Olisiko täällä ketään jolla on kokemusta alkoholisti ja huumeriippuvaisesta elämänkumppanista.?
Itse elän avoliitossa miehen kanssa jolla on edellä mainitut ongelmat. Ongelmia hoidetaan, mutta vasta vähän aika sitten mieheni alkoi tosissaan yrittämään ja ymmärtämään asoiden vakavuuden.
Haluaisin vaihtaa ajatuksia ja ennenkaikkea kokemuksia samanlaisessa tilanteessa olevien/olleiden ihmisten kanssa.
Miten olette kestäneet vaikeudet ja takapakit? Meillä aina erotaan ja sitten viikon kahden päästä taas palataan yhteen mikä ei ole yhtään terveellistä suhteelle eikä kenellekään lähipiirissämme.
Nyt olemme ottaneet asiat yhdessä hoidettaviksi ja lupautuneet odottamaan myrskyn laantumista aina kun sellainen ilmenee, eikä heti laiteta kimpsuja kasaan.
Meillä on yhteinen tytär 1v 3kk ja toinen tulossa... olemme onnellisia siitä, mutta silti huoli siitä että miten me jaksetaan pysyy voimakkaana mukana kuvioissa, mikä on varmasti norm. tälläisessä tilanteessa. Uskomme silti että liittomme kestää ja yritämme tehdä kaikkemme sen vahvistamiseksi!
Mieheni ei ole onneksi pahimmasta päästä alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä, mutta ongelmaksi ne silti ovat päässeet muodostumaan. Käyttää tai ottaa aineita/viinaa silloin kun hänen "ihanat" ystävät niitä eteen kiikuttaa, ei pysty vastustamaan vaikka ensiksi olisikin sanonut ei! Yksin ei lähde rällästämään eikä myisi äitiään saadakseen päätään sekaisin.
Vaikeaa tästä tekee sen, että kaveripiiri pitäisi nyt muuttua ja hänen äiti ja veli käyttää runsaasti alkoholia. Meillä ei ole kummankaan puolelta varsinaista tukiverkosta, ja miehelläni on masennusta,ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Niitä on kylläkin saatu aisoihin lääkkeillä, mutta ei ne lääkkeet ongelmaa poista, helpottaa vain!!! Olemme olleet on-off suhteessa reilu 2 v.
Ja mieheni on niin monta kertaa lähtenyt rilluttelemmaan, kun kaverit ovat soittaneet, että suhdettamme vaivaa pienimuotoinen luottamuspula. Onneksi hän ymmärtää sen ja nykyään ei ole enää niin salamyhkäinen asioidensa suhteen. Plussa puoli on vielä sekin, mikä pitää meitä yhdessä että me puhumme asiat halki jos ja kun tulee riitaa tai edes pientä kinaa. Minä olen niin herkkä hautomaan asoita (ihan pieniäkin) jos niitä ei selvitetä.
Miten olette saaneet kaveripiirin muutettua?
Asumme tällä hetkellä Hämeenlinnassa, mutta muutamme helmikuun puolella toiv. Lahteen takaisin.
Haluaisin samanhenkistä seuraa jakamaan kokemuksiaan alkoholia ja/tai huumeita käyttävästä/käyttäneestä elämänkumppanista ja miten olette siitä selvinneet.
Eikä muidenkaan äitien seura, etenkin Lahdesta ole pahitteeksi!!
Kiitos kun jaksoitte lukea. =)
Itse elän avoliitossa miehen kanssa jolla on edellä mainitut ongelmat. Ongelmia hoidetaan, mutta vasta vähän aika sitten mieheni alkoi tosissaan yrittämään ja ymmärtämään asoiden vakavuuden.
Haluaisin vaihtaa ajatuksia ja ennenkaikkea kokemuksia samanlaisessa tilanteessa olevien/olleiden ihmisten kanssa.
Miten olette kestäneet vaikeudet ja takapakit? Meillä aina erotaan ja sitten viikon kahden päästä taas palataan yhteen mikä ei ole yhtään terveellistä suhteelle eikä kenellekään lähipiirissämme.
Nyt olemme ottaneet asiat yhdessä hoidettaviksi ja lupautuneet odottamaan myrskyn laantumista aina kun sellainen ilmenee, eikä heti laiteta kimpsuja kasaan.
Meillä on yhteinen tytär 1v 3kk ja toinen tulossa... olemme onnellisia siitä, mutta silti huoli siitä että miten me jaksetaan pysyy voimakkaana mukana kuvioissa, mikä on varmasti norm. tälläisessä tilanteessa. Uskomme silti että liittomme kestää ja yritämme tehdä kaikkemme sen vahvistamiseksi!
Mieheni ei ole onneksi pahimmasta päästä alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä, mutta ongelmaksi ne silti ovat päässeet muodostumaan. Käyttää tai ottaa aineita/viinaa silloin kun hänen "ihanat" ystävät niitä eteen kiikuttaa, ei pysty vastustamaan vaikka ensiksi olisikin sanonut ei! Yksin ei lähde rällästämään eikä myisi äitiään saadakseen päätään sekaisin.
Vaikeaa tästä tekee sen, että kaveripiiri pitäisi nyt muuttua ja hänen äiti ja veli käyttää runsaasti alkoholia. Meillä ei ole kummankaan puolelta varsinaista tukiverkosta, ja miehelläni on masennusta,ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Niitä on kylläkin saatu aisoihin lääkkeillä, mutta ei ne lääkkeet ongelmaa poista, helpottaa vain!!! Olemme olleet on-off suhteessa reilu 2 v.
Ja mieheni on niin monta kertaa lähtenyt rilluttelemmaan, kun kaverit ovat soittaneet, että suhdettamme vaivaa pienimuotoinen luottamuspula. Onneksi hän ymmärtää sen ja nykyään ei ole enää niin salamyhkäinen asioidensa suhteen. Plussa puoli on vielä sekin, mikä pitää meitä yhdessä että me puhumme asiat halki jos ja kun tulee riitaa tai edes pientä kinaa. Minä olen niin herkkä hautomaan asoita (ihan pieniäkin) jos niitä ei selvitetä.
Miten olette saaneet kaveripiirin muutettua?
Asumme tällä hetkellä Hämeenlinnassa, mutta muutamme helmikuun puolella toiv. Lahteen takaisin.
Haluaisin samanhenkistä seuraa jakamaan kokemuksiaan alkoholia ja/tai huumeita käyttävästä/käyttäneestä elämänkumppanista ja miten olette siitä selvinneet.
Eikä muidenkaan äitien seura, etenkin Lahdesta ole pahitteeksi!!
Kiitos kun jaksoitte lukea. =)