Kokemuksia: Lapsi tukilapseksi pk:n erityisryhmään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Joo vai ei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Joo vai ei

Vieras
Lapsemme täyttää kohta 3 ja vaihtaa isompien ryhmään. Meiltä kysyttiin halukkuutta jos lapsemme menisi tukilapseksi liikuntarajoitteisten lasten ryhmään. Saamme siis itse päättää kumpaan ryhmään lapsi menee. Kummassakaan ei tietääkseni ole entuudestaan tuttuja lapsia tai aikuisia.

Erityisryhmässä on yhteensä 14 lasta joista noin puolet ovat näitä tukilapsia. Isona plussana pienempi ryhmäkoko. Toisissa isojen ryhmissä on 23-24 lasta ja kolme aikuista. Tuossa erityisryhmässä on 5 aikuista ja se 14 lasta. Muuten en osaakkaan ajatella plussia ja miinuksia eli olisi kiva kuulla muiden kokemuksia :) Nykyisen ryhmän hoitajien mielestä lapsemme sopisi hyvin tukilapseksi ja siksi sitä ehdottivat meille. Luotan nykyisten hoitajien arvioon asiasta eli se ei huoleta.
 
Ystäväni lapsi meni syksyllä tukilapseksi. Muuten ihan ok lapselle, mutta nyt hänellä ei ole enää samalla tavalla kavereita kuin ennen. On vähän ulkopuolinen. Näin ystäväni kertoi minulle.
 
Tosi hyvä juttu päästä tukilapseksi. Siellä saa aikuisten huomiota paljon enemmän kuin normaaliryhmässä. Ryhmätkin ovat inhimillisemmän kokoisia ja toiminta enemmän yksilöllistä kuin normaalissa 21 lasta ja 3 aikuista -kokoonpanossa.
 
Lapselle olisi varmasti positiivista nähdä niitä liikuntarajoitteisiakin lähietäisyydeltä ja todeta, että ovat ihan samanlaisia lapsia kuin muutkin, paitsi että eivät osaa kävellä tms.
 
Ensimmäisessä viestissäni kirjoitin yhden. Enkä ole yhtään varma että saako tukilapset sittenkään riittävästi huomiota itse kun muut ovat suuressa avun tarpeessa koko ajan.

Harva erityislapsi on sellainen, että tämä tarvitsee jatkuvasti/tauotta jonkun aikuisen apua tai henkilökohtaista valvontaa. Useimmat kun esimerkiksi pystyvät leikkimään itsenäisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että integroidun erityisryhmän aikuisille jää pääosan ajasta "ylimääräistä" aikaa, jonka voi käyttää niiden tukilastenkin kanssa leikkimiseen, pelaamiseen, juttelemiseen tms. Esim. pukemisissa ja vessatuksissa on sitten toki täysi tohina päällä, mutta ne edustavat vain osaa päivästä. Sekin on otettava huomioon, että jos joku "työläshoitoinen" erityislapsi sattuu olemaan poissa (tätä tapahtuu tyypillisesti melko usein) niin sitten aikuisilla aikaa vasta riittääkin.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
Harva erityislapsi on sellainen, että tämä tarvitsee jatkuvasti/tauotta jonkun aikuisen apua tai henkilökohtaista valvontaa. Useimmat kun esimerkiksi pystyvät leikkimään itsenäisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että integroidun erityisryhmän aikuisille jää pääosan ajasta "ylimääräistä" aikaa, jonka voi käyttää niiden tukilastenkin kanssa leikkimiseen, pelaamiseen, juttelemiseen tms. Esim. pukemisissa ja vessatuksissa on sitten toki täysi tohina päällä, mutta ne edustavat vain osaa päivästä. Sekin on otettava huomioon, että jos joku "työläshoitoinen" erityislapsi sattuu olemaan poissa (tätä tapahtuu tyypillisesti melko usein) niin sitten aikuisilla aikaa vasta riittääkin.

