Kokemuksia kaivataan: Isän pitkien työmatkojen vaikutus lapseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sipuli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sipuli

Vieras
Minulla ja miehelläni on kohta kolme kuukautta täyttävä iloinen ja pääosin tyytyväinen ja rauhallinen poika.

Mieheni on loistava isä, mutta valitettavasti hänen työnsä vie hänet usein ulkomaille. TYömatkojen pituus on yleensä 2-5 päivää (onneksi vain harvoin viikonloppuja), niiden kestoa ei voi aina ennalta arvata ja niistä saa tietää yleensä vasta edellisellä viikolla, joskus vasta edellisenä päivänä.

Mies soitti juuri maailmalta (lähti eilen) ja kertoi ettei pääsekään huomiseksi kotiin, vaan matkalla menee vielä pari päivää. Kyllä otti päähän.

Poika on niin pieni ettei vielä osaa kaivata isäänsä, mutta haluaisin kuulla muiden samassa tilanteessa olleiden äitien kokemuksia: miten jommankumman vanhemman paljo poissaolo vaikuttaa lapseen?
 
mutta tyttäremme näytti vierastamisen merkkejä isälle n.4kkn ikäisenä..isä siis päivät töissä,kotipaikkakunnalla..ja joka päivä kotiin tulee...
et toi vierastaminen voi olla suurin mitä eteen sattuu.

ja tietty sitten lapsi alkaa enemmän kaivata sinua nukuttamaan (ellei nukahda yksin)eli sinä olet se tutumpi ja turvallisempi=pysyvä...
 
Mies on tehny reissuhommaa ja tulee pian taas tekemään. Eli on viikot pois. Ei ole vierastamista ollut, vaan innolla aina odotetaan isiä kotiin ja vietetään viikonloput ja lomat tiiviisti yhdessä. En kyllä tiedä onko se loppujenlopuksi nyt kovinkaan kivaa kenenkään kannalta, että on viikot pois,mutta ei sille nyt vaan voi mitään :/
 
Meidän tyttö kyseli talvella, että koska mies tulee käymään... Se oli, lievästi sanottuna, aika havahduttavaa. Mä muistan omasta lapsuudestani, että iskä oli sellanen mies, joka ei koskaan ollut paikalla. Välillä se kävi, ja toi jjotain kivaa, ja sitt taas ei ollut.. synttäritkin pidettiin aina ilman isää. En muista ett se ois ollut ikinä missään juhlissa mukana (ei kun yhden joulun muistan varmaksi ). Mä sain isän oikeastaan vasta aikuisena, kun opin hyväksymään sen että mun isäni ei ole sellainen läsnäoleva isä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja shakkiruutu:
Mies on tehny reissuhommaa ja tulee pian taas tekemään. Eli on viikot pois. Ei ole vierastamista ollut, vaan innolla aina odotetaan isiä kotiin ja vietetään viikonloput ja lomat tiiviisti yhdessä. En kyllä tiedä onko se loppujenlopuksi nyt kovinkaan kivaa kenenkään kannalta, että on viikot pois,mutta ei sille nyt vaan voi mitään :/

Meillä on tilanne se että matkat ovat hyvin epäsäännöllisiä ja ei-ennustettavia. Miehen piti tulla kotiin huomenna tai viimeistään torstaina mutta nyt se meneekin perjantaiksi. Tuollaista voi olla vaikea selittää lapselle, samoin kuin sitä että isi voi joutua lähtemään ihan yhtäkkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sipuli:
Alkuperäinen kirjoittaja shakkiruutu:
Mies on tehny reissuhommaa ja tulee pian taas tekemään. Eli on viikot pois. Ei ole vierastamista ollut, vaan innolla aina odotetaan isiä kotiin ja vietetään viikonloput ja lomat tiiviisti yhdessä. En kyllä tiedä onko se loppujenlopuksi nyt kovinkaan kivaa kenenkään kannalta, että on viikot pois,mutta ei sille nyt vaan voi mitään :/

Meillä on tilanne se että matkat ovat hyvin epäsäännöllisiä ja ei-ennustettavia. Miehen piti tulla kotiin huomenna tai viimeistään torstaina mutta nyt se meneekin perjantaiksi. Tuollaista voi olla vaikea selittää lapselle, samoin kuin sitä että isi voi joutua lähtemään ihan yhtäkkiä.

