Alkuperäinen kirjoittaja Kätilöopiskelija;11474291:
Hei Sinä, joka olet käynyt läpi gynekologisen laskeumaleikkauksen!
Opiskelen kätilöksi Jyväskylän AMK:ssa ja valmistun jolukuussa 2013. Teen opinnäytetyötä aiheesta Gynekologisen laskeumaleikkauksen merkitys naisen seksuaaliselle kehonkuvalle ja seksuaaliselle itsetunnolle.
Toivoisin että jakaisit kanssani ajatuksiasi ja kokemuksiasi laskeumaleikkauksen jälkeisestä elämästäsi.
Kerro miten laskeumaleikkaus vaikutti naisena olemiseen?
Kerro kuinka käsityksesi omasta seksuaalisuudesta ja kehostasi muuttui leikkauksen jälkeen.
Kuvaile miten laskeumaleikkaus vaikutti sukupuolielämääsi.
Miten koet että kumppanisi on kokenut laskeumaleikkauksen vaikutuksen seksielämäänne?
Millaista tietoa sinulla oli etukäteen laskeumaleikkauksesta ja mitä olisit halunnut tietää?
Voit kirjoittaa vapaasti omin sanoin ja omalla tyylilläsi. Kirjoittamasi aineisto käsitellään luottamuksellisesti ilman nimimerkkejä.
Kiitos vaivannäöstäsi ja vastauksestasi
Kokemukseni laskeumaleikkauksesta on todella surullinen. Jos olisin tiennyt sen mitä nyt en varmasti olisi mennyt koko leikkaukseen.
Lasten syntymän jälkeen ja vaihdevuosien lähestyessä emättimen peräsuolen puoleinen osa alkoi vaivaamaan elämääni koko ajan enemmän ja enemmän.
Ulostaminen muuttui hankalaksi ja matkoilla kärsin usein umetuksesta. Lopulta jouduin sormilla avustamalla auttamaan ulostetta pois. Olin todella onneton. No sanomattakin on selvää että tällainen "tavara" alkoi myös vaikuttamaan parisuhteessa myös seksiin. Tuskin mieheni koskaan tuli kokonaan edes tietämään kuinka paljon ahdistuin siitä etten voinut olla varma tuntuiko emättimeen työntyvä uloste myös hänelle...Niinpä seksielämämme alkoikin olemaan omalta kohdaltani "suunniteltua". Aina ennen sänkyyn menoa oli varmistettava että mitään ei "työntynyt "tielle.
En kehdannut puhua vaivastani ystävilleni koska ajattelin ettei kukaan muu voi olla tällainen. Sitten kerran rohkaistuin ja puhuin asiasta omalle lääkärilleni. Sain lähetteen gynekologille ja vastaanoton jälkeen tehtiin leikkauspäätös. AJattelin että vihdoinkin elämä ehjänä ja kokonaisena naisena toteutuu. Loppuu sormella ulosteen auttaminen eikä sänkyyn mennessä tarvitse miettiä onko maha toiminut.
Gynekologi kertoi leikkauskesta ja kuinka siitä toivutaan ja miten paraneminen menee. Puhuin myös miehelleni asiasta ja hänkin oli asiasta iloinen lähinä minun puolestnai,hänellä kun ei ollut koskaan mitään ongelmaa asiasta ollutkaan.
Leikkaus meni lääkärin mukaan hyvin. Ja itsetänikin tuntui että aivan turhaan olin kärsinyt vaivasta kun näin hyvin ja helposti sain avun. Tuntui kuin peilsitäkin olisi katsonut ryhdikkäämpi ja iloisempi ihminen,vau.
Toipilasaika oli ja meni, jälktarkastus ok. Mutta sitten maailma tiphati radaltaan. Ensimmänen kerta mieheni kanssa sukupuolisessa yhteydessä oli jotain aivan järkyttävää. Aluksi ajattelin että jännitän mutta muutamien viikkojen jälkeen totesin että ei tämä muuksi muutu. Leikattu kohta emättimessä on hirveän kipeä!!! yritin selittää miehelleni tilannetta mutta hänen on vaikea ymmärtää koska kokee että kaikki on hyvin. Tämä todella masentaa ja musertaa minut. Olen usien miettinyt olinko turhamainen ja itssekäs kun annoin leikata itseni. Aluksi yritin selvittää asiaa leikkavan lääkärin kanssa mutta koska leikkaus on hyvin onnistunut ja vaiva kadonnut ei mitään voi olla huonosti...
Laskeuma leikkaus on nyt siis laskenut seksuaalistani halua emätinkivun vuoksi. Rakastan ja haluan miestäni mutta ei ole "himokasta" suunnitella sänkyjuttuja kipulääkkeen voimalla...luin jostakin puudutusgeelistä mutta sekin tuntuu kamalalta. Olen jotenkin onnistunut säilyttämään naisena olemisen tunteen ja kiitos siitä kyllä menee miehelleni joka jaksaa ymmärtää. Toivottavasti vielä pitkään. En jaksa uskoa että kohdallani olisi kyse "nupista".
Ei sitä ymmärrä kuinka paljon siinä onkaan pelissä kun antaa jollekin luvan tehdä korjaus leikkausta sellaselle kohdalle joka on aikaisemmin kuitenkin suurelta osin tuonut iloa ja nautintoa elämään. On kokenut että mies on halunnut ja sen että on voinut toiselle myös tuottaa iloa ja hyvää oloa. No, mies kyllä sanoo että hyvä on mutta omasta nautinnosta ei kylläkään voi enään puhua. Näillä sitä nyt sitten mennään.