kokemuksia kohdunulkoisesta raskaudesta? miten seuraava raskaus?

[Smultron]

itselläni takana 1 kohdunulkoinen (vuonna 2008) ja minulla siis vain toinen munajohdin(!?) vas. puoli ei toimi ollenkaa, eikä ole koskaan toiminut! eli leikkaus siis tapahtui oikeaan johtimeen.

nyt mietin että miten te muut olette jatkaneen kohdun ulkoisen jälkeen? seuraava raskaus?
onko teillä jollain peräti toinen johdin poistettu ulk.leikkauksessa miten jatkoitte sen jälkeen?

toisin sanoen tahtoisin tietää miten te muut olette jatkaneet sen jälkeen, ja kuinka monella uusiutunut ulkopuolinen? entä millaisen uusiutumis prosentin lääkärit teille antoi? kiitos erittäin paljon jos joku viitsii aikaansa uhrata.

 

[dada]

Mult leikattiin kohdunulkoinen myöskin.
Ensin luultiin keskenmenoksi, ennenkuin sain vakuutettua lääkärin, jos toisenkin ettei kaikki ole niinkuin pitää kun olin vuotanu jo useamman viikon.
Tutkittiin monta viikkoa hcg-arvojen nousua ja ultrattiin muutaman pv välein, mutta lopullisesti vasta N.rv10 kohdilla diagnoosi varmistui kohdunulkoiseksi raskaudeksi kun helvetillisten kipujen saattelemana marssin päivystykseen yöllä, vuotoa vatsaontelossa oli jo reilu määrä ja seuraavana aamuna poistettiin toinen munanjohdin, sekä vatsaontelosta 6dl verta.
Suru ja pelko olivat molemmat järkyttäviä.

Uusiutuminen on kuulemani mukaan hyvin harvinaista ainakin minun tapauksessani koska Ku johtui mahdollisesta munatorven jonkinasteisesta viallisuudesta.

Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen, jatkoimme yritystämme saada esikoisemme alulle ja
reilu puoli vuotta kohdunulkoisen leikkauksesta raskauduin järkyttävän pelon saattelemana.
Yritysaika oli henkisesti todella raskasta aikaa mulle itselleni,
otin aiemman kokemuksen melkosen raskaasti.
uudessa raskaudessa alkion sijainti varmistetaan alkuraskauden ultrassa,
ja minulta 7+ viikoilla löytyikin pikkuinen sykkeen kera.
Alkuraskaudessa kuitenkin pelko epäonnistumisesta oli läsnä tavalla ja toisella,
ja pelot kaikkosi jonkin verran kun ultrat oli takana ja varmuus asukin "selviytymisestä" parempi,
helpotti kun liikkeitä alkoi tuntumaan,
mutta lopulta kaikki pelot kaikkosi vasta pikkusen ollessa sylissä.


-Nyt pienen 5kk tytön äiti

 

[Smultron]

onneksi olkoon! =) minulla nyt aivan hirmuiset pelot... toivon raskautta mutta pelko on äärettömän suuri, minulla ja miehelläni joka pelkää sitä ehkä enenmän kuin minä itse.. jonka ymmärrän hyvin, koska tuon jälkeen kaikki mennyt aivan alamäkeä minulla. suru on ääretön eikä vielä vuosienkaan jälkeen auta.

varsinkin kun vain toinen johdin käytössä ja jos ulkoinen uusiutuu! miten sanottiinko sinulle että jos saat uudemman kerran ulkoisen niin pitäisikö sitten ottaa toinenkin heti pois? (jonka jälkeen täysi lapsettomuus?)

 

[dada]

Kohdunulkoisen raskauden voi mun käsittääkseni yrittää hoitaa myös lääkkeellisesti,
mutta itselleni sanottiin ettei sitä kokeilla enään jos johdin jo repeytynyt kun diagnoosi varmistuu, ja toisaalta jos on selvillä jo toisen johtimen olevan jäljellä.
Eli käsittääkseni johdin voidaan yrittää pelastaa, jos sattuisi tapahtumaan uudelleen toiseen,
siinä vaan voi jäädä jtn arpea tms johtimeen joka voi edesauttaa uuden alkion kiinnittymistä väärään paikkaan.
Pelkäsin itse ihan kuollakseni, enkä tiennyt itkeä vai nauraa kun testiin piirtyi +..
tai itkin, mutta en tiennyt onnesta vai pelosta enemmän.
Uskon, että jos meille ei olisi suotu nyyttiä niin pian, ei mun olisi ollut näinkään "helppoa" käsitellä asiaa..ja se pelko elää edelleen.
Meidän haaveena olisi myöhemmiten yrittää saada toinenkin lapsi,
mutta en tiedä uskallanko.. ahneella on likanen loppu, vai miten se sanotaan?

