V
vierailija
Vieras
Hei!
Alotan syksyllä kolmannen vuoden psykodynaamisessa psykoterapiassa. Viimesen vuoden ajan terapia on tuntumu jaksottain tooosi raskaalta ja kuluttavalta. Näitä ”jaksoja” tai vaiheita on ollu siis ihan säännöllisesti vuoden aikana. Mulla on taustalla traumoja ja ptsd on diagnoosi. Lisäks masennusta ja ahdistusta. Oon saanu tavallaan hirveästi apua enkä haluais ensimmäisenä vaihtaa terapeuttia koska pelkään että muuten tää kaikki mitä oon saanu aikaseks menis hukkaan. Koen että yleisvointi on parantunu hirveästi ja oon menny eteenpäin. Ongelma on se että terapeutti tuntuu usein ärsyttävältä ja ilkeältäkin ja siks mielessä on usein että pitäskö kuitenki vaihtaa toiseen terapeuttiin. Välillä on jopa vaikeaa käydä siellä sen takia. Terapeutti tuntuu joskus myös syyllistävän semmosista asioista jotka ei ole ollu mun syytä (lapsena tapahtuneita asioita) Sit kuiteki taas se on myös mukava, lämmin yms ja haluisin jatkaa sillä. Mun ongelma on etten uskalla helpolla luottaa toisiin ihmisiin ja siks tästä on nii vaikea puhua terapeutille vaikka se olis hyvä.
Voiko tää olla jotain tunteensiirtoa? Siis se että terapeutti ärsyttää? tai vastustusta/vastarintaa? Oon kuullu että tällanen voi kuulua tetapiaan. onko muilla vastaavia kokemuksia psykodynaamisesta?
Miten pääsitte eteenpäin?
Alotan syksyllä kolmannen vuoden psykodynaamisessa psykoterapiassa. Viimesen vuoden ajan terapia on tuntumu jaksottain tooosi raskaalta ja kuluttavalta. Näitä ”jaksoja” tai vaiheita on ollu siis ihan säännöllisesti vuoden aikana. Mulla on taustalla traumoja ja ptsd on diagnoosi. Lisäks masennusta ja ahdistusta. Oon saanu tavallaan hirveästi apua enkä haluais ensimmäisenä vaihtaa terapeuttia koska pelkään että muuten tää kaikki mitä oon saanu aikaseks menis hukkaan. Koen että yleisvointi on parantunu hirveästi ja oon menny eteenpäin. Ongelma on se että terapeutti tuntuu usein ärsyttävältä ja ilkeältäkin ja siks mielessä on usein että pitäskö kuitenki vaihtaa toiseen terapeuttiin. Välillä on jopa vaikeaa käydä siellä sen takia. Terapeutti tuntuu joskus myös syyllistävän semmosista asioista jotka ei ole ollu mun syytä (lapsena tapahtuneita asioita) Sit kuiteki taas se on myös mukava, lämmin yms ja haluisin jatkaa sillä. Mun ongelma on etten uskalla helpolla luottaa toisiin ihmisiin ja siks tästä on nii vaikea puhua terapeutille vaikka se olis hyvä.
Voiko tää olla jotain tunteensiirtoa? Siis se että terapeutti ärsyttää? tai vastustusta/vastarintaa? Oon kuullu että tällanen voi kuulua tetapiaan. onko muilla vastaavia kokemuksia psykodynaamisesta?
Miten pääsitte eteenpäin?