kokemuksia kateudesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "siiseli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"siiseli"

Vieras
Pelkään kateutta ja kateellisia ihmisiä. Se on todella inhottavaa, jos huomaan että joku on mulle jostain ehkä kateellinen. Ja se tuntuu myös epäoikeudenmukaiseta. Jos olen esim. tehnyt jonkun asian suhteen kovasti töitä ja lopulta onnistunut siinä, niin tuntuu todella epäreilulta jos joku on kateellinen. Olen kuitenkin niin epätäydellinen ihminen, että tuntuu että mulla olis oikeus edes joskus jostain pienistä onnistumisista olla vain puhtaasti onnellinen, eikä peitellä ja yrittää vähätellä niitä.

Itselläkin on kyllä kokemuksia siitä että olen itse ollut kateellinen ja se tunne on ollut kamala. Koko ala-asteen olin kateellinen yhdelle tytölle, joka tuntui olevan kaikessa parempi kuin minä. En kuitenkaan koskaan tehnyt asialle mitään, en halunnut näyttää sitä kenellekään, eikä minusta tullut kiusaajaa. Kärsin vain hiljaa itsekseni ja yritin päästä tunteesta yli. Ja viimein pääsinkin.

Viimeisen kerran olin musertavasti kateellinen yläasteella. Sen jälkeen en ole enää ollut kovin kateellinen. En tiedä mistä johtuu, ehkä siitä että aikuisena jokaisen elämä on niin yksilöllistä ja jokaisella erilaista. Nuorempana sitä tuli paljon enemmän verrattua itseään toisiin.

Millaisia kokemuksia kateudesta teillä on?
 
Joskus teininä olen ollut jonkun ulkonäöstä kateellinen, enää en ole.
En muista että olisin tuntenut itseäni kunnola kateelliseksi mistään asiasta pitkiin aikoihin..
Ystävilleni/tutuilleni en ole kateellinen juuri koskaan.
Aina jos pieni kateus pyrkii pintaan,ajattelen automaattisesti mitkä asiat taas saattavat olla huonosti tällä ihmisellä/mitä sellaista minulla on mitä hänellä ei ole.
 
Mä olen menettänyt pari ''ystävää'', koska he ovat olleet kateellisia minun ja miehen suhteesta. Ihan älyttömiä puheita ja mollaamista selän takana. Molemmilla ''ystävillä'' oli/on vähemmän turvallinen ja luottavainen parisuhde takana.

Eräs miehen kaverin vaimo haukkui mut pystyyn, kun matkusteltiin vauvan/taaperon kanssa. Olen tuhlaaja, mun pitäis säästää matkarahat lapseni tulevaisuutta varten, lapsi kärsii matkustelusta... Eivät itse ison talo- ja autolainan sekä eläinlauman vuoksi pysty matkustelemaan edes kotimaassa.

Kyllä mäkin olen välillä kateellinen, mutta osaan pitää sen sisässäni enkä ala mollaamaan ihmisiä siksi että he ovat pärjänneet jossakin paremmin kuin minä.
 
[QUOTE="jjj";23036418]Joskus teininä olen ollut jonkun ulkonäöstä kateellinen, enää en ole.
En muista että olisin tuntenut itseäni kunnola kateelliseksi mistään asiasta pitkiin aikoihin..
Ystävilleni/tutuilleni en ole kateellinen juuri koskaan.
Aina jos pieni kateus pyrkii pintaan,ajattelen automaattisesti mitkä asiat taas saattavat olla huonosti tällä ihmisellä/mitä sellaista minulla on mitä hänellä ei ole.[/QUOTE]

Eli aidosti et voi olla onnellinen toisen puolesta. Koitahan opetella sitä, se helpottaa oloa ja vaikuttaa myös omaan pärjäämiseen =)
 
Olen joskus ollut kateellinen. Se on tuntunut kuristavalta tunteelta. Pääsin siitä eroon vasta kun ymmärsin sen olevan kateutta.

