Kokemuksia huoneen jakamisesta synnärillä

Aamuäree, missä sä synnytit ja milloin? Kuvaukses sopi mun tätiin kun sai ekan lapsensa, mutta siitä on jo aikaa

Tammikuun lopussa 2007, Seinäjoen keskussairaala

Okei, ei sitten ollut mun täti

 

No ainoo ikävempi juttu oli kun menin ennen sektiota siihen jaettuun huoneeseen ja ilman housuja siinä sängyllä tutkittavana ja ei viittiny kätilö edes verhoja laittaa eteen vaan antoi siinä repa levällään olla. Mietin vaan että millonkohan sen huoneessa olevan naisen mies pamahtaa paikalle

En tiedä miksi en sanonu mitään..tuntui jotenkin kauheen turhamaiselta tms, ja kätilökin varmasti ei vain ajatellut

Huonetoveri mulla oli sen ensimmäisen päivän ja tosi mukava oli koko uusi perhe. Ei ollenkaan pahaa sanottavaa, vaikkakaan kamalasti ei keretty juttelemaan yhdessä päivässä. Ehkä vähän jännitin sitä vauvani itkua yöllä kun ajattelin ettei toinen äiti ja vauva saisi nukuttua, mutta onneksi vauva ei itkuisimmasta päästä ollut, ja minkäs sille mahtaa vaikka olisikin

Seuraavana päivänä huoneesta sitten tehtiin meille perhehuone ja hyvä niin koska kivut alkoivat pahenemaan ja minusta tuli "äänekkäämpi" ja ei niin siedettävä huonekaveri ...

 

musta oli ihan kivaa, kun sain huonetoverin, mutta se oli liian puhelias. puhua pälpätti yömyöhään asti vaikka mä oisin halunnu nukkua ja levätä raskaan synnytyksen jälkeen. ja mä kyllä sanoin sille että haluan nyt omaa rauhaa, mutta eipä se uskonu. kunnon papupata, naurattaa näin jälkikäteen

 

Esikoisen saatuani jouduin neljän hengen huoneeseen joka oli koko ajan ihan täynnä. Onneksi oma sänky oli ikkunan vieressä! Muuten huone oli kauhean ruuhkainen ja ovea lähinnä olevassa sängyssä oleva somali-äiti (tai hänen tuttavapiriinsä ) eivät noudattaneet vierailuaikoja ja kälkätys ja kova meteli kävi joka ilta vielä kymmenen jälkeen... Vieressäni oli venäläisnainen jonka vauva oli sinivalohoidossa ja joka itki kaiket yöt (se nainen siis). Hän oli kyllä oikein mukava ihminen, ei vain puhunut sanaakaan suomea ja aika huonosti englantia ja taisi lähinnä pelätä vierasta paikkaa ja ihmisiä joiden kanssa ei oikein pystynyt kommunikoimaan. Vastapäätä oli esikoisensa saanut n.40v nainen joka omi huoneen ainoan puhelimen ja puhui kovaan ääneen että "kun täällä on tällaisia nuoria hupakoita"... Taisi olla pahalla päällä jostain syystä, onneksi oli huoneessa vain yhden yön samaan aikaan kuin minä.

Kakkosen kanssa pääsin kahden hengen huoneeseen ja jaoin sen melko ujon naisen kanssa jolla oli ilmeisesti ollut aika vaikea synnytys. Olen itsekin aika huono tekemään tuttavuutta joten keskustelumme jäivät vähäisiksi vaikka meillä oli paljon yhteistäkin kun oli lähes saman ikäiset esikoiset ja kaikki. Jälkeenpäin vähän harmitti kun en tehnyt lähempää tuttavuutta.

 

mua ei haitannu huonekaverit muuten mut yksi äiti ei antanut vauvan olla vieressään vaikka vauva olis siinä nukkunut rauhassa. Aina pienen, ihan liian pienen hetken imetettyään nosti pois viereltään ja huuto alkoi. Hyvä siinä yrittää nukkua ja sääliksi kävi sitä pikkuistakin. Ja yllätys yllätys, tämä mamma oli siellä vikana päivänä valittamassa kun maito ei riitä :headwall:

 

Ekalla kerralla mulla oli vajaan vuorokauden huonekaveri, vaihdettiin muutama sana.
Tokalla kerralla oli huonekaveri jonka kanssa mentiin samaan aikaan synnytysosastollekin... juteltiin jonkun verran mutta itse lähdin aika pian pois silloin.
Kolmannella kerralla (Olin itse 23v) mulla oli kaksi n. 30v huonekaveria jotka tunsivat toisensa ennestään, molemmat olivat saaneet toiset lapsensa ja olivat olevinaan niin tietäväisiä, eivät mulle muuta jutelleet kun neuvoivat aina välillä jotain kun kuvittelivat että mulla on esikoinen. Olin ihan hiljakseen ja tädeillä oli hauskaset ilmeet kun isoveljet tulivat katsomaan pikkusiskoaan. Sen jälkeen ääni kellossa muuttuikin.
Neljännellä kerralla sain yhden hengen huoneen, itseasiassa aluksi oltiin aika pitkään (synnytyksen jälkeen 16h) siellä synnytysosastollakin kun kaikki ei oikein mennyt putkeen... Mutta mun yksityishuone oli ihana, sain olla kaukosäätimen herrana ja mulla oli oma vessa :heart:
Viimeksi huonekaverina oli ruotsinkielinen äreänoloinen täti joka ei edes tervehtinyt...

 

mua ei haitannu huonekaverit muuten mut yksi äiti ei antanut vauvan olla vieressään vaikka vauva olis siinä nukkunut rauhassa. Aina pienen, ihan liian pienen hetken imetettyään nosti pois viereltään ja huuto alkoi. Hyvä siinä yrittää nukkua ja sääliksi kävi sitä pikkuistakin. Ja yllätys yllätys, tämä mamma oli siellä vikana päivänä valittamassa kun maito ei riitä :headwall:

Jos hää oli näitä jotka ei halua "totuttaa" vauvaa viereen...