No eipä sillekään mitään voi. Pieni on vielä teidän lapsi, ainakin se on tottunut tuohon. Meillä oli isä koti-isänäkin välillä ja sitten alkoikin tehdä reissuhommaa myöhemmin. Niin ja ei sekään silleen säännöllisesti ole et aina 5pv. pois ja kaks kotona, joskus vaihtelee. Onhan se ikävä selittää, ja aina vaan vastailla lapsille et isi on töissä, kun ne kyselee.
 
Se on ihan susta itsestä kiinni.Jos voivottelet ja lietsot ikävää, arvaat miten käy. Jos noin pienestä asti on isä reissussa, éli lapsi ei muusta tiedäkään, ei ole ongelma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hey:
Se on ihan susta itsestä kiinni.Jos voivottelet ja lietsot ikävää, arvaat miten käy. Jos noin pienestä asti on isä reissussa, éli lapsi ei muusta tiedäkään, ei ole ongelma.

Voi tulla. Mä jossain vaiheessa toivoin, että mun isä olisi ihan joku muu. Joku sellainen, joka oikeasti olisi isä (siis paikalla oleva isä ). Toivoin ihan hirveästi, vaikka mä en ollut mihinkään muuhun tottunut ja äitikin piti asiaa ihan normaalina.
 
Mun isä on tehny aina reissuhommia. Ei edes mun syntymässä ollut mukana. Näki minut eka kerran kun olin 2vko:n ikäinen. Ja ihan normaali immeinen on minusta tullut =) En itse ainakaan koe että olisin jäänyt jostain paitsi. Ja on niin ihanaa aina kun isä sitten viimein tuli kotiin ja tehtiin kaikkea sitten yhdessä. Ja isä edelleen reissuhommissa.
 
mun isä oli aina vaan viikonloput kotona,, ei se mitenkään vaikuta.
se on elämää johon kasvaa/tottuu,,ei sen kummempaa :)
olihan aina ikävä kun isä lähti ja aina laskettiin päiviä koska isä tulee takaisin kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja hey:
Se on ihan susta itsestä kiinni.Jos voivottelet ja lietsot ikävää, arvaat miten käy. Jos noin pienestä asti on isä reissussa, éli lapsi ei muusta tiedäkään, ei ole ongelma.

Voi tulla. Mä jossain vaiheessa toivoin, että mun isä olisi ihan joku muu. Joku sellainen, joka oikeasti olisi isä (siis paikalla oleva isä ). Toivoin ihan hirveästi, vaikka mä en ollut mihinkään muuhun tottunut ja äitikin piti asiaa ihan normaalina.

Minun mieheni tekee myös reissuhommia, onneksi vain osan aikaa vuodesta. En koskaan sano lapsille, että isi tulee huomenna, koska en voi ikinä olla varma, että tulee just silloin. Silloin kun on kotimatkalla saatan sanoa, että on tulossa.

Minun mieheni ainakin on loistava isä reissuhommistaan huolimatta. silloin kun on kotona, viettää aikaansa lasten kanssa. Joka päivä soitetaan isille vähintään kerran lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vv:
mun isä oli aina vaan viikonloput kotona,, ei se mitenkään vaikuta.
se on elämää johon kasvaa/tottuu,,ei sen kummempaa :)
olihan aina ikävä kun isä lähti ja aina laskettiin päiviä koska isä tulee takaisin kotiin.

Voisin kuvitella, että ap meinaa miten niitä öitä sitten laskis, kun tilanne muuttuu. Eli lapselle sanotaan, et isi tulee 3 yön päästä, mut sit 2 tai 3 yön päästä sanotaanki, ettei se nyt tulekaan :/
Tai vastaavasti sanotaan, et huomen mennään kaikki (myös ) isi, puistoon, mut huomisen koittaessa, isin onkin pitäny lähteä.
Ja kun tollasia tulee paljon, ni olis vähän outoa, ettei mitenkään lapseen vaikuttais. Ainaki niin, ettei sit vaan luota isin läsnäoloon (meillä tämä tilanne ).
 
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja vv:
mun isä oli aina vaan viikonloput kotona,, ei se mitenkään vaikuta.
se on elämää johon kasvaa/tottuu,,ei sen kummempaa :)
olihan aina ikävä kun isä lähti ja aina laskettiin päiviä koska isä tulee takaisin kotiin.

