ei ikinä halua kuulla minusta mitään, eikä halua nähdä lasta eikä kuulla lapsesta koskaan mitään. Tein päätöksen heti silloin kun plussasin että en todellakaan tee aborttia sen vuoksi että mies ei juuri nyt halua lasta!! päivääkään en ole katunut tätä raskautta ja mies on tosiaan edelleen sitä mieltä ettei halua nähdä minua eikä tätät tulevaa lasta, mutta päätöksen tein kerranki siltä pohjalta mitä itsestäni tuntui!!
Niin että miten teillä? onko kokemuksia? millaisia? haluaisin tietää onko moni samoja asioita kokenut.. tuntuu välillä että olen yksin asian kanssa..
Itse olen tehnyt elämäni aikana 2 aborttia sen, ensimmäisen abortin v.2008 tein sen vuoksi koska silloinen miesystäväni EI MISSÄÄN nimessä halunnut lasta, joten toteutin häneen toiveensa ja varasin ajan keskeytykseen, no, menimme sitte keskeytys aamuna sairaalaan, jossa annettin 8 heti ekat lääkkeet, hoitaja sanoi että puoleenpv mennessä alkaa tyhjentyyn,klo 14 ei ollut tapahtunut vieläkään mitään, ei muutako lisää lääkkeitä, sekä alapäähän että suun kautta.. siinä sitte ooteltiin ja ooteltiin josko jotain tapahtuisi..ei..ei mitään, lisää lääkkeitä..klo 16 aikaan alkoi järkyttävät kivut, menin vessaan ja aloin ponnistaan (viikkoja oli tosiaan 10+) tyhjentymään kyllä kohtu alkoikin, mutta kohdunsuuni meni kiinni, ja sikiö jäi haarojeni väliin "roikkumaan" hälytin lääkärin ja hän totesi että älä enään ponnista, aletaan soittaan aikaa saliin.. Ilta 7 pääsin leikkaussaliin, jossa hoitajat ihmettelivät jokainen vuoronperään jalkojeni välissä että MITEN TÄÄ VOI OLLA MAHDOLLISTA,, minä itkua pidättelin että v**** ei sitä pientä lasta oltu siihen tehty että sitä tuijotellaan kun ei tullut kokonaan ulos..Kaavinnan jälkeen olin 2 vrk sairaalassa verenvuodon takia, en voinut kävellä enkä mitään..
Toinen aborttini tapahtui v 2010 alussa, huomasin olevani raskaana, johon silloinen mieheni tokaisi että v**** jos et tee aborttia niin pilaat HÄNEN elämän, että kannattaisko mulla pikkusen miettiä ennenku alkaisin pilaamaan muiden elämää. no päätin jälleen tehdä toisen mieliksi ja päädyin aborttiin, sairaalasta hain lääkkeet, koska sain tehdä keskeytyksen kotona kun asuimme sairaalan vieressä, viikkoja oli myös tän kohdalla 10+, tää mieheni ei kertaakaan kysellyt miten voin, vaikka väki että kivut olivat kovat!! Illalla alkoi hengenahdistus ja soitin miehelleni jolla ei kiinnostanut olla kotona minun tukenani, että lähe viemään minut sairaalaan koska olo on tosi huono, hänellä oli muuta menoa, eikä joutanut..!! no , onneksi sain kyydin hommattua, koska sydämeni meinasi pysähtyä juuri sairaalan ovella, minut otettiin heti sisälle ja sydänfilmiin ja lääkkeitä täyteen..Keskeytys lääkkeet meinasivat pysäyttää sydämeni, siinä sitten vietin sairaalassa tarkkailussa jotain 3 h ja lääkäri tuli kysymään että haluanko olla täällä vai mennä kotiin, no, päätin että haluan mennä kotiin, koska luulin että mieheni tulisi ainaki siinä vaiheessa kotiin olemaan tukenani, paskanmarjat.. kotiin pääsin kuitenki mieheni kyydillä, mutta hänelle tuli tärkeämpää menoa, eli lähteä kavereidensa kanssa kaupungille.. Siinä lääketokkurassa istuin yksin kotona ja itkin että miksi piti taas tehdä niinku muut haluaa.. en kuunnellut yhtään itseäni jälleen kerran..
niin ja tosiaan itselläni on jo 2 lasta, mutta en ole lasten isän kanssa yhdessä, lapset ovat syntyneet ennen jo näitä abortteja..
Nyt odotan kolmatta,Laskettuaika 7viikon päästä
tämän lapsen isä painosti ja pakotti minua tekemään abortin, ja hän sanoi että mikäli en tee aborttia niin hän ei ikinä halua kuulla minusta mitään, eikä halua nähdä lasta eikä kuulla lapsesta koskaan mitään. Tein päätöksen heti silloin kun plussasin että en todellakaan tee aborttia sen vuoksi että mies ei juuri nyt halua lasta!! päivääkään en ole katunut tätä raskautta ja mies on tosiaan edelleen sitä mieltä ettei halua nähdä minua eikä tätät tulevaa lasta, mutta päätöksen tein kerranki siltä pohjalta mitä itsestäni tuntui!!Niin että miten teillä? onko kokemuksia? millaisia? haluaisin tietää onko moni samoja asioita kokenut.. tuntuu välillä että olen yksin asian kanssa..
Viimeksi muokattu: