Kokemuksia, kun mies lähtee..onko tullu järkiinsä??
Onko kokemuksia siitä, kun mies lähtee ja sillä on toinen akka jo kierroksessa.... onko tullu järkiinsä ja palannu nöyränä takaisin?
Meillä kaksi lasta, toinen täytti vuoden. Tiesin, että miehelläni on naispuolinen "ystävä", jonka kanssa hän oli yhteydesssä useamman kuukauden ajan. Mutta mies sanoi koko ajan minulle, että älä koe sitä uhkana, sillä se on vaan kaveri.... "Yhdessä" päätettiin, kun yhteiselo alkoi olla ahdistavaa, että otetaan aikalisä ja uusi alku suhteellemme.... Näin minulle siis kerrottiin.... mutta oikeasti suunnitelmat taisivat olla jo ihan toisaalla. Nyt asuu omassa asunnossaan ja ollaan lähes päivittäin yhteydessä.... mutta edellenkään ei myönnä että heillä on suhde ja ilmeisestikään ei halua avioeroa. Sitä en tiedä, kuinka paljon vehtaavat keskenään, mutta uskon, että paljon. Kun lapset on miehelläni, he viettävät aikaa yhdessä meidän ja tämän naikkosen lasten kanssa Kun suutuin siitä, mieheni vaan sanoi, että hän ei ymmärrä, miksi en hyväksy sitä....
Itse näen tilanteen niin, että mieheni on ollut aika uupunut töidensä takia jo pitkään ja perhe-elämä alkoi tuntua raskaalta.... sitten löysi jonkun, joka "ymmärsi" ja siihen koukkuun sitten jäi.....
Onko kellään vastaavanlaisesta kokemuksia ja onko lopulta saatu onnellinen loppu tällaiselle tarinalle??
Onko kokemuksia siitä, kun mies lähtee ja sillä on toinen akka jo kierroksessa.... onko tullu järkiinsä ja palannu nöyränä takaisin?
Meillä kaksi lasta, toinen täytti vuoden. Tiesin, että miehelläni on naispuolinen "ystävä", jonka kanssa hän oli yhteydesssä useamman kuukauden ajan. Mutta mies sanoi koko ajan minulle, että älä koe sitä uhkana, sillä se on vaan kaveri.... "Yhdessä" päätettiin, kun yhteiselo alkoi olla ahdistavaa, että otetaan aikalisä ja uusi alku suhteellemme.... Näin minulle siis kerrottiin.... mutta oikeasti suunnitelmat taisivat olla jo ihan toisaalla. Nyt asuu omassa asunnossaan ja ollaan lähes päivittäin yhteydessä.... mutta edellenkään ei myönnä että heillä on suhde ja ilmeisestikään ei halua avioeroa. Sitä en tiedä, kuinka paljon vehtaavat keskenään, mutta uskon, että paljon. Kun lapset on miehelläni, he viettävät aikaa yhdessä meidän ja tämän naikkosen lasten kanssa Kun suutuin siitä, mieheni vaan sanoi, että hän ei ymmärrä, miksi en hyväksy sitä....
Itse näen tilanteen niin, että mieheni on ollut aika uupunut töidensä takia jo pitkään ja perhe-elämä alkoi tuntua raskaalta.... sitten löysi jonkun, joka "ymmärsi" ja siihen koukkuun sitten jäi.....
Onko kellään vastaavanlaisesta kokemuksia ja onko lopulta saatu onnellinen loppu tällaiselle tarinalle??