No jokainen punnitsee omalla kohdallaan mitä lapselleen haluaa. Kunhan muistaa että kaikessa on aina hyvät ja huonot puolet. Turha tuotakaan asiaa on väkisin yrittää romantisoida.
 
Ensimmäisessä viestissäni kirjoitin yhden. Enkä ole yhtään varma että saako tukilapset sittenkään riittävästi huomiota itse kun muut ovat suuressa avun tarpeessa koko ajan.
En kyllä sitä huomiotta jäämistä pelkäisi. Noissa erityisryhmissä pyritään erityiset saamaan mahdollisimman omatoimisiksi omien mahdollisuuksien mukaan, ei heitä turhaan paapota. Tietysti tarvitsevat enemmän apua toimissa. Joku pyörätuolissa oleva tarvitsee avustajan vessassa käymiseen, kädetön syöttämiseen jne, mutta onhan tuota henkilökuntaakin reilummin.

Veikkaan, että tuolla on paljon rauhallisempaa kuin tavallisessa ryhmässä. Tukilapsina tuskin on niitä pahimpia riehuja-räyhääjiä ja en usko liikuntarajoiteisissakaan heitä monia olevan. Siirtymätilanteisiin varmaan varataaan aikaa enemmän kuin tavallisessa ryhmässä.

Huonoina puolina tulee lähinnä mieleen, ettei muodostu niin suurta tuttavapiiriä ja erilaisia vierailuretkiä saattaa olla vähemmän, kun liikuntarajoitteisen joukon kanssa on hankalampi mennä. Itsellä on kokemusta vain puherahoitteisten erityisryhmästä, siellä extraohjelmaa oli tosi paljon verrattuna tavalliseen ryhmään. Tosin voihan olla, että heitä kuskaillaan isolla invataksilla koko porukkaa monenmoisiin paikkoihin.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
En kyllä sitä huomiotta jäämistä pelkäisi. Noissa erityisryhmissä pyritään erityiset saamaan mahdollisimman omatoimisiksi omien mahdollisuuksien mukaan, ei heitä turhaan paapota. Tietysti tarvitsevat enemmän apua toimissa. Joku pyörätuolissa oleva tarvitsee avustajan vessassa käymiseen, kädetön syöttämiseen jne, mutta onhan tuota henkilökuntaakin reilummin.

Veikkaan, että tuolla on paljon rauhallisempaa kuin tavallisessa ryhmässä. Tukilapsina tuskin on niitä pahimpia riehuja-räyhääjiä ja en usko liikuntarajoiteisissakaan heitä monia olevan. Siirtymätilanteisiin varmaan varataaan aikaa enemmän kuin tavallisessa ryhmässä.

Huonoina puolina tulee lähinnä mieleen, ettei muodostu niin suurta tuttavapiiriä ja erilaisia vierailuretkiä saattaa olla vähemmän, kun liikuntarajoitteisen joukon kanssa on hankalampi mennä. Itsellä on kokemusta vain puherahoitteisten erityisryhmästä, siellä extraohjelmaa oli tosi paljon verrattuna tavalliseen ryhmään. Tosin voihan olla, että heitä kuskaillaan isolla invataksilla koko porukkaa monenmoisiin paikkoihin.

Tässä onkin jo paljon rakentavampaa keskustelua asiasta.
 
Integroiduissa ja tuetuissa pienryhmissä henkilökunta on yleensä keskimääräistä ammattitaitoisempaa, koulutetumpaa ja motivoituneempaa. Tämä näkyy usein pienryhmien paremmin suunnitellussa ja monipuolisemmassa toiminnassa, joka on räätälöity erityislapsia tukevaksi mutta myös tukilapsille mielekkääksi. Monissa taloissa erityisryhmän toiminta myös varmistetaan hyvillä sijaisjärjestelyillä, jotta kuntouttava toiminta ei kärsisi sairaslomien ym. takia.

Tietysti ryhmiä, taloja ja henkilökuntaa on monenlaista ja yllä on kuvattu sellainen ideaalitilanne. Toisenlaisia todellisuuksiakin toki on. Ap:n kannattaa käydä tutustumassa ryhmän toimintaan ja tiloihin ennen päätöksen tekoa. Jos yhtään epäilyttää, älä laita lastasi ryhmään. Se, mitä erityisryhmien arkeen ei kaivata, on epäluuloiset ja ennakkoluuloiset tukilasten vanhemmat.

Lto tuetusta pienryhmästä
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
Integroiduissa ja tuetuissa pienryhmissä henkilökunta on yleensä keskimääräistä ammattitaitoisempaa, koulutetumpaa ja motivoituneempaa. Tämä näkyy usein pienryhmien paremmin suunnitellussa ja monipuolisemmassa toiminnassa, joka on räätälöity erityislapsia tukevaksi mutta myös tukilapsille mielekkääksi. Monissa taloissa erityisryhmän toiminta myös varmistetaan hyvillä sijaisjärjestelyillä, jotta kuntouttava toiminta ei kärsisi sairaslomien ym. takia.

Tietysti ryhmiä, taloja ja henkilökuntaa on monenlaista ja yllä on kuvattu sellainen ideaalitilanne. Toisenlaisia todellisuuksiakin toki on. Ap:n kannattaa käydä tutustumassa ryhmän toimintaan ja tiloihin ennen päätöksen tekoa. Jos yhtään epäilyttää, älä laita lastasi ryhmään. Se, mitä erityisryhmien arkeen ei kaivata, on epäluuloiset ja ennakkoluuloiset tukilasten vanhemmat.

Lto tuetusta pienryhmästä

Samaa mieltä, mitä olen tässä yrittänytkin sanoa, että kannattaa ottaa kunnolla selvää tuosta mitä tukilapseksi laittaminen tarkoittaa. Kuten sanoin, kaverini lapsi on siellä vähän yksinäinen. Muuta negatiivista en ole kuullut, ja heidätkin valittiin varmasti hyvin perustein. Viimeinen lauseesi olin mielestäni vähän tarpeettoman tyly. Vähän sama kuin sanoisit että tietyssä vaiheessa ihmiselle ei saa herätä mitään negatiivisa tunteita. Niitäkin meillä kuitenkin on päivästä 1 viimeiseen. Vanhemmalle pitää luoda avoimen ilmapiirin tuntu, että negatiivisissakin asioissa voi lähestyä. Ei tukiperheen lapsenakaan oleminen tarkoita 100% ongelmatonta pk aikaa.
 
mun lapsi on yksinäinen tavallisessa isojen ryhmässä. Sitä hyvää kaveria ei vain ole löytynyt. En ihan hahmota miksi yksinäisyys liittyisi nimenomaan erityisryhmään?
 
mun lapsi on yksinäinen tavallisessa isojen ryhmässä. Sitä hyvää kaveria ei vain ole löytynyt. En ihan hahmota miksi yksinäisyys liittyisi nimenomaan erityisryhmään?

No ehkä sillä tavalla, että jos ei osaa muodostaa kaverisuhteita isossa ryhmässä, ei se välttämättä onnistu pienemmässäkään ryhmässä.

Itselläni vain hyvää sanottavaa integroidusta ryhmästä, jossa lapseni oli pari vuotta kunnes siirtyi eskariin. Aikuisilla jäi paljon enemmän aikaa yksittäiselle lapselle eikä ilmapiiri ollut niin levoton kuin isommissa ryhmissä oli. Nykyään jo 10-vuotias lapseni suhtautuu erityislapsiin luontevasti, kun tuntuu että samanikäisille ( joilla ei ole kokemusta erityislapsista ) erityislapset ovat jotain kummajaisia.
 

Yhteistyössä