Mulla oli kanssa niin, että silloin ala-asteella en edes tajunnut, että miks tuntuu niin pahalta. Siitä tuli kauhea peikko moneksi vuodeksi. Pikkuhiljaa kun tajusin, että minähän olen tuolle kateellinen, niin se peikko alkoi väistyä. Ehkä se oli vaan seurausta siitä että järki kasvoi. Tietysti jo paljon aiemmin olis voinut olla apua, kun olis voinut jonkun aikuisen kanssa jutella asiasta. Mikseihän koulussa ole aineena ihmissuhdetaitoja tms...
 
mutta voiko olla hyvällä tavalla kateellinen?
mä ainakin myönnän olevani kade ystävälleni joka on tosi hyväkroppainen,kaunis ja aina niin hyvin pukeutunut ja laitettu, vaikka lapsia pyörii jaloissa 5kpl, itse olen vähän lösähtänyt ja tuntuu, että vaikka sitä kuinka laitttautuu niin näyttää ihan petolinnun peeltä, en silti koskaan ole mollannut ystävääni, päinvastoin nostan hänelle hattua, sillä kropan timmiys on työn takana, voi kun itsellänikin olisi yhtälainen itsekuri kuin ystävällä.
 
Olen joskus kyllä kateellinen jollekin, aika pienistä asioista lähinnä. Mutta ne tunteet menevät pian ohi. Olen yleensä pystynyt olemaan aidosti onnellinen muiden puolesta. Niin saa itsensäkin hyvälle tuulelle! Ja sitäpaitsi onnellisia ihmisiä on mukava katsoa ja heidän kanssaan on kiva viettää aikaa :) On paljon helpompaa itsellekin, kun ei tarvitse kadehtia, mitä muilla on.

Mutta eräs tuttava on sellainen, joka itse kuvittelee, että hänelle ollaan kateellisia milloin mistäkin. Siis hän puhuu, kuinka heillä nyt menee niin hyvin ja rakentavat taloa ja mitä vielä, niin moneen kertaan samassa keskustelussa mainitsi, kuinka heille ollaan niin kauhean kateellisia - sekä suvussa että kavereissa. Mitenköhän sellaiseen pitäisi reagoida, koska itse en ole hänelle kateellinen, mutta hän on sen tyylinen ihminen, joka varmasti kääntää kaiken reaktion niin, että hänelle ollaan kateellisia. Sellainen piirre on ihmisessä oikeasti tosi ärsyttävä, kun kuvittelee kaikkien ihannoivan juuri heidän tilannettaan ja olevan kateellisia siitä. Jotenkin kauhean leuhka kuva tulee tällaisesta. No, itse vain hieman päivittelin, että miten nyt on niin kateellista porukkaa... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja kökökö;23036496:
mutta voiko olla hyvällä tavalla kateellinen?
mä ainakin myönnän olevani kade ystävälleni joka on tosi hyväkroppainen,kaunis ja aina niin hyvin pukeutunut ja laitettu, vaikka lapsia pyörii jaloissa 5kpl, itse olen vähän lösähtänyt ja tuntuu, että vaikka sitä kuinka laitttautuu niin näyttää ihan petolinnun peeltä, en silti koskaan ole mollannut ystävääni, päinvastoin nostan hänelle hattua, sillä kropan timmiys on työn takana, voi kun itsellänikin olisi yhtälainen itsekuri kuin ystävällä.

Kai joku voi saada jotain lisätsemppiä jonkun toisen saavutuksista ja ajatella, että jos tuo pystyy tuohon, niin ehkä minäkin. Kai sekin on positiivista kateutta. Minä taidan olla vaan jotenkin niin mihinkään kuulumaton, että en osaa jotenkin ajatella noin.
 
Kai joku voi saada jotain lisätsemppiä jonkun toisen saavutuksista ja ajatella, että jos tuo pystyy tuohon, niin ehkä minäkin. Kai sekin on positiivista kateutta. Minä taidan olla vaan jotenkin niin mihinkään kuulumaton, että en osaa jotenkin ajatella noin.

positiivista kateutta täälläkin joskus kokenut, lähinnä ulkonäköseikat. muusta en juuri vaivaudu, sillä kukin elää tyylillään. olen myös menettänyt ystäviä heidän ollessa kateellisia minulle.
 

Similar threads

M
Viestiä
9
Luettu
716
N
P
Viestiä
9
Luettu
558
Aihe vapaa
reilu peli
R
K
Viestiä
11
Luettu
10K
V
Y
Viestiä
13
Luettu
680
Aihe vapaa
äiti 44 v
Ä

Yhteistyössä