Voisin kuvitella, että ap meinaa miten niitä öitä sitten laskis, kun tilanne muuttuu. Eli lapselle sanotaan, et isi tulee 3 yön päästä, mut sit 2 tai 3 yön päästä sanotaanki, ettei se nyt tulekaan :/
Tai vastaavasti sanotaan, et huomen mennään kaikki (myös ) isi, puistoon, mut huomisen koittaessa, isin onkin pitäny lähteä.
Ja kun tollasia tulee paljon, ni olis vähän outoa, ettei mitenkään lapseen vaikuttais. Ainaki niin, ettei sit vaan luota isin läsnäoloon (meillä tämä tilanne ).


no mut miksi niistä pitää puhua etukäteen?
sitten kun isä on kotona niin sitten mennään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isin tyttö:
Mun isä on tehny aina reissuhommia. Ei edes mun syntymässä ollut mukana. Näki minut eka kerran kun olin 2vko:n ikäinen. Ja ihan normaali immeinen on minusta tullut =) En itse ainakaan koe että olisin jäänyt jostain paitsi. Ja on niin ihanaa aina kun isä sitten viimein tuli kotiin ja tehtiin kaikkea sitten yhdessä. Ja isä edelleen reissuhommissa.

Jotenkin näin. Pienenä kyllä hieman vierastin isääni, mutta myöhemmin hän oli oikein osallistuva.
 
Myös minun isäni on tehnyt reissuhommia ja en nyt kovin sekopää ole:D
Ja nykyään minun miehenikin tekee reissuhommia,lähtee sunnuntai iltana ja palaa joskus..joskus voi tulla viikolla yhdeksi yöksi kotiin ja usein tulee vasta perjantai iltana.
Kyllä se näin menee että äidin omasta asenteesta tämä on kiinne;) jos lapsi kyselee niin oppii pinestäpitäen tietämään ettei isi tiedä milloin pääsee kotiin ja voi olla että tulee aikasemmin.
Mun mies jos soittaa vaikka nyt aamulla että pääsee illaksi kotiin,en sano lapsille mitään,sillä jos tuleekin taas muutos suunnitelmiin niin lapset pettyy turhaan.Eli ei kannata luvata lapsille koska isi tulee jos isi ei suunilleen ole jo pihassa;)
 
Mieheni sisko vierasti isäänsä pienenä eikä halunnut mennä syliin :( Appiukko on aina tehnyt reissutöitä, 1 - 2 viikon pätkissä. Miehellänikin olisi mahdollisuus, mutta sanoi että eipä kiinnosta. Hmm. Miksiköhän :/

Korostan siis, että meillä on mahdollisuus valita hyvien reissupäivärahojen/kotona olemisen väliltä, eikä pakko ole muutenkaan reissuta jos ei halua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juh:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja hey:
Se on ihan susta itsestä kiinni.Jos voivottelet ja lietsot ikävää, arvaat miten käy. Jos noin pienestä asti on isä reissussa, éli lapsi ei muusta tiedäkään, ei ole ongelma.

Voi tulla. Mä jossain vaiheessa toivoin, että mun isä olisi ihan joku muu. Joku sellainen, joka oikeasti olisi isä (siis paikalla oleva isä ). Toivoin ihan hirveästi, vaikka mä en ollut mihinkään muuhun tottunut ja äitikin piti asiaa ihan normaalina.

Minun mieheni tekee myös reissuhommia, onneksi vain osan aikaa vuodesta. En koskaan sano lapsille, että isi tulee huomenna, koska en voi ikinä olla varma, että tulee just silloin. Silloin kun on kotimatkalla saatan sanoa, että on tulossa.

Minun mieheni ainakin on loistava isä reissuhommistaan huolimatta. silloin kun on kotona, viettää aikaansa lasten kanssa. Joka päivä soitetaan isille vähintään kerran lasten kanssa.