 

[dada]

Yritättekö te jo uutta raskautta?
Millainen sinun ulkoisesi oli?

 

[Smultron]

omani oli ehkä maailman huonoimmasta päästä. eli kesällä 2008 huomasin kauheaa aamupahoinvointia ja vatsa alkoi turvota. oli pakko syödä koko ajan hiukan ettei olisi oksentanut. huomasin noista merkeistä että nyt taidan olla raskaana. mutta hulluinta oli että minulla oli kuukautiset samaan aikaan!! otin testin ja +:saaha se näytti, tietty olimme hurjan onnellisia... mutta sitte hain netistä tietoa lisää ja luin enemmän kohdun ulkoisesta. tiesin heti että unelmani äidiksi tulemisesta loppuisi siihen... neuvolassa kuitenkin käskivät odottamaan ultran kanssa.

no vatsa kivut ja selkä kivut olivat hirveät viikkoja ja eräänä iltana kun olimme seinän purku hommissa sanoin miehelleni että nyt sattuu niin paljon että pakko lähteä terveyskeskukseen.
no terveyskeskuksesta he lähettivät ambulanssilla yliopistolliseen. ja siellä ensin 5 tuntia aulassa jonka jälkeen pääsimme ultraan ja sieltä pahimmat pelkoni sitten vahvistettiin. pääsimme onneksi ulos tupakalle itkemään ennen kuin jouduin leikkaukseen. verta oli vatsassa niin paljon että oli paisunut kunnolla. ilmeisesti johdin ei kuitenkaan ollut revennyt.
hoitajat olivat kuitenkin hyvin ilkeitä, eikä kipulääkettä saanut tarpeeksi vaan koko ajan jouduin soittamaan lisää.

leikkauksen jälkeen tuli huoneeseeni yhtäkkiä 20 kandia ja lääkäri joka selitti ettei raskaus ollut haluttu joten hyvä että kävi näin!! (raskuas oli siis toivottu ja yritetty) no selvitin asian että raskaus oli toivottu.. tämän jälkeen lääkäri pamautti ilmoille että olen kehitys vammainen, siinä kohtaa mieheni joka ei puhu mutta ymmärtää suomea nousi hiukan ylemmäs kuuntelemaan että mitä se lääkäri oikein sanoi! itselläni kiehui siinä kohtaa niin paljon enkä voinut muuta kuin maata hiljaa ja kuunnella (hoitajat olivat antaneet kunnon annoksen kipulääkettä ennen lääkärin tuloa joten olin aivan korkealla pilvissä ja puhe takerteli)

lääkäri kuitenkin kertoi että oli ihme kun olin tullut raskaaksi, sillä toinen vas. "munasarja" puuttuu kokonaan ja kohdusta puuttuu 1/3 osaa.
tämän jälkeen lääkäri selitti että ainut tapa minulla hankkia lapsia on keinohedelmöitys..

olimme sairaalassa yhteensä 24 tuntia ja pääsimme sitten kotiin. tähystyksellä leikkasivat että 4 arpea tuossa mahassa nyt on..

otin menetyksen niin raskaaksi että koulun (josta vain puoli vuotta jäljellä ) jätin kesken ja työttömänä iloman mitään tukia olen ullut siitä asti. paitsi mitä nyt hajanaisia töitä kesäsin tehnyt. mikään ammatti ei kiinnosta, ja nyt vaan tahtoisin töihin. tämän oman kauhu tarinani takia,

kyselen että millä mahdollisuudella voisi kokeilla tätä "yllätys" raskaus tapaa. kun keinohedelmöitys ja kelan kanssa tappelu ei oikein kiinnosta.