Aloitin työt marraskuun lopussa pojan ollessa 1 v 7 kk. Sain hyvän perhepäivähoitopaikan ja poika tuntuu hyvin viihtyvän. Kun hoitotäti sairastaa, joudun viemään pojan varahoitopaikkaan päiväkotiin. Sielläkin välillä menee tosi hyvin, mutta nyt enenevässä määrin on itkenyt aamuisin kun lähden ja illat on kitisevä, rauhaton, kiukkuinen. Myös perhepäivähoitopäivän jälkeen on illalla sama meno.
Tämä on kaiketi ihan normaalia, kyllähän lapsi reagoi väsymykseen ja nyt kun on 1 v 10 kk tuntuu että uhmaikäkin alkaa painaa päälle, omaa tahtoa löytyy.
Olen välillä uupunut, turhautunut, huolissani, säälittää NIIN viedä pientä hoitoon. Teen kokopäivätyötä ja hoitopäiviä on viikossa viisi. Koen syyllisyyttä ja sääliä. Toisaalta kotona pojalla ei ole ikätovereita ja hän on erittäin sosiaalinen ja iloinen kun on parhaimmillaan.
Onko kohtalotovereita ? Syytän itseäni siitä että lapsi ei saa rauhassa kasvaa kotona ja elää uhmaikäänsä kun joutuu pakosta olemaan vieraan hoidossa kaiket päivät. Meillä ei kuitenkaan ole taloudellista mahdollisuutta nyt muuhun, ei vaikka jostain tinkisi. Isommat lapset kuluttavat paljon ja meillä on isot asumiskustannukset.... :'(
Tämä on kaiketi ihan normaalia, kyllähän lapsi reagoi väsymykseen ja nyt kun on 1 v 10 kk tuntuu että uhmaikäkin alkaa painaa päälle, omaa tahtoa löytyy.
Olen välillä uupunut, turhautunut, huolissani, säälittää NIIN viedä pientä hoitoon. Teen kokopäivätyötä ja hoitopäiviä on viikossa viisi. Koen syyllisyyttä ja sääliä. Toisaalta kotona pojalla ei ole ikätovereita ja hän on erittäin sosiaalinen ja iloinen kun on parhaimmillaan.
Onko kohtalotovereita ? Syytän itseäni siitä että lapsi ei saa rauhassa kasvaa kotona ja elää uhmaikäänsä kun joutuu pakosta olemaan vieraan hoidossa kaiket päivät. Meillä ei kuitenkaan ole taloudellista mahdollisuutta nyt muuhun, ei vaikka jostain tinkisi. Isommat lapset kuluttavat paljon ja meillä on isot asumiskustannukset.... :'(