Munkin isä oli ihan mahtava, ja mä olin siitä kovin ylpeä. Se vaan ei ollut paikalla juuri koskaan, joten ei paljon lämmittänyt ne harvat kivat päivät kun isä oli paikalla.
Ja vaikka mun mieheni on tosi hyvä isä, oli se aika järkyttävää tajuta että sehän on lapsille ihan samalla tavalla pois kun mun oma isä oli mulle. Mä en halua sellaista, en oo halunnut sellaista koskaan. Mä haluan mun lapsille isän, joka on paikalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vv:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja vv:
mun isä oli aina vaan viikonloput kotona,, ei se mitenkään vaikuta.
se on elämää johon kasvaa/tottuu,,ei sen kummempaa :)
olihan aina ikävä kun isä lähti ja aina laskettiin päiviä koska isä tulee takaisin kotiin.

Voisin kuvitella, että ap meinaa miten niitä öitä sitten laskis, kun tilanne muuttuu. Eli lapselle sanotaan, et isi tulee 3 yön päästä, mut sit 2 tai 3 yön päästä sanotaanki, ettei se nyt tulekaan :/
Tai vastaavasti sanotaan, et huomen mennään kaikki (myös ) isi, puistoon, mut huomisen koittaessa, isin onkin pitäny lähteä.
Ja kun tollasia tulee paljon, ni olis vähän outoa, ettei mitenkään lapseen vaikuttais. Ainaki niin, ettei sit vaan luota isin läsnäoloon (meillä tämä tilanne ).


no mut miksi niistä pitää puhua etukäteen?
sitten kun isä on kotona niin sitten mennään.

Mun mielestä elämää täytyy vähän suunnitellakin.
Toisille sopii, että isä on kotona käyvä vierailija, joka yllättäen joko tulee tai jättää tulematta.
Toisia se taas ahdistaa, vaikka mies ite ois kuinka ihana.
Sama tilanne lapsilla luonteesta riippuen. Joko ok, tai sitten ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Mun mielestä elämää täytyy vähän suunnitellakin.
Toisille sopii, että isä on kotona käyvä vierailija, joka yllättäen joko tulee tai jättää tulematta.
Toisia se taas ahdistaa, vaikka mies ite ois kuinka ihana.
Sama tilanne lapsilla luonteesta riippuen. Joko ok, tai sitten ei.

Höpönlöpön,itse sinä sen luonteen niille lapsille kasvatat ja vaahtoat(
Lapset ei osaa odottaa isiä kotiin jos äiti ei sitä heille kokoajan hehkuta,jankuta ja muistuta jos äiti lupaa kokoajan isiä kotiin ja sitten isi ei tule:(
Eli ainut 'syntipukki' tässä on äiti,
miksi pitää etukäteen puhua lapsille,miksi lupaat jos et voi olla varma jne. Kyllä ne lapset huomaa isin jos tuo on aamulla kotona,ja lapset sopeutuu nopeasti tilanteeseen.
Kyse taitaa nyt olla siitä että et itse sopeudu tähän tilanteeseen,
silloin kannattaa joko isin hankkia rouvaansa miellyttävä työ 8.00-16.00
tai hankkia kokonaan uusi mies joka täyttää sinun vaatimat työajat:D
Elämässä pitää opetella sopeutumaan,jos ei onnistu niin sinun on aikuisena asialle silloin jotakin tehtävä.
Itse olen sitämieltä että kyse on nyt sinun omasta sopeutumisesta ja käytät vain lapsia tekosyyynä:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpö:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Mun mielestä elämää täytyy vähän suunnitellakin.
Toisille sopii, että isä on kotona käyvä vierailija, joka yllättäen joko tulee tai jättää tulematta.
Toisia se taas ahdistaa, vaikka mies ite ois kuinka ihana.
Sama tilanne lapsilla luonteesta riippuen. Joko ok, tai sitten ei.

Höpönlöpön,itse sinä sen luonteen niille lapsille kasvatat ja vaahtoat(
Lapset ei osaa odottaa isiä kotiin jos äiti ei sitä heille kokoajan hehkuta,jankuta ja muistuta jos äiti lupaa kokoajan isiä kotiin ja sitten isi ei tule:(
Eli ainut 'syntipukki' tässä on äiti,
miksi pitää etukäteen puhua lapsille,miksi lupaat jos et voi olla varma jne. Kyllä ne lapset huomaa isin jos tuo on aamulla kotona,ja lapset sopeutuu nopeasti tilanteeseen.
Kyse taitaa nyt olla siitä että et itse sopeudu tähän tilanteeseen,
silloin kannattaa joko isin hankkia rouvaansa miellyttävä työ 8.00-16.00
tai hankkia kokonaan uusi mies joka täyttää sinun vaatimat työajat:D
Elämässä pitää opetella sopeutumaan,jos ei onnistu niin sinun on aikuisena asialle silloin jotakin tehtävä.
Itse olen sitämieltä että kyse on nyt sinun omasta sopeutumisesta ja käytät vain lapsia tekosyyynä:(



Ja saat sinä suunnitella elämää,suunnittele vain päivät miten haluatte,teette mitä haluatte oli isä mukana tai ei.
Ja onhan sillä isukilla tiedossa lomansa,nehän voi yhdessä suunnitella;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpö:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Mun mielestä elämää täytyy vähän suunnitellakin.
Toisille sopii, että isä on kotona käyvä vierailija, joka yllättäen joko tulee tai jättää tulematta.
Toisia se taas ahdistaa, vaikka mies ite ois kuinka ihana.
Sama tilanne lapsilla luonteesta riippuen. Joko ok, tai sitten ei.

Höpönlöpön,itse sinä sen luonteen niille lapsille kasvatat ja vaahtoat(
Lapset ei osaa odottaa isiä kotiin jos äiti ei sitä heille kokoajan hehkuta,jankuta ja muistuta jos äiti lupaa kokoajan isiä kotiin ja sitten isi ei tule:(
Eli ainut 'syntipukki' tässä on äiti,
miksi pitää etukäteen puhua lapsille,miksi lupaat jos et voi olla varma jne. Kyllä ne lapset huomaa isin jos tuo on aamulla kotona,ja lapset sopeutuu nopeasti tilanteeseen.
Kyse taitaa nyt olla siitä että et itse sopeudu tähän tilanteeseen,
silloin kannattaa joko isin hankkia rouvaansa miellyttävä työ 8.00-16.00
tai hankkia kokonaan uusi mies joka täyttää sinun vaatimat työajat:D
Elämässä pitää opetella sopeutumaan,jos ei onnistu niin sinun on aikuisena asialle silloin jotakin tehtävä.
Itse olen sitämieltä että kyse on nyt sinun omasta sopeutumisesta ja käytät vain lapsia tekosyyynä:(

No mun mielestä taas ois kauheeta, jollei lapset odottaisi isiä kotiin - saati ei tiedettäisi milloin isi tulee. Lapset sopeutuvat oikeasti ihan mihin vaan, mutta tuollaiseen en toivoisi kenenkään lapsen joutuvan sopeutumaan :|
 
Toki lapset odottaa meilläkin isiä aina kotiin,ja joka päivä kysyykin koska isi tulee,mutta elämä sen varaan rakennettu jos isi tulee kotiin ja kytätään kelloa ei sovi minulle:)
Isi tulee kun tulee ja lapset huomaa isin sitten kun on kotona:)en viitsi alkaa lapsilleni tahallaan tuottamaan pettymyksiä jos on jo luvattu isi kotiin ja sitten ei pääse,ei sille pomolle paljon sanota että lapsi pettyy vaan töitä tehdään silloin kun niitä on.
Joten vastaan aina jotain ympäripyöreitä jos lapsi taas tuon kysymyksen minulle tänäänkin esittää:)
Eli jos lopettaa sen turhan lupailun lapsille joita ei ehkä voida pitää ja samoin lopetetaan se kyttääminen kellosta.
Kaikillehan ei tietysti sovi puolisoksi reissuhommia tekevä ihminen:(
Edelleen olen sitämieltä jos äidillä itsellä asenne kohdillaan niin isän työ ei ole este perhe-elämänkään viettoon:)
 
meillä mies on tehnyt esikoisen syntymästä asti(ja jo ennen sitä) reissutöitä,eli on aina ma-to toisella paikkaunnalla töissä(joskus voi olla että on työmaa lähellä että pystyy käymään kotoa käsin mutta se on aiak harvinaista) Eli meillä on ainakin lapset alusta asti tottuneet että isillä on tämmöine työ,toki ikävöivät isiä mutta meidän tilanne on tämä.Vierastusat en muista ainakaan hirveästi ollen vauvan,saa nähdä nyt taas kun kuopus on 4 viikon ikäinen että miten hänen kohdalla sitten joskus on..
 

Yhteistyössä